Teristen kartanon isäntä Antti Veräväinen on kiireinen mies, mutta omasta tahdotaan. Kiirettä voivotteleville hän vastaa, että kiirettä on haettukin.
– Tämä on meidän ja aika monen muunkin ihmisen työpaikka, suoraan ja välillisesti. Voin kysyjille vastata, että täällä on töitä niin paljon, että ette uskokaan. Pilke silmäkulmassa olen vielä jatkanut, että päätilan lisäksi meillä on kolme sivutilaa ja vuokralla vielä 17 tilan pellot.
Kiire kuvaa hyvin tämän päivän maatalousyrittäjän arkea. Vaikka peltoja on jo vuokralla satoja hehtaareja, ja työtä paljon, tavoitteena on silti kasvu.
– Kasvu on välttämättömyys. Sen pitää olla hallittua ja mietittyä. Kasvu ei voi olla pakkomielle, mutta maatalouden kuvio on samanlainen kuin muussakin yritystoiminnassa, menestyvän yrityksen pitää kasvaa. Ei voi jäädä paikoilleen.
Kun Antin isä Aaro Veräväinen vuonna 1967 osti kartanon, kaikki paikat olivat todella huonossa kunnossa. Häviötä kuvaa hyvin se, että kartanon salissa varastoitiin traktorin akkuja. Isä loi vahvan perustan tilan nykyiselle toiminnalle, eikä poika malta olla sitä kehumatta. Miksi olisikaan.
– Isäni ja äitini olivat hyvin paljon tekemisissä seutukunnan viljelijöiden kanssa ja lasken heidän ansiokseen senkin, että olen saanut maita vuokralle. Meille on tultu maita tarjoamaan, ainoastaan Akaan kaupungin kanssa olen ollut itse aloitteellinen.
Kehittämättä taantuu
Jos kartanossa pidettäisiin välivuosi, ja jatkuvan kehittämisen sijasta keskityttäisiin vain rutiineihin, töitä tehtäisiin Antti Veräväisen mukaan puolet siitä, mitä sitä tehdään kehitystyö mukaan lukien.
– Tämä tila taantuu kehittämättä. Jatkuva kehittäminen, uusien ideoiden hakeminen ja soveltaminen sekä vertailu on valtava työ, mutta välttämätöntä. Laskin joskus, että meidän peltojemme kylväminen on vain prosentti kokonaistyömäärästä, joka täällä tehdään.
Kehittämistä on myös tekniikan hyödyntäminen. Muun muassa paalien tekoa ohjataan automatiikan avulla, kuljettajan tehtäväksi jää koneen ohjaaminen paalien luo. Antti Veräväinen sanoo isäntänä näkevänsä ajan, jolloin traktori liikkuu pellolla ilman kuljettajaa.
– Joskus itsekin purnaan, että kaikki koko ajan muuttuu ja mikään ei ole pysyvää. Mikään asia ei ole pysyvä. Maatalous on muun yhteiskunnan kanssa samassa vauhdissa mukana.
Tehokkuusvaatimukset ovat tilakohtaisia. Ne asettaa isäntä. Teristen kartano esimerkiksi pystyy levittämään lantaa pelloille 1000 kuutiota päivässä. Ja kun ennen peltoja kylvettiin monta viikkoa, on tänään työstä suoriuduttava muutamassa päivässä.
– Tänä päivänä ei ole aikaa tunaroida ja haaveilla.
Osaajia ei ole
Kun töitä on paljon, niitä tehdään myös kelloon katsomatta. Antti Veräväinen kuvaa tätä paikalliseksi sopimiseksi, jossa vapaita ei missään nimessä jätetä pitämättä, mutta ne pidetään pitempinä ja hiljaisempina aikoina.
– Meidän virolaiset työntekijämme eivät ole tulleet tänne lorvimaan. He haluavat tehdä töitä niin, että sitä kyllä joutuu välillä toppuuttelemaankin. Ymmärrän tämän hyvin. Kotona Virossa halutaan olla yhtäjaksoisesti pitempään ja tänne on tultu ansaitsemaan.
Suomalaiset maatilat ovat työllistäneet muun muassa virolaisia siksi, että kantasuomalaisia työskentely maatiloilla ei kiinnosta.
– Jos sinulla uusi ilmastoitu traktori, keväällä saat suomalaisia äestämään vaikka ilmaiseksi. Jos taas pitäisi jakaa marraskuussa sonneille säilörehua, se ei suomalaisia kiinnosta.
Tänään Antti Veräväinen on valmis muuttamaan ajatuksiaan. Suomalaisetkin kysyvät jo töitä.
– Tänäkin vuonna töitä on kysynyt jo kolme ja en ole voinut kuin sanoa, että täällä ovat paikat täynnä. Nyt on sellainen tuntu, että nuoria – varisinkin naisia – eläintenhoitotyö kiinnostaa. En tiedä, onko sitten muista työpaikoista pulaa, mutta ihan fiksuja kysyjiä on ollut liikkeellä. Ilahduttavaa.
Lihaa ja paljon muutakin
Teristen kartanossa syntyy vuosittain vähän yli 100 vasikkaa. Iso osa tästä menee sopimustuotantona Atrialle. Mieluiten myydään sonneja, koska niistä paremman hinnan. Yhdestä sonnista saadaan lihaa noin 390 kiloa ja hienosta noin 250 kiloa.
– Atria on kiinnostunut isojen sonnien ruhoista. Suoramyyntiin tulevat hiehojen lihat, jolloin saamme niistäkin ihan kohtuullisesti. No, tuottajan mielestä lihasta ei koskaan saa oikeaa hintaa.
Merkittävä osa kartanon toimintaa on myös siitoseläinten myynti toisille tiloille. Antti Veräväinen laskee myyneensä parin kymmen isännyysvuotensa aikana eläimiä yli 120 tilalle ympäri Suomea.
– Jonnekin on myyty yksi sonni ja jonnekin 30 lehmää. Siitoseläinten myynti oli voimakasta varsinkin 2000-luvun alussa, jolloin emolehmätuotanto lisääntyi voimakkaasti. Nyt kun maataloudessa on hiljaisempi vaihe, ja tiloilla ei investoida, niin siitoseläinkauppakin on hiljaisempaa.
Koska kartano ei ole luomutuottaja, rajoittaa sekin siitoseläinten myyntiä.
– Jos luomutila ostaa meiltä tiineytettyjä hiehoja, lehmiä tai sonnin, joutuu se hakemaan Ely-keskuksesta poikkeusluvan. Tavanomaisiakin tiloja on onneksi vielä sen verran, että kauppa kuitenkin käy.
Antti Veräväinen myös rajoittaa itse myös siitoseläinten myyntiä.
– Kun myyn toiselle tilanne tiineitä hiehoja tai pari kertaa poikineita lehmiä, ne eivät voi olla ihan huonoja mutta eivät parhaitakaan. Ne ovat keskitasoa. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle jää parhaat ja huonoimmat. Ja jos tänne jää huonoimmat, meidän karjanjalostus ei etene.
Jos ajateltaisiin vain karjanjalostusta, kartanosta myytäisiin vain teuraaksi huonoimmat eläimet.
– Tämä on totta kai myös taloudellinen kysymys, koska keskitasoa myytäessä puhutaan kaksin tai kolminkertaisista hinnoista. Tämän vuoden suurin eläinkauppa, 18 hiehon myynti Kangasniemelle, on valmistelussa.
Antti Veräväisen isä aloitti lihakarjankasvattamisen 1974. Vuosikymmenien saatossa kasvanut kartanon hyvä maine edesauttaa nykyistä eläinmyyntiä.
Jalostus on elinehto
Nykyaikaisen lihakarjatilan elinehto on toimiva jalostus. Terisillä on seitsemän siitossonnia, joista kallein on maksanut liki 8000 euroa.
– Omien sonnien lisäksi käytetään keinosiemennyksessä australialaista, kanadalaista, ruotsalaista ja tanskalaista sukulinjaa. Neljä kertaa olen tuonut eläimiä Ruotsista, mutta tuskin tuon enää, koska tuominen on aika iso projekti.
Kartanon karjassa on korkein mahdollinen terveysstatus. Eläimiä voidaan myydä mihin tahansa. Jos taas eläimiä ostetaan, myyjällä on oltava myös korkein status.
– Miten status saadaan? Kaksi kertaa vuodessa otetaan kahdeltakymmeneltä eläimeltä kerrallaan sierainlimanäyte ja verikoe. Maailmalla on kaikenlaisia tartuntatauteja, mutta Suomessa tilanne on hyvä. Ja tässä kannattaa pysyä.
– Ei tästä bisneksestä mitään tule, jos eläinten hyvinvointi ei oleellista.
Viljan hinta on pilkantekoa
Vaikka Teristen kartano tunnetaan lihakarjatilana, viljan viljelyäkin harjoitetaan.
– En olen halunnut siitä luopua, vaikka moni tässä tilanteessa sen tekisi. Viljan hinta vain on äärimmäisen huono. Maataloustuotantoa on myös koko ajan tarkoitus tehostaa mahdollisimman suoraviivaiseksi, joten moni on lopettanut viljan viljelyn, jotta koneet voidaan myydä.
Kevätviljojen lisäksi Terisillä viljellään myös kuminaa.
– Kylvimme muun muassa ruista 16 hehtaarille ja keskisato oli vähän vajaa 6000 kiloa. Tällaista ennätyssatoa tuskin koskaan saan, mutta hinta on niin huono, että sitä ei voi myydä. Tässä on vuosi aikaa odottaa hinnan nousua ennen kuin puidaan uusi sato.
Viime syksynä rukiin hinta kävi noin 220 eurossa/tonni. Nyt se on 120 euroa/tonni.
– Oli minulla joku muu käsitys rukiin hinnasta kuin tämä. Tämä on jo pilkantekoa. Me kestämme tämän, koska meillä on karjaa. Pelkkä viljan viljelijä on pulassa.
Enimmillään kartanossa on nautoja lähes 330 ja lampaitakin lähes 60.
– Lampaat eivät ole meille bisnes, mutta tukevat hyvin suoramyyntitoimintaa.
Rehun korjaamista urakoidaan muillekin
Omien peltojen rehun korjaamisen lisäksi, Terinen urakoi kuuden muun tilan rehut.
– Rehunkorjuukoneet ovat aika kalliita. Meillä on kaksi korjuulinjaa, jotka pidetään koko ajan korjuuaikana liikkeessä. Teimme tätä joku vuosi sitten enemmänkin välillä Hattula-Ylöjärvi. Mennyt kesä oli jo vähän rauhallisempi. Tiloja lopettaa nyt niin paljon, että ei tule asiakkaita.
Rehun korjaaminen on yhtiöitetty omaksi toiminnaksi. Osittainen yhtiöittäminen oli 2007 rohkea askel Antti Veräväisen toiminnassa. Hänen isänsä teki aikanaan kaksi samantasoista siirtoa. Kartano aloitti emolehmätuotannon ja muutti hakelämmitykseen.
Kunnostustöitä koko ajan
Teristen kartanomiljöö vaatii koko ajan huoltamista. Rakentajia on töissä lähes koko ajan. Kartanon historia alkaa 1590-luvulta. Päärakennus on luultavimmin 1700-luvulta.
– Kyllä tässä on oma hommansa, mutta mielellään sitä tekee.
Kartano on Veräväisen perheen koti. Valvontaeläinlääkärinä työskentelevä vaimo Niina Veräväinen käy Hämeenlinnassa töissä. Kolme pientä lasta vauhdittavat perheen arkea mukavasti.
– Juuri 5 vuotta täyttänyt poika kysyi tässä kerran pontevasti , että meinaanko jäädä vanhana Terisiin asumaan. Poika taitaa olla katsellut paikkoja vähän siihen tyyliin, että hän tässä jatkaisi. No, ajattelin kyllä itse olla täällä vielä muutaman vuoden.
EU-byrokratia syö miestä
Antti Veräväinen sanoo olevansa intohimoinen maanviljelijä, jolle oman tilan ja lihantuotantoalan kehittäminen ovat kaikki kaikessa. Hän suree uupuvia tuottajia. Ala ei ole helppo ja kysyy pääomia ja henkisiä voimavaroja koko ajan entistä enemmän. Kaikki eivät kestä.
Tuottajia uuvuttaa myös koko ajan kasvava EU-byrokratia.
– Se vain pahenee, vaikka aina kun alkaa EU:n uusi ohjelmakausi, byrokratiaa luvataan yksimielisesti keventää ja yksinkertaistaa. Pahinta on se, että byrokratian koukeroissa täytyy olla koko ajan todella virkeä.
EU-byrokratian kanssa täytyy kaiken lisäksi toimia kiireisimmän kylvökauden aikanaan, eikä hiljaisena aikana marraskuussa.
– Jos tulee virheitä, ne voivat käydä kalliiksi.
Keväällä 2014 Antti Veräväinen ilmoitti tilalla syntyneet vasikat nautarekisteriin. Aikaa annetaan syntymästä seitsemän vuorokautta.
– Olin niin rehellinen, että ilmoitin yhden vasikan päässeen 11, kaksi 9 ja vielä kaksi 8 päivän ikäisiksi. Eli viisi vasikkaa ilmoitettiin yli-ikäisinä. Ei mennyt kuin kuukausi ja meille tuli tarkastus. Tarkastaja ilmoitti tulostaan kaksi päivää aikaisemmin.
Seuraamus oli kartanolle 8000 euroa. Antti Veräväinen oppi kerralla, että vasikka syntyy silloin kun ehtii ilmoittaa.
– Eikä asia tähän jäänyt. Tilat, joilla havaitaan virheitä, ovat kahden vuoden ajan tehostetussa valvonnassa. 2016 syksyllä, kun puolitoista vuotta oli kulunut, arkipäivänä pihaan tuli ilman mitään ilmoitusta Pirkanmaan Ely-keskuksesta kolme henkilöä. Meidän työt keskeytetiin ja kaikki tarkastettiin.
Antti Veräväinen kaivoi tarkastajille nähtäväksi kaikki mahdolliset asiakirjat kasvinsuojeluruiskujen katsastustodistuksista alkaen.
– Kolme tarkastajaa oli kaksi päivää ja kolmantena päivänä tuli enää kaksi tarkastajaa. He löysivät täältä yhden virheen. 2016 keväällä pistettiin karitsat teuraaksi. Niistäkin pitää tehdä poistoilmoitus lammas- ja vuohirekisterin. Olin vahingossa tehnyt tämän kahdeksantena päivänä. Ihmisiä tässä vain ollaan.
Rangaistuksena otetaan rahaa pois tilan kaikista EU-tuista. Teristen kartanolle tulee 23 erilaista EU-tukea.
– Meille tästä seuraamus oli 27 000 euroa. Perusteluna oli se, että tilalla oli toistuva rikkomus.
Antti Veräväinen koki joutuneensa byrokratian pelinappulaksi. Hänen tekonsa katsottiin toistuvaksi rikkomukseksi, vaikka toisessa oli kyse syntymäilmoituksesta ja toisessa poistoilmoituksesta. Yhteydenotto tuttuun viranomaiseen toi huojennuksen 9000 euroon. Tämäkään ei tyydyttänyt Veräväistä, vaan mies valitti hallinto-oikeuteen, joka kumosi päätöksen.
Antti Veräväinen lähtee siitä, että tarkastusta mietittäisiin siltä kannalta, onko saanut jotakin taloudellista hyötyä vai onko tapahtunut inhimillinen virhe. Inhimillisestä virheestä rankaiseminen on kiusaamista.
