Helsinkiläinen Aleksanterin teatteri valmistautuu perjantaiseen ensi-iltaansa, jossa yleisölle tarjoillaan laukaalaisen toimittaja-kirjailija Aino Suholan sananrieskaa. Teatterineuvos Ritva Oksasen ja muusikkolegenda Pedro Hietasen siivittämä Rakasta minut vahvaksi runo- ja laulukudelma ammentaa riemastuttavan, syvällisen ja koskettavan sisältönsä sanataiteilijan moni-ilmeisestä tuotannosta: runoelmista, romaaneista sekä elämäkerroista. Kirjallisuuden lajeihin mukautumaton esikoisteos tekee Suomessa kirjallisuuden historiaa; Rakasta minut vahvaksi kuluu sukupolvesta sukupolveen lukijoiden käsissä – teoksesta on otettu jo historialliset 14 painosta.
Toimittaja, kirjailija, kansanedustaja, rakkauden matkasaarnaaja sekä pienen ihmisen ja suuren ihmisyyden asianajaja Aino Suhola, 69, siunaa jyväskyläläisen Atena Kustannus Oy:n taannoista kustannusjohtajaa Pekka Mäkelää.
Mäkelä oli näkijä ja tekijä, kun mies antoi painokoneiden sylkeä väriä paperille. Myllystä tuli ulos pikkuruinen ja hilpeän kaunis kirja, jonka kannessa oli annansilmän kukka ja kirjoittajan sekä teoksen nimi valkealla piispanpunaisella pohjalla.
Kuudennen painoksen käynnistyessä Mäkelä lausui sen ääneen: ”Klassikkoainesta”.
Tuotteliaan sanataiteilijan päähineessä on sulka, joka muistuttaa Rakasta minut vahvaksi -teoksen loputtomasta kansansuosiosta. Kirjasta on otettu jo 14 painosta.
Suholan tuotannosta valtava osa on sanomalehti Keskisuomalaisen viikonvaihdesivuilla. Hänen tarkasti puntaroimansa puheet ovat kuulijoiden muistissa ja sydämessä. Ideanikkarin ja ajattelijan kultajyvät kasvavat eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa ja kansakunnan vastuunkantajien keskuudessa.
Rakasta minut vahvaksi sai sisaruksikseen teokset Sinäkö, Paavo? – Kertomuksia ihmisestä, Tyköistuva tango, Kun herroilta mopo karkasi Poliitikon ja lehtimiehen paljastava kirjeenvaihto (Seppo Keräsen kanssa), Luja ja urhoollinen sydän – Sylvi Kekkosen elämä, Riitta Uosukainen – Punainen vaate, Jaettu jano – Tänä iltana Jari Sillanpää, Musta morsian elämän täydessä puvussa ja Korva Elämän kyljessä.
Tee niin kuin puhut! Aino Suhola viljelee mottoaan tarkasti. Siksipä tarkalla uutisnenällä ja terävällä kynällä siunattu kirjailija ei tehnyt artisti Jari Sillanpään elämäkerrasta miehen seksuaalisen suuntautumisen mässäilyä, vaan hän tahtoi tuoda suuren yleisön tietoisuuteen harvinaisen herkästi viritetyn laulajan mielenlaadun ja sielunmaiseman.
Rakasta minut vahvaksi on tekijälläänkin yöpöydän kirjapinossa. Raamatun ja virsikirjan kanssa. Kun elämä satuttaa, sanat lohduttavat.
”Joka yö
joka päivä ja aamu ja ilta
näillä kotien ratapihoilla
jokainen matkalla
ansaitsemaan hyväksyntää
jonka kautta jotakin olisi.
Ja jokaisen vaunun kyljessä lukee
rakastetuksi tulemisen tarve
niin kuin Pori tai Tampere.”
”Se on minun ihmisyyteen kasvamiseni käsikirja”
Esikoiskirjalla on Aino Suholan omassa elämässäänkin ainutlaatuinen sijansa. Rakasta minut vahvaksi on ollut turvasatama ja majakka jo vuodesta 1991 lähtien. Rakkauden, välittämisen ja huomatuksi tulemisen puutteesta varoittava kirja ilmestyi syvien haavojen aikana, jolloin Suomi sukelsi paitsi talouden romahtaneisiin raunioihin myös hengellisyyden tyhjyyttä huutavaan kaivoon.
Menestyksen onnea ja pettymyksen katkeraa kalkkia värikkään elämänsä aikana maistanut Suhola tarttuu mielellään Rakasta minut vahvaksi -kirjaansa. Raamatun ja rukouskirjan lisäksi.
– Se on minun ihmisyyteen kasvamiseni käsikirja, usko ja varmuus siitä, että olennainen ei muutu, hän miettii.
Suhola jos kuka tietää, että elämä on janon jakamista, riepuevankeliumin nälkää.
– Konttaamista kohti ehdotonta rakkautta, itseä suurempaa ja sinua.
– En halua kuolla niin, että kukaan ei ole silittänyt hiuksiani.
– En kaipaa mitään niin kuin sitä, että kaiken pärjäämispakon ja kasvavien vaatimusten keskellä saan olla puutteellinen, rajallinen ja silti rakastettava.
Suhola tietää, että rakkaus, rukous ja ruisleipä riittävät.
– Näin ajattelen edelleen. Mitä pirstaleisemmaksi aika, elämä ja ihmisyys käyvät. sitä tärkeämpää on huomata, että olennainen ei muutu. Jumala on suuri ja ihminen pieni. Ihmisen perustarpeet ovat lopulta hyvin yksinkertaiset. Niin yksityis- kuin työelämässäkin.
Suhola seuraa omalta aitiopaikaltaan, hirsikotinsa rauhasta ruudinherkän maailman hulluutta.
– Tiedosta juopuneet ravaavat kiihtyvässä tahdissa kursseilta kursseille ryyppäämässä uusia teorioita, vaikka työelämänkin ongelmat liittyvät pääasiassa siihen, että kukaan ei kohtaa, kosketa, ole läsnä, anna arvoa tai rakasta vahvaksi.
”Ja kaiken yllä keikkui ”minulle eniten”
Aino Suhola valmistui Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1977. Hänestä tuli maakuntalehden toimittaja, elämän ymmärtäjä ja kuvaaja.
Tarkkavainuinen Suhola aisti jo 1980-luvun lopussa, ettei Suomessa ollut kaikki hyvin, eivätkä suomalaiset voineet parhaimmalla mahdollisella tavalla.
– Joskus 1980-luvun viimeisinä vuosina, Kun Suomella meni lujaa, ja taloudellinen menestys ymmärrettiin hyvinvoinniksi, hämmästyin säikähtäen, hän muistaa.
– Silloin ihmisten arvot kiteytyivät kahteen sanaan: enemmän, parempaa.
– Ja kaiken yllä keikkui ”minulle eniten”.
Keski-Suomea ristiin ja rastiin matkannut sanomalehtinainen huomasi, miten vanhemmat riensivät ansaitsemaan sitä, minkä kautta jotakin olisivat.
– Lapset lähetettiin R-Kioskille vuokraamaan videoita, jotta he olisivat hiljaa ja pois jaloista.
– Katselin niitä pieniä ihmisiä, jotka kurkottivat kaksin käsin syliin, mutta kenelläkään ei ollut aikaa, kun piti tehdä tulosta ja päteä. Myös ja erityisesti naapurin silmissä. Kaikki oli kilpailua, mittarit taloudellisia ja numeroin näytettävissä. Ulkoinen oli tärkeää. Mitä minulla oli, miltä minä näytin.
Havaintojensa havahduttamana Suhola riimitti erään laulun sanoihin:
”Ja ihminen minussa sisään kääntyy, kuristuu.”
Suholan henkiset juuret ovat rukiisessa körttiläisyydessä, armollisessa veisuussa. Hän toistaa ääneen lukien Psalmin 139 sanoja, joiden mukaan ihminen on ihme.
– Kun ihminen kuitenkin on Psalmin 139 mukaan ihme, suuri ihme. Tämä sai minut ensin puhumaan ja sitten kirjoittamaan ihmisyyden ihmeestä. Eikä tälle tarpeelle ole loppua!
Suhola sanoo nytkin elettävän aika lailla samanlaista läheisyyden ja lähimmäisyyden tyhjiötä.
– Ei enää lauleta ”jonk’ on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”. Nyt luotetaan rahaan, uraan ja menestykseen.
– Kaikki se on höttöä!
– Ihmiset lentävät maailman tuulissa juuret ylöspäin.
Suhola jaksaa muistuttaa, että jatkuvan muutoksen ainoa vastavoima on vahva ja syvä, juuresta leivottu ihmisyys.
”Juuri tuolta minustakin on tuntunut”
Perjantaina junalla Helsinkiin matkaava Aino Suhola on kiitollinen Ritva Oksaselle, Pedro Hietaselle sekä Matti Kuikkaniemelle, että kolmikko tekee nähtäväksi, kuultavaksi ja aistittavaksi hänen hiidenkirnussaan muovautuneet tekstit.
Suhola korostaa korostamastaan päästyään lukijoiden olevan kirjailijan tärkein kohderyhmä.
– Että sanat koskettavat!
Suholan teosten kustantajat tietävät, ettei sanataiteilija ole ajatuksineen yksin.
– Kun ihmiset sanovat, että ”juuri tuolta minustakin on tuntunut, mutta en ole uskaltanut tai osannut sanoa”. Jakaminen hoitaa aina, Suhola painottaa.
Suhola muistuttaa, että ihmisenä olemisen kokemus on yhteinen riippumatta iästä, sukupuolesta, asemasta tai arvosta.
– Perustarpeet ovat samat ja hyvin yksinkertaiset, jos ne tunnistamme ja tunnustamme.
– Minua liikuttaa myös se, että moni sanoo kirjan olevan hänen yöpöytäkirjansa. Siihen voi eri elämäntilanteissa ja tunnetiloissa tarttua. Lukea sanan ja ajatuksen lohduksensa. Tai iloksensa. Moni myös sanoo sitä lukiessaan, että ”välillä ei tiedä itkeekö vai nauraako”, ja se tuottaa minulle erityistä iloa, koska silloin ihminen on niin syvälle asti auki kuin voi olla.
”Ihmiset ovat löytäneet kirjani puskaradion kautta”
Tuotteliaana ja lukijoiden rakastamana toimittajana Aino Suhola on antanut äänen lukemattomille ihmisille.
Suhola on pokannut tunnustuksia joka lähtöön. Sanomalehden nohevana toimittajana hänen työnsä noteerattiin Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla vuonna 1990. Rakkauden matkasaarnaajana ja kirjailijana hän sai kaikkien aikojen ensimmäisen sanataiteen Pro Finlandian.
Mutta aktiivinen lukijakunta on Suholan merkityksellisin palkitsija.
– Jotakin kertoo se, että Rakasta minut vahvaksi on kulkenut ja elänyt kädestä käteen ja sukupolvesta toiseen. Minä en ole mediaseksikäs, eikä kirjani ole saanut kriitikoilta palstatilaa. Mutta ihmiset ovat löytäneet sen puskaradion kautta. Sisältö on koskettanut. Ja se on minulle arvokkain asia.
– Kirjaa on luettu kirjana itsekseen, mutta on tekstejä esitettykin paljon. Teatterineuvos Ritva Oksanen estradeilla eniten, mutta myös monet lausujat ja harrastajaryhmät ovat löytäneet sieltä sopivia tekstejä ohjelmistoksi asti.
Suhola innostuu, että se ”tärkeää on nöyryys ja intohimo…” on ehkä eniten käytetty ja lainattu runo. Paha vain, että netissä pyörivät versiot eivät aina osu sanoina kohdalleen.
– Kirjan genre on erikoinen. Siinä on runoa, proosaa ja proosarunoa. Kustantaja sanoikin ensimmäiseen painokseen lupautuessaan, että se ei mene mihinkään lajiin, mutta ei se mitään, enhän minäkään mene!
– Ohjaaja Matti Kuikkaniemi toteaa tulevan teatteriesityksen sanoissaan, että Ainon tekstit ovat riemastuttavia, mutta samalla syvällisiä ja koskettavia. Samaa ovat sanoneet lukijat ja tekstien esittäjät. Tätä enempää kirjailija ei voi toivoa.
”Mutta jos rahaa on vähän, sitä on vähän joka valuutalla”
Aino Suhola on Rakasta minut vahvaksi -klassikollaan painoksien kuningatar.
Painoksia on otettu 14 – kolmella erilaisella kannella vuosina 1991-2011.
– Ensimmäisen riskin ottanut silloinen Atenan kustannusjohtaja Pekka Mäkelä sanoi joskus kuudennen painoksen tienoilla, että siinä täytyy olla klassikkoaineksia.
– Vieläkin kirjaa minulta kysytään. Tiedustelin kustantajalta tämänkertaiseen teatteriesitykseen liittyen, josko otettaisiin vielä uutta painosta. Kustantaja sanoi, että voisi harkita, jos päivittäisin sen ja kirjoittaisin ehkä jotakin uuttakin siihen. Istuin pitkään sen pyynnön edessä ja kyselin itseltäni, että miten minä olennaisen päivitän…
Suhola sanoo ironisesti, että Rakasta minut vahvaksi -teoksessa vanhentunutta on markka, NMT ja piirtoheitin.
– Mutta jos rahaa on vähän, sitä on vähän joka valuutalla. On sama, onko elintasomittari ja ajankäyttösyöppö NMT-puhelin vai älypuhelin. Jos työtön on numero tilastossa, on sama, heittääkö numeron seinälle piirtoheittimellä vai powerpointilla.
Suhola kristallisoi tärkeimmän:
– Rakastetuksi tulemisen tarve on ikuinen. Ei se ole miksikään 28 vuodessa muuttunut.
Arvostavat kiitokset kuudennelta penkkiriviltä
Perjantaina 6. syyskuuta Aleksanterin teatterin estradilla ovat Matti Kuikkaniemen ohjaamat taiteilijat Ritva Oksanen ja Pedro Hietanen.
Suhola luottaa Kuikkaniemen dramaturgiaan, jolla mestari on nivonut yhteen hänen Rakasta minut vahvaksi ja Jos ois joku, vaikka Jumala -teoksista valitut tekstit. Mukana on myös Suholan puhutuksi kirjoittamaa, joitakin pöytälaatikosta ja lisäksi vanhuksiin liittyvää viimeisen päälle viritettyä ajankohtaista.
– Katsomon kuudennen penkkirivin keskellä istuu nöyrä ja kiitollinen kirjailija, joka saa kokea sanomansa saatetuksi ihmisille kahden lahjakkaan taiteilijan tulkitsemana.
MATTI PULKKINEN
