Pieni on kaunista. Antti Tiensuun, Riikka Puumalaisen ja Jari Leppäsen toteutus Fjodor Dostojevskin Idiootista räjäyttää ilmoille klassikkonäytelmän suorastaan hurjan äärimmäisyydestä toiseen laukkaavan tunteiden laajan kirjon. Etenkin, kun esityksen kohderyhmänä ovat ikäihmiset, he elämänviisaina ymmärtävät kaikki tämän melodraaman tapahtumat. Ne eletään tosiksi ruhtinas Myshkinin, Nastasja Filippovnan, Parfen Rogozhinin ja Ganjan kohtaamisissa. Mestari kirjoitti maailmanmaineeseen kivunneen teoksensa vuonna 1868 tsaarin ja ruhtinassukujen kulta-aikana, mutta teoksen traaginen sanoma saavuttaa täysin kosketuspintansa vielä vuonna 2019 entisessä Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa niin sinkkuus kuin itsekkyyskin ovat suuressa huudossa.
Tampereen Liikkuva Näyttämö tekee vaikuttavan esiinmarssin ensimmäisellä näytelmätoteutuksellaan. Lahjakkaat näyttelijät Antti Tiensuu, Riikka Papunen ja Jari Leppänen toteuttavat suurella pieteetillä venäläisklassikon, Dostojevskin ikivihreän Idiootin.
Torstainen Idiootin ensi-ilta jääkin historiaan onnistuneen, koskettavan ja antoisan teatterielämyksen ansiosta. Kolmikko esityksineen on valmis kiertueelle, jossa sitä odottaa elämää kolikon jokaiselta viideltä kantilta nähnyt yleisö. Teosvalinta on onnistunut pääkohderyhmää ajatellen.
Tiensuu, Papunen sekä Leppänen ovat lukeneet Dostojevskinsa tarkkaan. He marssittavat näyttämölle juuri sellaisia inhimillisiä, monisyisiä ja tunnistettavia persoonia, joita piiruntarkka ihmisluonnon kuvaaja Dostojevski loi kertomuksiinsa.
Pääroolin tekevä Tiensuu on prikulleen sellainen hupaisan naiivi ja samalla pelottavan tarkkasilmäinen kirkasotsainen nuorukainen, jonka kirjailija loihti melodramaattiseen teokseensa. Dostojevski karisutti epilepsiaa poteneesta ruhtinasnuorukaisen mielenlaadusta tyystin pois häpeän kokemisen. Kuten tekstistä tiedämme, niin myrkyllisimmätkään solvaukset eivät häntä satuta tai vahingoita. Sydämeen käypää on se, että ilkeät sanat synnyttävät hänessä jopa myötähäpeää nälvijöitään kohtaan.
Näyttelijänä Tiensuu tuo taitavasti Myshkinin myötätunnon lahjat esille. Hän tunnistaa kanssaihmistensä salaiset toiveet ja heikot kohdat pelkoineen. Nuori mies ymmärtää erilaisuutta, joten hän ei mene kipsiin vuoristoradassa elävien ystäviensä tai tuttaviensa oikuttelun takia. Lempeys ja ymmärtäväisyys ovat hänen tavaramerkkejään.
Tiensuun roolisuoritus onkin kuin saarna kaikkivoivasta lähimmäisenrakkaudesta. Juuri tätä myös meidän palvelukeskuksissamme asuvat kunniakansalaiset ansaitsevat.
Maininnan ansaitsee vielä sekin, ettei Tiensuu tee Myshkinistään eroottista sankarimiestä.
Riikka Papunen ja Jari Leppänen kunnostautuvat kiitettävästi vaativissa kaksoisrooleissaan.
Kirkassilmäinen Papunen sukkuloi nerosti Nastasja Filippovnan ja Aglajan osissa. Papusen komea varsi tuo katu-uskottavuutta Nastasja Filippovnan rooliin. Hän on hepsankeikka mutta myös syvästi tunteva ihminen.
Papusen Nastasja Filippovnan ja Tiensuun Myshkinin välillä vallitsee arvoituksellinen mysteeri. Nastasja tunnistaa eläimelliset vaistonsa, ja samaan aikaan hän lumoutuu ruhtinaan jaloista piirteistä. Kohtaukset johdattavat katsojat rakkaudettomuuden äärelle.
Jari Leppänen on omassa olemuksessaan kuin shemeikka. Parfen Rogozhinin osassa Leppäsen raamikkuus pääsee täyteen uljauteensa. Tämä tummanpuhuva mies kantaa häpeää, tuntee pilkkaa, syöksee intohimoa ja antautuu julmuuden ilmentymäksi.
Idiootti on silmät avaava näytelmä hyvästä ja pahasta. Esitys heittää katsojalle monta kysymystä. Onko aito hyvyys pahassa maailmassa mahdotonta?
Jari Leppänen tarttuu näytelmässä useampaan kertaan hanuriin ja kitaraan. Hän on sanoittanut ja säveltänyt Muuttolinnut-kappaleen, joka näytelmässä soi kaihoisasti.
Dostojevskin Idiootti on Tampereen Liikkuvan Näyttämön toteutuksena nimenomaan näyttelijöiden suurta juhlaa.
MATTI PULKKINEN
