Peräti 67 kunnan alueella toimiva Tampereen Pyhän Ristin seurakunta on saanut heinäkuussa kirkkoherrakseen isä Tri Nguyenin, 41. Hän kasvoi katolilaisuuteen kotikylässään eteläisessä Vietnamissa. Venepakolaisen poikana Suomeen 13-vuotiaana saapunut maahanmuuttaja iloitsee uudesta kotimaastaan, jossa hän on toteuttanut suuret unelmansa tulla papiksi ja palvella Jumalaa sekä omia seurakuntalaisiaan. Buddhalaisessa synnyinmaassaan riisinviljelijäperheen lapsi oivalsi jo varhain vähemmistöuskonnon merkityksen. Voimakkaasti evankelis-luterilaisessa Suomessa katoliseen eli roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluu noin 15 500 jäsentä.
Suomessa on kahdeksan katolista seurakuntaa. Isä Tri Nguyenilla on kaitsettavia runsaat 2 000.
– Seurakuntalaisemme ovat hyvin hajallaan 67 kunnan alueella. Pohjoisin paikkakuntamme on Kokkola ja eteläisimmät Humppila ja Hämeenlinna.
– Oman värinsä toimintaamme tuo kansalaisuuksien laaja kirjo. Eri maanosista lähtöisin olevat ihmiset palvelevat samaa Jumalaa, mutta heidän kulttuurinsa on muokannut omanlaisiaan osallistumismuotoja. Monikansallisuus on rikkautemme, isä Nguyen iloitsee.
Isä Nguyen toivottaakin kaikki katolisesta kirkosta kiinnostuneet tutustumaan kristikunnan suurimman kirkon jumalanpalveluselämään Tampereelle. Pyhän Ristin kirkossa pidetään maanantaista perjantaihin iltamessu kello 18. Lauantaina messuilla on vaihtelevat ajat. Sunnuntaisin päämessu on 10.30 ja englanninkielinen iltamessu kello 18.
Tampereen katolilainen seurakunta kunnioittaa nimessään Hattulassa olevaa keski-aikaista Pyhän Ristin kirkkoa.
Messupalvelijana, lukijana ja kuorolaisena
Isä Tri Nguyen varttui katolisuuteen kotikylässään Etelä-Vietnamissa. Hän näyttää kännykästään valokuvia lapsuusseutunsa kirkoista.
– Vietnamissa buddhalaisuus on valtauskonto. Katolisella kirkolla on vähemmistöuskonnon asema. Synnyinsijoillani katolilaisia on runsaat 17 000. Täällä Suomessa meitä on noin 15 500.
Isä Nguyen tunsi lapsuudestaan saakka vetoa kirkon siipien suojiin.
– Olin pikkupojasta lähtien messupalvelija. Sitten minusta varttui lukija ja kuorolainen. Kaikki tehtävät olivat minulle rakkaita ja arvokkaita.
Isä Nguyen muistuttaa juuriensa olevan maassa, jossa ihmisten arkea ovat riisinviljely, tropiikin hedelmät, bambut sekä vesipuhvelit.
– Olen oppinut lapsuudestani asti arvostamaan riisiä. Jokainen riisinjyvä on tärkeä. Sadon saaminen edellyttää paljon työtä. Vietnamilaiset iloitsevat työstään riisipelloilla. Siellä raikuu reipas laulu.
– Muistan tarkasti idylliset kotiseutuni maisemat, jossa riisiviljelmät jatkuivat horisonttiin saakka. Tropiikin hedelmät maistuivat täydellisiltä. Bambu-puut osoittivat kasvun suurta ihmettä. Vesipuhvelit ovat olleet merkityksellisiä työjuhtia.
Isä Nguyen korostaa koko yhteisön kuuluneen katoliseen seurakuntaan, jonka yhteydessä eläminen on ollut kaikille rakas elämäntapa.
– Koulussa kohtasin toisenlaisen maailman. Koululaiset käyttivät punaista huivia. Luokissa oli niin sanottu ”hyvän enon tai sedän kuva” eli Ho Chi Minh tuijotti meitä.
Isä Tri Nguyen muistelee lapsuuttaan, jossa hänen maailmankuvansa rakentui kahdesta lähteestä. Koti oli syvästi hengellinen ja uskonnollinen. Kirkon helmassa hän kuuli rakastavasta Jumalasta ja oppi palvelemaan häntä. Koulussa hän kohtasi kommunismin koko kylmyydessään.
– Aistin ja tunsin, miten ihmiset kantoivat loputtomalta tuntuneen Vietnamin sodan (1955-1975) traumoja. Ihmiset olivat haavoittuneita niin henkisesti kuin ruumiillisesti.
Isän perässä Suomeen
Isä Tri Nguyenin isä oli venepakolainen, jonka tie johti Suomeen.
– Olen ollut vasta yksivuotias, kun isäni joutui lähtemään vainottuna omasta maastaan. Näin isäni vasta täytettyäni 13 vuotta. Perheemme oli kasassa 28 vuotta sitten ja asetuimme asumaan Järvenpäähän.
Nyt Tri Nguyenin isä on tuhkana ja pääsi vihdoinkin synnyinmaansa multiin pari vuotta sitten. Hän ei ollut tervetullut omaan maahansa, mutta hänen viimeinen toiveensa oli päästä tomuna juurilleen. Äiti on asettunut asumaan Tampereelle.
– Kulttuurissamme on tärkeää kunnioittaa vanhempia ihmisiä. Olen siunattu, kun äitini elää lähelläni.
Isä Tri Nguyen ymmärsi Suomeen tullessaan rauhan ja sananvapauden merkityksen. Hän havahtui tosiasiaan, että jo ala-asteella esimerkiksi kommunismista puhuttiin eri tavalla kuin synnyinmaassa.
– Olen Suomen kansalainen. Arvostan suomalaista koulujärjestelmää ja yhteiskuntaa. Olen saanut hyvät tiedot ja taidot elämääni varten.
– Jumala kutsui minua pappeuteen. Olen opiskellut filosofiaa Lontoossa ja teologiaa Roomassa. Olen tehnyt myös tohtorin väitöskirjan. Huvittavaa on se, että kutsumanimeni on sama sana kuin tohtori-termin lyhenne Suomessa.
Isä Tri Nguyen vihittiin papiksi vuonna 2006. Ennen Tampereen Pyhän Ristin seurakunnan kirkkoherraksi asettamistaan hän ehti toimia 13 vuotta kappalaisena ja assistenttina.
Saman Jumalan perhettä
Isä Tri Nguyen tietää konkreettisesti mitä tarkoittaa, että pienessä siemenessä on elämän alku.
– Rukoile ja tee työtä, on mottoni.
– Iloitsen täällä Tampereella siitä, että kirkkosalimme täyttyy kerta toisensa jälkeen rukoilevista ihmisistä.
– Seurakuntamme toimii useamman maakunnan alueella. Kun lähden toimittamaan pyhää messua esimerkiksi Kokkolaan, edessäni on pitkä taival.
– Suomessa kristillisillä kirkoilla on sydämelliset suhteet. Evankelis-luterilaiset, ortodoksit ja katoliset kunnioittavat toisiaan sisaruudessa ja veljeydessä.
Isä Tri Nguyen kuvailee pikkuruista katolilaista väestöä leivän hapatteeksi.
– Vaikka me ihmiset synnymme maailman eri maihin, olemme silti saman Jumalan perheen lapsia. Meidän tehtävänämme on rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päällä.
– Elämme täällä Suomessa hyvää elämää. Katolilaisilla on yhteisenä hengellisenä perintönään usko kaikkine arvoineen. Kansainvälisessä maailmassa tunnemme olomme kotoisaksi ja turvalliseksi, sillä kirkkokuntamme on läsnä kaikkialla.
MATTI PULKKINEN
