– Bill hei, pois sieltä. Bill, nyt tänne päin, ei saa tökkiä tuolla lailla!
Kun käsky käy, minipossun kostea kärsä vetäytyy nopeasti irti vierailijan nilkoista. Vähän karvainen mötikkä käännähtää laiskasti ja löntystää isäntä Petri Vehviläisen tykö. Possu on ollut Viialassa asuvien Vehviläisen ja hänen vaimonsa Stina Vehviläisen lemmikkinä nelisen vuotta.
– Tämä on sellainen papan kullannuppu. Ostimme sen itsellemme tupaantuliais- ja häälahjaksi. Se taisi olla silloin viisiviikkoinen. Olimme molemmat jo pidemmän aikaa haaveilleet possusta lemmikkinä, Petri kertoo.
Possunpitäjän arkeen on tullut ryppyjä viime vuonna voimaan tulleen sikaruton torjuntaan tähtäävän Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen takia. Siat eivät enää saa ulkoilla lainkaan, ellei niitä pidetä kiinni tai ympäröidä tarkkojen säännösten mukaisella aitauksella. Vapaata liikkumista rajoittamalla estetään kasvatussikojen ja luonnonvaraisten sikojen pääsy kosketuksiin toistensa kanssa ja siten taudin leviäminen villisioilta tiloille.
Sikaruttoa ei ole vielä havaittu Suomessa, mutta sen leviäminen suomalaisiin kasvatussikoihin olisi kova isku sikataloudelle ja sianlihan viennille.
Vehviläisen pariskunnan minipossu, pilkullisen nahkansa mukaan nimetty Bill Gullinen, on sika siinä missä tuotantosikakin. Viime vuoden keväällä viialalaiskodin pihalla alkoivat aitatalkoot, jotka eivät ole vieläkään päättyneet. Aina on ollut jokin seikka, joka pitäisi vielä korjata.
Säännöksiä vai maalaisjärkeä
Hankittuaan possun Vehviläiset tekivät asiasta ilmoituksen elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle, niin kuin kuului tehdä. Vaikka viialalaisilla on vain yksittäinen pikkupossu, heillä on viranomaisen näkökulmasta sikatila. Raportointia täytyy tehdä muutaman kuukauden välein, joskaan lomakkeiden perään ei Vehviläisten mukaan ole juuri kyselty.
Aitauksesta kuitenkin alettiin kysellä, kun joku teki valvontaeläinlääkärille ilmoituksen Vehviläisten possua ympäröivien rakenteiden puutteellisuudesta. Petri Vehviläinen kertoo, että vaikka hän oli omatoimisesti laittanut tonttiaan ympäröivän verkkoaidan eteen sähköpaimenen, se ei riittänyt.
Vaatimusten täyttämiseksi Vehviläinen on päätynyt pystyttämään uuden verkkoaitauksen, laittamaan verkon kanssa lomittain toisen verkkokerroksen ja vielä tilkitsemään liian suuriksi katsottuja verkkoaidan aukkoja leveällä laudoituksella. Eri tarkastuskäynneillä on yllättäen havaittu uusia puutteita, ja eläinlääkärin korjausohjeiden yksityiskohdat ovat Vehviläisen mielestä tuntuneet kovin epäselviltä.
– Toivoisin tällaisessa asiassa maalaisjärjen käyttämistä. Meillä on jo triplavarmistus, kun on vanha aita ja sähköpaimen ja laudoituksella vahvistettu uusi verkkoaitauskin. Enkä edes ole kuullut, että Akaassa ainakaan tällaisen omakotitaloalueen keskellä liikkuisi villisikoja, Vehviläinen ihmettelee.
Ensimmäisen valvontakäynnin jälkeen eläinlääkäri on käynyt tarkastamassa aitausta jo kahteen kertaan, eikä aita kelpaa vieläkään. Viimeisin ongelma liittyy siihen, että verkkoaidan aukkoja tilkitsevä laudoitus ei ulotu tarpeeksi korkealle. Senkin asian Petri Vehviläinen aikoo kuuliaisesti laittaa kuntoon.
Seuraava käynti on elokuun lopussa, ja Vehviläiset toivovat sen jäävän viimeiseksi ja hyväksyväksi tarkastukseksi.
Vaikeaa monille
Vehviläisten mukaan heitä laskutetaan eläinlääkärin tarkastuskäynneistä, ja lisäksi aitatarpeisiin uppoaa rahaa.
– Olemme itse pystyneet onneksi tekemään tätä talkoovoimin paljolti. Ja aitamateriaaleja olemme myös saaneet melko edullisesti tuttujen kautta.
Minipossuyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Saarimaa kertoo, että moni on joutunut luopumaan possustaan, koska ei ole pystynyt rahallisesti tai muista käytännön syistä järjestämään eläimelle uuden asetuksen hyväksymää ulkoilupaikkaa. Seon tällä hetkellä possusta luopumisen syynä joka viidennessä yhdistyksen hoitamassa minipossun kodinvaihtotapauksessa.
– Huomattavaa on myös se, että sikaruttoasetuksen voimaantulon jälkeen suuri osa lemmikkipossunomistajista on niin sanotusti painunut maan alle. Sikarekisterissä on tällä hetkellä kolmisensataa minipossua rekisteröitynä, mutta minipossujen kokonaismäärä Suomessa on yli 1500, Saarimaa huomauttaa.
Petri ja Stina Vehviläinen eivät harkinneetkaan Bill Gullisen antamista pois, sillä se on heidän mukaansa luonteeltaan varsin omalaatuinen, eikä possu olisi sopeutunut vieraaseen kotiin. Lisäksi se on Vehviläisten kotona tottunut oleskelemaan pihan lisäksi vapaasti sisällä, joten ulkokarsina ei olisi tullut kyseeseen.
– Jos emme olisi pystyneet täyttämään määräyksiä, olisimme lopettaneet possun. Niin minä tekisin myös oitis, jos possullamme havaittaisiin sikarutto, Petri Vehviläinen vakuuttaa.
Minipossu on pariskunnan mielestä ihastuttava lemmikki, mutta viime vuoden säännöksen myötä he eivät oikeastaan suosittele possun hankkimista muille.
– Tähän liittyy hirveä määrä pienen pieniä nippelikohtia ja sääntöjä, jotka pitäisi tietää, jottei joudu vaikeuksiin. Jos haluaa minipossun ottaa, täytyy ottaa selville todella paljon asioita. Ei possu muutenkaan aivan helppo lemmikki ole. Jos se ei esimerkiksi pärjää siististi asuintiloissa, sille täytyy pystyä järjestämään ulkokarsina navettaan tai jonnekin.
Juttua päivitetty 19.8.2019 kello 9.01: tarkennettu tietoa siitä, että siat eivät saisi ulkoilla lainkaan ilman aitausta. Siat saavat ulkoilla myös kiinni pidettyinä. Lisäksi korjattu tieto siitä, että ilmoitus lemmikkisiasta tehdään Eviralle eikä Valviralle.
