Kylénin perheen koti Kylmäkosken Tipurilla sijaitsee idyllisessä maalaismaisemassa. Talon takaterassilta avautuu näkymä Jalantijärvelle.
– Asuimme ennen Toijalassa Pätsiniemessä, joka sekin oli ihanaa aluetta. Sanoinkin, että en lähde mihin tahansa. Kun rakennusaikana ajoimme tänne Toijalasta, ehdin miettiä, mitä olemme tehneet. Mutta kun järvi alkoi näkyä, tuli syvä rauha. Täällä on tosi mukavaa porukkaa ja hyvä henki, Mia Kylén kertoo.
Miehet hoitavat nurmikon
Vuonna 2007 valmistuneen omakotitalon 2600 neliön tontti oli tasaista savipeltoa, joka on reilussa kymmenessä vuodessa muuttunut monien muotojen puutarhaksi. Puutarha on erityisesti Mian valtakuntaa, perheen miehet, isä Kai ja pojat Roope, 14, ja Ville, 16, pitävät huolta nurmikosta.
– Puutarhanhoito on minulle henkireikä ja elämäntapa. Aloitan yhdestä paikasta, mutta illalla työkalut ovat ympäri pihaa, kun teen pikkuhiljaa montaa juttua, Mia sanoo.
Mia on koulutukseltaan fysioterapeutti, ja työkseen hän myy yksilöllisesti suunniteltuja liikkumisen apuvälineitä vaikeavammaisille.
– Kun istuu päivän tietokoneen ääressä tai auton ratissa, mielellään tekee pihalla jotain.
Kasveja monessa kerroksessa
Kun perheen pojat olivat pienempiä, takapihan iso nurmikenttä oli tärkeä peleille ja leikeille ja pengerretty rinne palveli pyllymäkenä. Sen paikalla ovat nyt alapihalle vievät puuportaat. Viime vuonna Mia laajensi alapihalla istutusaluetta, mutta projektille on luvassa jatkoa.
– Koko ajan tulee uusia ideoita. Harmittaa, etten tehnyt istutusalueesta viime vuonna suurempaa. Luultavasti se vielä joku kaunis päivä laajenee. Ei nurmikkoa tarvitse olla noin paljon, Mia suunnittelee.
Kasvillisuus on kerroksellista, on rikkaruohot peittävää aluskasvillisuutta sekä pensaita ja puita. Pihanhoitoa helpottavat myös selkeät istutusalueet. Savimaan ansiosta kasvit menestyvät pihalla kuivanakin kesänä.
– Pikkuhiljaa on oivaltanut sen, että näin laajalla alueella kannattaa kasveista tehdä isompia alueita, jotta ne näyttävätkin joltain.
Kaikki pihan kivet on tuotu tontille ja aseteltu paikoilleen.
– Niitä ei luonnostaan kasva täällä, Mia tuumaa.
Toisen romu on toisen aarre
Kasvillisuudessa muodot ja sävyt ovat Mialle tärkeitä. Lahjaksi saadut kasvit muistuttavat läheisistä, ystävistä ja tuttavista.
– Olen saanut tosi paljon kasveja mutta myös antanut. Jossain vaiheessa tätä sanottiinkin Tipurin taimitarhaksi, kun jakelin aina kasveja.
Mialla on tapana myös pelastaa muiden poisheittämiä tavaroita hävitykseltä ja hyödyntää niitä puutarhassaan.
– Kun juhannuksena rannassa on kokko, muut kantavat sinne tavaraa ja minä kannan sitä pois.
Marjapensailla uudet muodot
Pihalla katseltavaa riittää ympäri vuoden. Tontilla kasvaa lukuisia havupuita kuten parikymmentä vuorimäntyä, jotka Mia pitää tuuheina ja matalina napsimalla vuosikasvuja. Myös riippapuita on monta. Niidenkin kasvua hän ohjailee leikkaamalla.
Puutarhassa toteutetaan myös kokeiluja. Punaherukkapensaan Mia on leikannut runkomalliseksi ja mustaherukka kiemurtelee köynnöksen lailla säleikössä. Myös tavalliset metsäkuuset ovat saaneet Mian käsissä uuden muodon.
– Naapurit kutsuvatkin minua saksikäsi-Kyléniksi ja pihatontuksi, kun aina olen leikkaamassa ja pers pystyssä jossain, Mia kertoo.
Ihan pihalla -juttusarjassa esitellään akaalaisia pihoja ja puutarhoja.
