Vanajavedessä Jumusenselän ja Väänteenvuolteen välissä sijaitsevassa Sitonsaaressa käyskentelee joukko lampaita, joilla on tärkeä tehtävä. Ne edistävät läsnäolollaan saaren arvokkaan luonnon säilymistä: Maanpinnan myllästäminen auttaa perinnekasveja itämään. Puiden, pensaiden ja muiden suurten kasvien popsiminen jo taimina taas tarjoaa valoa tarvitseville kasveille suotuisat olosuhteet.
Tällaiset perinneympäristöt eivät säilyisi ilman laiduntavia eli kasvillisuutta syöviä eläimiä. Alueet kasvaisivat umpeen, ja vahvimmat kasvilajit valtaisivat liikaa alaa. Moni valoa kaipaava kasvilaji katoaisi. Kasvillisuuden muutoksilla taas olisi vaikutusta eläinlajien menestymiseen. Luonnon tasapaino ja monimuotoisuus järkkyisivät.
Sen tiesi Tolvilan kartanon lammastilan Jarmo Latvanen, kun hän kahdeksan vuotta sitten osti noin kymmenen hehtaarin kokoisen Sitonsaaren metsäteollisuusyhtiö UPM:ltä.
– Halusin tämän perinnebiotoopin mukaan maidemme kokonaisuuteen, kun se kerran oli tilaamme vastapäätä. Saari on niittyineen ja puineen oikea lintujen paratiisisaari, ja siellä elelee muun muassa kaulushaikara. Tätä luontoa on tärkeää suojella.
Pirkanmaan Ely-keskuksesta kerrotaan, että perinnebiotooppien määrä on vähentynyt jo vuosikymmenien ajan, koska karjatiloja on yhä vähemmän, eikä niittyjen, hakamaiden ja metsälaitumien laiduntamiselle ja niittämiselle siten ole enää samanlaista tarvetta kuin aiemmin. Tolvilan mailla on Sitonsaaren lisäksi lukuisia muitakin perinnebiotooppeja, eli perinteisen maatalouden muovaamia katoavia luontotyyppejä. Lammastilan noin 200 uuhesta viitisenkymmentä laiduntaa näissä perinneympäristöissä.
Maiseman ylläpitämistä tuetaan
Ely-keskus myöntää maataloustoimijoille erityistä tukea perinteisten maatalousympäristöjen ylläpitämiseen. Laidunnettavaa hehtaaria kohden maksetaan vuodessa 450 euron tuki, jonka on tarkoitus auttaa laidunnuksesta aiheutuvien menojen kattamisessa. Perinnemaisemien parissa työskentelevä Pirkanmaan Ely-keskuksen projektityöntekijä Jukka Mattlar kertoo, että tuki on monille maataloustuottajille tärkeä tulonlähde.
– Laidunnus vaatii monenlaista työtä, kuten alueiden aitaamista, eläinten viemistä laitumelle kesäkausiksi ja alueen hoidon suunnittelua. Tuki on ikään kuin kiinteä palkka kaikesta siitä työstä.
Tolvilan tilalla lammasmäärän lisääminen on mahdollistanut sen, että Jarmo Latvanen on voinut laittaa karjaa laiduntamaan vuosien mittaan yhä useammalle perinnebiotoopille. Tilan yli 130 hehtaarin alasta hoidettavia biotooppeja on tällä hetkellä reilut 40 hehtaaria. Kun kaikkia lampaita ei tarvitse laittaa laiduntamaan varsinaisille peltolaitumille, tilan mailla jää enemmän peltotilaa viljan kasvattamiseen.
Perinnebiotoopin annetaan kasvaa vapaasti, ja sitä ”niittävät” vain lampaat, jotka syövät heinää ja muuta kasvillisuutta. Ihminenkin voi edistää biotoopin luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi poistamalla runsaasti kasvavia liian voimakkaita lajeja, jotka voisivat vallata alaa muilta. Sellainen on esimerkiksi nokkonen.
Maatalousluontotyyppien vähenemisen vuoksi Ely-keskus kartoittaa silloin tällöin perinnebiotooppeja merkitsemällä muistiin niiden luonnon piirteitä ja arvioimalla maatalousmaisemien kuntoa. Useita akaalaisia perinnemaisemia on viimeksi kartoitettu viime kesänä, ja tänä kesänä Jukka Mattlarin kartoituslistalla on yhteensä nelisenkymmentä pirkanmaalaista perinnekohdetta. Tolvila on niistä suurimpia, mutta sinne kartoittaja saattaa ennättää vasta ensi vuonna.
– Tänä kesänä emme pysty kartoittamaan aivan niin paljon kohteita kuin oli aikomus, koska kollegani on siirtymässä toiseen työhön. Loppukesän ajan näitä kartoituksia teen Pirkanmaalla vain minä. Työtä pyritään jatkamaan ensi kesänä.
Tolvilan maiden perinnebiotooppeja on kartoitettu ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla ja nykyisen isännän aikana viime kesänä. Jarmo Latvanen kertoo saaneensa kartoituksista tärkeää tietoa oman tilansa perinneympäristöistä.
– Kyllä kartoittajan mukana on tullut kuljettua, ja siksi tiedänkin aika tarkkaan, mitä lajeja biotoopeillani on. Ely-keskuksen kartoitusta ei saa järjestymään aina silloin, kun tietoa tarvitsisi. Siksi tilasin itse biologin kartoittamaan Sitonsaaren luontoa pian sen jälkeen, kun olin ostanut saaren.
Rauhaisa laiduntaminen sopii vanhoille
Latvasen mukaan perinneympäristöjen ylläpitäminen heikentää väistämättä karjatilan tuotantoa verrattuna siihen, että kaikki lampaat laiduntaisivat tehokkaasti peltolaitumilla. Perinneympäristön suojeleminen on kuitenkin tilallisen tietoinen valinta, eikä taloudellisuus ei ole siinä ensisijainen motivaation lähde. Latvaselle tärkeää on paitsi lajien säilyminen, myös kauniin perinteisen maiseman ylläpitäminen.
– Tämä on arvoiltaan hiukan toisenlaista kuin puhtaasti maksimaaliseen tuottavuuteen tähtäävä karjatalous. Lampaiden kasvattaminen perinnebiotoopeilla ei ole niin helppoa tai nopeaa kuin niiden ruokkiminen peltolaitumilla ja viljalla, koska heinä ei ole yhtä ravitsevaa kuin peltolaitumella.
Tolvilan perinnebiotoopeilla laiduntaa sekä sopivassa lisääntymisvaiheessa olevia uuhia että jo lisääntymisen lopettaneita ”eläköityneitä” lampaita. Latvanen kertoo, että perinnebiotoopilla käyskentely on vanhoille eläimille sopivaa rauhallista tekemistä. Vasta sitten, kun lammas ei enää jaksa kulkea laitumella muun lauman mukana, se on aika lopettaa.
Tolvilan lampaita laiduntaa myös Metsähallituksen omistamala metsäalueella, joka on valkoselkätikan suojelualuetta.
– Eläkeläislampaillamme on tehtävä sielläkin. Samaan tapaan kuin omillakin perinnebiotoopeillamme, lampaat synnyttävät syömällä avointa tilaa ketokukille ja hyönteisille. Monimuotoisuutta lisää myös se, että lampaat järsivät puiden kuorta, mikä houkuttelee lahottajahyönteisiä, Latvanen kertoo.
