Mesiangervo eli niittymesiangervo on pitkänhuiskea, toisinaan jopa parimetrinen, monivuotinen ruusukasvi, joka löytyy joutomailta, pihoilta ja pientareilta lähes koko maassa. Sen tunnistaa muun muassa sen pöyheän, kermanvaalean kukinnon voimakkaasta meden tuoksusta.
Mesiangervon lehdet ovat parhaimmillaan, kun ne kerätään ennen kasvin kukkimista. Lehtiä voi käyttää myös tuoreena salaatin seassa, mutta yleisimmin niitä käytetään kuivattuna. Mesiangervon lehdet voi myös hiostaa. Kukat kerätään heti niiden avauduttua ja kuivataan sellaisenaan. Kukissa on vaniljamainen aromi ja ne maustavat herkullisiksi maitopohjaiset jälkiruuat kuten maitokiisselin, vanukkaat ja pannacottan. Mesiangervon kukinnoista ja lehdistä saa kuivattuna tuoksuvaa teeyrttiä. Kuivatulla mesiangervolla voi myös maustaa juomia kuten viinejä, simaa ja olutta.
Lääketieteessä mesiangervoa on käytetty nimenomaan salisyylin takia. Siitä saatiin eristettyä vuonna 1939 happoa, jonka saksalaiset tiedemiehet nimesivät kasvin silloisen latinankielisen nimen (Siprea ulmaria) mukaan sipreahapoksi. Samoihin aikoihin samaa happoa löydettiin myös pajusta (salix) ja se nimettiin salisyyliksi. Kun joukkoon lisättiin asetyyliä, saatiin asetyylisalisyylihappoa, joka toimi kipulääkkeenä pelkkää salisyyliä paremmin. Tämä aine on lyhennettynä nimeltään aspirin, eli maailman tunnetuin lääkemerkki. Mesiangervoa ei tulekaan käyttää pitkään yhtäjaksoisesti sen sisältämän salisyylin takia. Niille, jotka eivät voi käyttää aspiriinia, se ei käy lainkaan.
Kansanlääkinnässä mesiangervoteetä onkin käytetty flunssa- ja särkylääkkeenä. Erityisen tehokas se on kuitenkin ulkoisesti. Helpoimmin mesiangervoa voi käyttää ulkoisesti hauteena nivelvaivoihin, reumaan ja kihtiin. Voiteena se on näihin vaivoihin erityisen tehokas. Mesiangervo kylpyvedessä lievittää kipuja ja jännitystiloja, poistaa nestettä ja turvotuksia, piristää mielialaa ja sen sanotaan myös hoitavan unettomuutta.
Minna ja Viljami Ovaskainen
