Tarvitseeko Omatunto-näytelmän miehityksen edes vetää rooleja? Tuovatko Väinölän asukkaat eli ihmisyyden tunnustajien kolmekymmenpäisen yhteisön jäsenet jokapäiväisen arvomaailmansa ja toimintakulttuurinsa suuren yleisön nähtäväksi? Tämä kesäteatteriesitys on täysin omanlaisensa toteutus. Teoksen vahvuus on rikkaassa käsikirjoituksessa, väkevässä ohjauksessa sekä loputtomassa joukkovoimassa.
Väinölän kesäteatteri on uniikki. Tällä näyttämöllä ei turvauduta perinteisiin ja loppuunkaluttuihin farsseihin eikä komedioihin. Katsojia ei kosiskella pieremis-, juopottelu- tai naintikohtauksilla.
Teatterin tekijöinä ihmisyyden puolustajat uivat määrätietoisesti ja voimakkaasti kauhoen vastavirtaan. He luottavat pieteetillä valmistettuun käsikirjoitukseen. Ohjaajat tuntevat näyttelijöiden voimavarat, joten he pystyvät suuntaamaan jokaisen lahjat oikeisiin osoitteisiin. Lavastukseen ja puvustukseen on satsattu huomiota herättävän runsaskätisesti.
Ihmisyyden tunnustajat ovat näyttämöllä yhteen hiileen tulisesti puhaltavana joukkona. Yhteisöllisyys ja porukalla tekeminen onkin tämän teatterin voimavara. Turhan usein juuri teatterit ovat kateuden ja pahansuopaisuuden tyyssijoja.
Viiden vuoden työ kantaa hedelmää
Omatunto-näytelmän käsikirjoitus ansaitsee ison kiitoksen.
Joonas Peltola, lahjakas ja monipuolinen taiteentekijä, on uhrannut Omatunto-teokselle viiden vuoden kypsyttelyajan ja kirjoitusrauhan.
Käsikirjoitus onkin hyvin kypsä. Värikäs kieli tekee siitä koukuttavan kiinnostavan. Teos marssittaa estradille ilahduttavan runsaan persoonallisuuksien joukon. Tapahtumat muodostavat kronologisen jatkumon. Monet yksityiskohdat maustavat kokonaisuutta. Sisältö antaa katsojalle mukavia pähkinöitä purtavaksi. Teksti on opettava mutta ei saarnaava.
Peltolan Omatunto-näytelmä saa syvyyttä, kun tutustuu miehen runsaaseen ja monipuoliseen taiteeseen Väinölässä. Hänen luomuksensa pysäyttävät vieraan puutarhassa sekä päärakennuksen käytävillä sekä huoneissa.
Niin näytelmä kuin veistokset osoittavat Peltolan olevan syvällinen mietiskelijä ja ilmaisultaan oivaltavan terävä kuin linkkuveitsi.
Näytelmä paketoi osuvasti monen aikakauden ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset sekä saavutukset ja menetykset. Katsoja herää todellisuuteen, ettei maailmassa ole hengenviljelyn saralla mitään uutta. Ihmisillä on omatunto, kun se rapsutetaan esille ja valjastetaan käyttöön.
Huomionarvoista on se, että käsikirjoitus ja ohjaus jättävät tilaa näyttelijöiden spontaaneille vuorosanoille.
Ohjaajat täyttävät ratkaisuillaan näyttämön
Omatunnon ohjauksesta ovat vastanneet käsikirjoittaja Joonas Peltola ja Satulia Saarilehto. Parivaljakko on tehnyt syvällistä työtä hakiessaan ratkaisuja näytelmän esillepanoon.
Näyttämöllä hyörii kolmisenkymmentä näyttelijää. Määrä on kunnioitettavan suuri. Taitava ja tarkka henkilöohjaus varmistavat eheän lopputuloksen. Kohtaukset tapahtumineen soljuvat luontevasti eteenpäin.
Ohjaus tekee kunniaa näyttelijöille. Aikamme vitsauksena monessa teatterissa on tekniikalla kikkailu eli näyttelijän aseman ja merkityksen typistäminen. Väinölän kesteatterissa luotetaan ihmisten vetovoimaan.
Lavastus ja puvustus yllättävät moni-ilmeisyydellään
Satulia Saarilehdolla on silmää materialistiselle runsaudensarvelle.
Omatunnon lavasteet ovat kiehtovat. Saarilehto on toteuttanut Rahkonen Company & Go:n saippuatehtaan ympäristön kertakaikkisen nerosti. Nostalginen höyrykone ja perinteinen saippuanvalmistuslinja kaikkine työkaluineen tukevat näytelmän sanomaa.
Saippuateollisuuskapitalistin koti pitkine ruokapöytineen hohkaa kylmää. Kodin onnea ja henkeä ei näy eikä kuulu.
Oikeussali peruukkipäisine tuomareineen ja syyttäjineen on kaikkea muuta kuin oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden linnake.
Väinölän kesäteatterin puvustamo on todellinen aarreaitta. Negatiivista asennetta, ylikorostunutta egoa sekä patoutunutta tunne-elämää kuvaavien roolihahmojen asusteet kruunaavat koko valtavan vaikuttavan puvustuksen.
Omatunto tarjoaakin kunnolla silmänruokaa.
Roolit on miehitetty hyvällä ymmärryksellä kunkin lahjoista
Väinölän kesäteatterissa on näyttelijöitä. Yhteisön jokainen jäsen on täydellä höyryllä mukana. Porukan yhteenhitsautuminen on kivijalka, jolle on turvallista rakentaa, miten vaativa esitys tahansa.
Nostan esille muutamia roolisuorituksia niiden kertakaikkisen puhuttelevuuden johdosta.
Näytelmän keskiössä on Rahkonen Company & Go:n pääjohtaja Viljo Rahkonen. Juha Saarilehto pääsee roolityössään uskottavuuteen, joka on kautta aikojen ollut yleistä arvostusta nauttivien patruunoiden tunnusmerkki. Saarilehto on koko kehollaan kuvaamassa hyväosaisen herran elämää.
Omatuntona oleva Marja-Liisa Siltanen luo fiiliksen, että hän on aidosti ääni patruunan mietiskelevästä päästä. Siltanen taitaa taka-alalla olemisen.
Itsekkyys (negatiivinen asenne), Itsekkyys (ylikorostunut ego) ja Itsekkyys (patoutunut tunne-elämä) näyttäytyvät pääjohtaja Viljo Rahkosen kintereillä Jari Ronkaisen, Ulla Silvanin ja Paula Jaakkolan voimin. Nämä kaikki kolme näyttelijää tuovat esitykseen aistikkaalla kuiskuttelullaan ja taiturimaisella liikehdinnällään sen mausteripauksen, jonka voimasta näytelmän sanoma kristallisoituu. Ylinäyttelemisen mahdollisuus on tyrkyllä koko ajan, mutta nämä tositekijät eivät siihen lankea.
Voi jeesus mikä Jeesus! Valkeassa albassaan, punaisessa stolassaan ja messinginhohtoisessa sädekehässään näyttämöllä piipahteleva Jouni Marjanen on kuin Kristus-hahmo Albert Edelfeltin Kristus ja Matleena -maalauksesta. Marjanen tekee pienestä roolista suuren. Hänen lausumansa Raamatun kohdat pursuavat rauhaa ja rakkautta, mutta Herran sanat eivät tässä esityksessä näyttämöllä löydä vastakaikua.
– Tää on niin tätä, Jeesuksen kommentit tekevät katsojaan vaikutuksen. Lausahduksen voima syntyy voimattomuuden tunteesta, jota moni aikamme etsijä kokee materialismin ja hengettömyyden ylivallan edessä.
Uskollinen omalle ideologialleen
Väinölän kesäteatteri esittää Joonas Peltolan Omatunto-näytelmän tänä suvena vielä keskiviikkona 31. heinäkuuta kello 18 sekä sunnuntaina 4. elokuuta ja 11. elokuuta kello 14.
Omatunto-näytelmä on Väinölän tarjonnassa myös ensi kesänä.
Teatteriesitys muistuttaa muun muassa siitä, että ihmisten keskinäinen veljeys kuuluu kaikille katsomatta rotuun, yhteiskunnalliseen asemaan, uskontunnustukseen, sukupuoleen tai mihinkään muuhun ihmisiä erottaviin seikkoihin.
Teatterimatka tarjoaa otollisen mahdollisuuden tutustua Mänttä-Vilppulassa toimivaan Väinölään eli ihmisyyden tunnustajien yhteisöön.
Ihmisyyden tunnustajat on Martta Horjanderin (1930-2009) perustama rekisteröimätön yhteenliittymä, jonka tarkoitus on elää todeksi Pekka Ervastin (1875-1934) teosofisia ihanteita. Ervasti oli teosofian huomattavin edustaja Suomessa.
Teosofia tarkoittaa jumalallista tai jumalien viisautta. Teosofiaksi kutsutaan Helena Blavatskyn (1831-1891) vuonna 1875 perustamaa kansainvälistä henkistä liikettä, jolle on ominaista ennakkoluuloton henkisen totuuden etsiminen. Liikkeen mukaan kaikki uskonnot ovat haaroja samasta yhteisestä viisauden puusta.
Väinölä on ihmisyyden tunnustajien työkeskus ja koti, joka on toiminut Vilppulassa vuodesta 1985 lähtien. Yhteisö on perustettu Kaavin Ahosenniemellä jo vuonna 1978. Yhteisössä asuu noin 30 henkilöä.
Yhteisön toimintaan ja ajatusmaailmaan voi tutustua muun muassa Aseeton Suomi -taidenäyttelyssä, joka on avoinna joka päivä kello 10-18.