Akaan kaupunki on aloittanut Toijalan rautatieaseman elävöittämisen. Kokeilulla selviää, halutaanko asemalla olla muutenkin kuin vain pahaa tekemässä. Vaikka asemalla hengailu on kuulunut nuorten kuvioihin Toijalassa aina, sotkeminen ja vahingonteko sekä matkustavaisten häiritseminen eivät tunnu ja näytä kivalta. Kuka haluaa kulkea asemalaitureille eritteitä täynnä olevassa hississä?
Akaalle Toijalan rautatieasema ja Viialan seisake ovat tärkeitä paikkoja. Jo siitä, että junat pysähtyvät kaupungissa kahdessa paikassa, kannattaa olla ylpeä. Nyt kun lähijunaliikenne kokeilun myötä vielä vilkastuu, junat tulevat akaalaisten arkeen toivottavasti tavaksi. Tampereelle ja Helsinkiin on ihan turha mennä omalla autolla.
Asemat ovat portteja lähtemiseen ja tulemiseen. Niillä heitetään hyvästejä tai otetaan vieraita vastaan. Asemiin liittyy aina odotus ja lähdön jännitys. Asemiin liittyvät aina myös ero ja jälleennäkemisen toivo. Kun nuori lähtee opiskelemaan tai armeijaan, hän palaa muuttuneena. Toijalan asemalta lähdetään myös pysyvästi, joten toivo on jälleennäkemisessä.
Asemanseuduista näkee heti, minkälainen paikkakunta on. Ennen asemat ja rautatieläisten talojen pihat olivat mallipuutarhoja, joista käytiin mallia ottamassa, joskus jopa perennoja kaivamassa. Ei uskoisi, että Toijalan rautatieaseman puutarha on voittanut palkintoja. Ratamestarin talo taas on jätetty turhaan oman onnensa nojaan.
Viialassa ei ole enää rautatieasemaa, ja seisakkeen miljöö on ankea ja hoitamaton. Akaan kaupungin pitää olla toimija ja tehdä asialle päättäväisesti jotakin. Hoitamattomuus kertoo tulijalle ja lähtijälle paljon. Sitä kuvaa tuskin halutaan antaa, etteivät Viialan asiat kuuluisi kenellekään.
Asemien alueiden kehittäminen ei saa olla vain kokeiluja, vaan päättäväistä toimintaa. Akaa on ottanut asiassa merkittäviä askeleita hankkimalla maata Toijalan ratapihalta. Hyvinvointikeskus rakennetaan parhaaseen mahdolliseen paikkaan ja puuterminaalin siirtyminen Akaan Pointiin avaa mahdollisuuksia kehittämiseen.
Rautatieasemat ovat olleet aina myös tiedon portteja. Kun Toijalan Sanomat vuonna 1916 perustettiin, toimitettiin aineisto aluksi junalla Tampereelle kirjapainoon. Kirjapaino vastaavasti toimitti painetun lehden niput junaan. Rautatiekirjakaupasta sai monella paikkakunnalla niitäkin lehtiä, joita ei halunnut tilata. Rataa pitkin hiipi Akaaseen valistuskin, ja kuntaan perustettiin paikallislehden lisäksi nuorisoseura ja oppikoulu.
Kun puhutaan rautatieasemista, puhutaan hyvin olennaisesta asiasta paikkakunnalla, niin Akaassakin. Rata ei ole vain tuossa ja mene ohi, se on meidän ratamme. Rata ei tunne Hirsikangastakaan, joka joillekin on ajatukset seisauttava vuori, kehotus pömpöösin nurkkakuntaisuuden vaalimiseen.
Toivottavasti paikallisliikenteen vilkastuttua ymmärretään myös radan mahdollisuudet liikkumiseen taajamien välillä.
Akaa tarvitsee Akaan rautatieaseman. Nimen muuttaminen ei voi olla mahdotonta. Rahaa totta kai palaa, mutta uudella nimellä saavutetaan paljon enemmän. Toijala tuntuu nyt keinotekoiselta. Se ei oikeastaan ole mitään, eikä ehtinyt koskaan kehittyä kummoiseksikaan. Rautatieliikenteen suosio kasvaa koko ajan, joten on hyvin tärkeää, että Akaalla on portti pääradalla. Joskus kolmaskin raide rakennetaan.
