Kokemäenjoen vesistön varrella tiedetään asustaneen saamelaisia noin 1500 vuotta sitten. Lappalaisten viimeisiä asuinalueita Akaan seudulla olivat Alkkulan ja Taipaleen tienoot. Tolvila-nimen uskotaan olevan saamelaisperäinen. Saamen kielessä on sana doalvi, joka tarkoittaa poron juoksua.
Maailman muuttuessa alueen alkuperäisväestö vetäytyi pohjoiseen. Tolvilan tilan alueella sijaitsee kaksi muinaismuistolailla suojeltua kivikautista asuinpaikkaa ja tilalta löytyy suojeltu siirtolohkare, ”kellokivi”, joka on perimätiedon mukaan osa Rapolanharjun varoitusmerkkitulikiviä. Tolvilan kartanon pihapiirisstä kasvaa yhä useita satoja vuosia vanhoja puita. Muun muassa kartanon päärakennuksen vasemmalla puolella on suuri vanha tammi, kenties sama, josta kerrotaan jo 1600-luvun lähteissä. Iso tammi on kuvattuna myös nykyisen Tolvilan lammastilan logossa.
Isäntinä aateliset ja kirkkoherrat
Keskiaikaisista maanomistajista kylässä mainitaan vuodelta 1465 Martti Tolvila, joka oli ilmeiseti ottanut nimensä paikan mukaan. Tolvilan kartano muodostettiin vuonna 1647 neljästä Tolvilan kylän tilasta, jotka lahjoitettiin hakkapeliittana 30-vuotisessa sodassa toimineelle eversti Erik Pietarinpojalle. Vuonna 1650 hänet aateloitiin Pistolhielmiksi ja hän sai viisi tilaa lisää.
Vuonna 1665 Tolvilasta tuli Viialan ainoa rälssitila. Vuonna 1681 rälssi peruutettiin ja Tolvila muuttui ratsusäteriksi ja se oli Pistolhjelmin suvulla vuoteen 1737, jolloin sen omistajaksi tuli everstiluutnantti Berndt Johan Teetgren ja sitten hänen leskensä Anna Sofia Teetgren.
Lempäälän kirkkoherrana toiminut Erik Edner sai Tolvilan lahjana ja oli sen omistaja vuosina 1772 – 1797. Tilan vielä käytössä oleva päärakennus on ilmeisesti rakennettu hänen aikanaan 1780-luvulla. Kirkkoherra Ednerin jälkeen Tolvilaa emännöi hänen leskensä Anna Magdalena ja vuosina 1803-1828 vävy Karl Gustav af Enehjelm. Sitten Tolvila oli kaksi vuotta laamanni Gustav Svinhufvudin ja vuoteen 1878 tämän lesken ja perikunnan omistuksessa.
Leipää Tampereelle myyntiin
Kartanon seuraavan omistajan Karl Nyqvistin aikana 1878-1915 rakennettiin pihaan aitta ja huvila, jota myöhemmin on pidetty syytinkirakennuksena, ja joka on juuri nyt remontin alla.Piha oli umpipiha, jonne tultiin yhdestä portista.
Nyqvistin aikana Tolvilassa oli myös hevosia ja hevostallit. Vuonna 1901 tilalle rakennettiin tiilinen sikala ja pihapiirissä oli 60 lehmän navetta, maitohuone ja karjakeittiö. Meijerirakennus oli 1600-luvulla rakennetun kellarin päällä. Pakarissa, joka myöhemmin oli työväen asuntola, oli kaksi suurta leivinuunia, joissa poltettiin vain mäntyhalkoja, koska mäntyhiili oli parasta leivinuuneissa.. Leipää vietiin myyntiin Tampereelle.
Karl Nyqvistin jälkeen kartanon isäntänä oli kolme vuotta maanmittausinsinööri Onni Tuurala ja hänen jälkeensä kaksi vuotta Väinö Peltonen. Vuosina 1920-1933, Oskari Jaakkolan aikana, Tolvilan navetassa oli 50 lehmää ja tallissa 12 hevosta. Lisäksi oli 2 sonnia, sikoja, lampaita ja kanoja. Hänen aikanaan uusittiin navetta vuonna 1922 ja sinne asennettiin automaattiset vedennostolaitteet.
Kartanon puutarhassakin riitti tekemistä. Siellä oli 120 omenapuuta ja lukuisia karviais- ja viinimarjapensaita.
Vuodesta 1933 Tolvila oli Annikki ja Osmo Sillmanin ja sen jälkeen Sillmanin perikunnan omistuksessa. Vuonna 1989 perikunta myi Tolvilan Jorma Kulmalan perustamalle Tolvilan Kartano Oylle.
Ravihevoset vaihtuivat lampaiksi
Vuonna 1994 ostivat Anneli ja Esko Latvanen Tolvilan tilan eläkepäivikseen, ja samalla Tolvilan Kartano Oy:n, jonka toimitusjohtajana toimii nyt Jarmo Latvasen poika Samuel. Jarmo Latvanen tuli Tolvilan omistajaksi vuonna 2003. Tolvilan hevostallit olivat vuokralla Markku Niemisellä, joka piti ravihevosia. Latvaset halusivat muuttaa tilan tuotantorakennetta. Niinpä viimeiset hevoset lähtivät tilalta lokakuussa 2012 ja hevostallit ovat nyt lampolana.
Kartanolla oli parhaimmillaan 1000 hehtaaria maata, mutta niistä myytiin 1930-luvulla niin peltoa, niittyä, viljeltyä laidunta kuin metsääkin. Sotien jälkeen maita oli jaettu myös siirtolaisille. Esko Latvasen aikana ostettiin Jumusen rantapeltoja ja Jarmo Latvasen aikana Sitonsaari lampaiden laidunnettaviksi.
Papista paimeneksi
Aluksi Jarmo Latvanen jatkoi pappien sijaisuuksien ja lomien tekemistä, mutta jäi lopulta kokopäivätoimiseksi lammaspaimeneksi. Hän perusti Tolvilan kartanon lammastilan.
– Meillä oli aluksi toisen tilan nautoja, mutta innostuin sitten kuitenkin lampaista eläiminä. Meillä oli ollut myös Lempäälän puolella sijaitsevan Mantereen tilan lampaita laitumella ja hoitamassa samalla perinnebiotooppimaisemia. Lampaamme ovat suomenlampaita. Suomalainen alkuperäisrotu on laiduntanut täällä todennäköisesti rautakaudesta lähtien ja näillä pelloilla on harrastettu kaskiviljelyä, kertoo Jarmo Latvanen.
Vuonna 2007 Tolvilaan tulivat ensimmäiset 15 uuhta, nyt niitä on parisataa ja karitsat päälle. Sopivasti kuvauspäivänä Tolvilan lampolassa sai ihailla neljää edellisenä yönä syntynyttä karitsaa.
Jarmo Latvanen kertoo, että uuhiluku aiotaan pitää suunnilleen nykyisessä, jotta jokaiselle eläimelle taataan eettisesti hyvä hoito, kun henkilökuntaa ei ole kovin paljon. Tila siirtyi luomutuotantoon keväällä 2012. Tolvilassa arvostetaan puhtaan ruoan ja maaperän lisäksi eläinten hyvää hoitoa.
Mainio paimen näyttää olevan myös kevättalvella 2013 tilalle tullut lammaskoira Vesa, joka isäntänsä mukaan hyvin korvaa 10 nopeasti juoksevaa työmiestä.
Jarmo Latvanen osti vuonna 2005 naapuritilan, Hinkan tilan talouskeskuksen. Siihen kuuluu tulipalossa tuhoutuneen, Hinkan tilan päärakennuksen tilalle rakennettu matala omakotitalo, viljavarastona toiminut, 1890-luvulla rakennettu tiilimakasiini ja 1920-luvulla rakennettu, ilmeisesti Suomen ensimmäisiä sementtitiilestä tehtyjä navettoja. Sen yhteydessä oli myös sikala ja kanala. Museoviraston suojelemassa ja sen ohjeiden mukaan kunnostetussa navetassa on nykyisin Tolvilan tilan lampola.
Paimenen makasiinissa ortodoksikirkon piirteitä
Viljamakasiini remontoitiin vuonna 2011 ja siinä toimii Tolvilan tilamyymälä – Paimenen Makasiini.
– Makasiinin rakennutti Hinkan tilan silloisen isännän veli August Hinkka, joka oli ollut rakentamassa Tampereen ortodoksista kirkkoa, josta se selvästi on saanut vaikutteita. Pyrimme makasiinin muuntamisessa Paimenen Makasiiniksi käyttämään alkuperäisiä materiaaleja, ja ottamaan huomioon rakennuksen henki ja tarpeet. Rakennuksen katto korjattiin Kupittaan Saven kattotiilet ja katon tukirakenteet säilyttäen. Rakennuksen ulkokuori on säilyttänyt alkuperäiset tiilensä ja muotonsa, halkeamia on korjattu ja puuttuneita osia tehty. Ovien yläpuoliset katokset entisöitiin vanhan mallin mukaisiksi kuten ovetkin. Kaikki tukirakenteet ovat alkuperäisiä. Alakerran katto ja seinälaudatkin ovat alkuperäisiä ponttilautoja, luettelee Latvanen.
Makasiini tänään.
Alkuperäistä ja modernia yhdessä
Viljamakasiinin elintarvikehuoneen seinät oli alun perin valkokalkittu. Nyt se on hygieniasyistä kaakeloitu valkeaksi. Vanhojen kaurojen alta löytyneistä Hinkan talon vanhoista leivännostatuslaudoista on valmistettu Makasiinin pöytälevy. Rakennuksen hengittävyys on varmistettu Ekovilla-eristeellä ja pahvilla.
