Tampereelta pari vuotta sitten Toijalaan muuttaneet Ninna, Kalle, Neea ja Milla Karvinen ovat luontoihmisiä. Perheen harrastuksiin kuuluu metsässä samoilu ja marjastaminen. Ei ole siis ihme, että perhe on ottanut tavakseen vierailla Kuusikankaan kuntoradan varressa sijaitsevalla Leijona-laavulla sekä kesällä että talvella.
Perheen innostus luonnossa samoiluun alkoi jo heidän asuessaan Tampereella. Tuolloin heidän tapanaan oli tehdä eväsretkiä metsään, sillä perheen silloisen asuinpaikan Haukiluoman nurkilla ei ollut laavuja.
– Kuljimme metsässä paljon ja meillä oli eväitä mukana. Yleensä ainakin kahvia ja keksejä, Kalle muistelee.
Nykyään Leijona-laavu on perheen lähilaavu, jonne suunnatuilla retkillä hujahtaa kolmekin tuntia. Kävelymatka perheen kotoa Kuusikankaalta kestää puolisen tuntia suuntaansa. Matka on Ninnin mukaan juuri sopiva kahdeksanvuotiaalle Neealle ja kuusivuotiaalle Millalle.
– Tänne on kiva tulla, sillä koko matka kulkee luonnon keskellä. Joskus tulemme tänne kuntorataa pitkin ja jos haluamme enemmän tutkailla luontoa, tulemme metsän poikki. Tämä on myös siinä mielessä hyvä paikka, että tyttöjen isoäitikin pääsee pyörätuolilla perille asti, Ninna kertoo.
Matkalla laavulle tytöt ihmettelevät erilaisia puita ja muuta luontoa. Toisinaan mukana ovat luontokortitkin, joista on helppo tarkistaa kiinnostavan kasvin nimi.
– Tänäänkin tänne tullessa tytöt näkivät ”ässäpuun” ja ”puutunnelin”, eli tien yli kaartuvan katkenneen koivun, Ninni nauraa.
Makkarat nuotiolle paistumaan
Laavulle saavuttua perheen ohjelmassa on yleensä makkaranpaistamista ja vaahtokarkkien paahtamista nuotiolla. Omat makkaratikut otetaan kotoa mukaan tai veistellään paikan päällä. Leijona-laavua perhe kehuu hienoksi.
– Tänne voi tulla kelillä kuin kelillä. Vaikka vähän sataisikin, täällä pääsee sateensuojaan. Padan päällä olevan kannen ansiosta täällä saa talvellakin tulen syttymään helposti. Tänne on helppo tulla ilman suurta nuotiokokemustakin, Ninna toteaa.
Kallen mielestä parasta laavukäynneissä on hiljaisuus ja lintujen kuunteleminen. Laavulla sielu lepää.
– On kiva istahtaa kannonnokkaan tai kiipeillä kivillä. Tytöt kulkevat metsässä kahdestaankin. Luonnossa liikkuminen on monipuolista, voi ihmetellä erilaisia oksia tai kerätä kukkia. Leikkipuistotkin ovat kivoja, mutta luulen, että tytöistä metsässä pyöriminen on jännempää, Ninna tuumii.
Leijona-laavun kautta Mielo-laavulle
Kesken haastattelun perheen koira Venni alkaa haukkua kiivaasti. Haukunnan kohteeksi paljastuu Viialan Metsänkävijöiden ryhmä Sudet ja heidän mukanaan oleva Ässä-koira. Partioporukka on matkalla kohti Sontulassa sijaitsevaa Mielo-laavua. Leijona-laavu on ryhmän välietappi.
Sulo Kariluoma, Saana Mänttäri, Ukko Kuusisto, Venla Minkkilä, joukon johtaja Sini Purma ja apupartiolaiseksi itseään tituleeraava Kati Kuusisto kertovat patikoineensa noin 40 minuuttia. Leijona-laavulla esiin kaivetaan makkarat ja mandariinit. Myös Karvisten hyvässä erähengessä tarjoamat vaahtokarkit maistuvat partiolaisille.
– Teemme laavureissuja ainakin pari kertaa vuodessa. Meillä on myös isompia leirejä muutaman kerran vuodessa. Niihin tulee kaikki Viialan Metsänkävijät, Sini kertoo.
Mielo-laavulla partioporukan on tarkoitus paistaa lettuja.
– Sieltä emme enää jatka eteen päin. Tämä on vain tällainen pikkureissu, sillä kukaan ei päässyt yön yli kestävälle reissulle, Sini toteaa.
Nuorten partiolaisten mielestä laavureissut ovat kivoja. Parasta niillä on retkiruoka.
Karvisia kiinnostaa perhepartio
Vaahtokarkkien paahtamisen lomassa Ninna kertoo Neeankin harkitsevan partiolaisiin liittymistä.
– Hänellä alkaisi jo ikä riittämään, joten ehkä syksyllä Neea lähtee kokeilemaan partiotoimintaa. Olemme myös miettineet perhepartiota. Se olisi kiva sikäli, että voisimme lähteä toimintaan koko perhe, Ninna miettii.
Telttailua perhe ei ole kokeillut, mutta Ninna kertoo sen olevan hänen haaveensa tälle kesälle.
– Ehkä laitamme ensin teltan pihalle ja katsomme tykkäävätkö lapset yöpyä siellä. Sitten jos viihtyvät, voimme lähteä metsään. Se on kuitenkin aika erilaista kun vieressä ei ole juoksevaa vettä tai televisiota, Kalle pohtii.
Ninna kertoo Millan kokeneen viime kesänä uimarannalla järkytyksen hänen käytyään ulkovessassa.
– Tyttö kertoi ihmeissään, ettei vessassa ollut vettä, eikä voinut edes pestä käsiä. Itselleni huussi on ihan normijuttu, mutta eiväthän nuo ole sellaista ikinä kokeneet, Ninna nauraa.
Akaassa on laavuja moneen makuun
Akaasta löytyy useita laavuja ja kotia, joista osa on yksityiskäytössä. Seuraavassa on esiteltyinä muutamia, joita kaikki saavat käyttää.
Leijona-laavu
Leijona-laavu on Toijalassa Kuusikankaan kuntoradan varressa. Kuusikankaan kuntorata on yhteensä kuusi kilometriä pitkä, josta valaistua osaa on kaksi kilometriä.
Laavulle pääsee esimerkiksi Sontulantien varrella olevan Temppelitien päässä sijaitsevalta parkkialueelta, jossa on kartta laavulle. Parkkialueelta on kuntorataa pitkin laavulle matkaa parisen kilometriä.
Laavulla saattaa olla polttopuita, mutta mikäli makkaraa tekee mieli grillata, kannattaa varmuuden vuoksi ottaa omat puut mukaan. Laavun iäkäs tulentekopaikka uusitaan kevään tai kesän 2019 aikana.
Leijona-laavun on kaupungille luovuttanut Lions Club Toijala.
Mielo-laavu
Vuoden Akaalaiseksi vuonna 2016 valitun Pekka Vilppaan ja hänen puolisonsa Anjan omistama Mielo-laavu sijaitsee Sontulassa rauhallisella paikalla metsässä.
Laavulle pääsee helpoiten kääntymällä Sontulantieltä Mäyräntielle ja siltä edelleen Loukaksentielle. Loukaksentietä kuljetaan siihen asti, että kulkusuunnassa tien vasemmalla puolella näkyy suuria halkopinoja, joiden edessä on tilaa autolle. Noin sata metriä pitkä polku laavulle lähtee halkopinoja vastapäätä.
Kuivia polttopuita on laavun vieressä olevassa vessassa.
Laavun ympäristössä huomion kiinnittää suuri määrä Pekka Vilppaan tekemiä linnunpönttöjä.
Nahkialanvuoren laavu
Nahkialanvuoren liikuntayhdistyksen rakentamalle Akaan kaupungn laavulle pääsee helpoiten Nahkialanvuoren kuntoportaiden kautta. Auto jätetään Nahkialanvuoren parkkialueelle. Kuntoportaille pääsee parkkialueelta lähtevää kevyen liikenteen väylää pitkin. Portaat löytyvät Nahkialanvuoren moottoritien puoleiselta sivulta lähes vastapäätä moottoritien ylittävää puusiltaa. Portaat ovat jyrkät, niissä on 190 askelmaa ja pituutta noin 120 metriä.
Kuntoportaiden yläpäässä käännytään vasemmalle kuntoradalle, jota kuljetaan noin 300 metriä. Laavu pilkottaa puiden lomassa kuntoradan vasemmalla puolella.
Laavulla on yleensä kaupungin paikalle toimittamia polttopuita, mutta puukko on syytä ottaa mukaan sytykkeiden vuolemista varten. Laavu on varsin korkealla, joten näköalat ovat komeat.
Nahkialanvuorelta lähtee myös noin 8,6 kilometriä pitkä Toijalan luontopolku, joka kulkee Terisjärven ja Sataman kautta Kangassaareen. Polun varrella on muun muassa lintutorni. Nahkialan kuntorata on valaistu ja sillä on pituutta 2,5 kilometriä.
Kangassaaren laavu
Kangassaaren laavu kuuluu Akaan kaupungille. Laavu löytyy läheltä Toijalan Satamaa, Kangassaarentien päässä olevan saunamökin läheltä. Kangassaarentien loppupäässä on parkkialue, johon voi jättää auton. Noin 100 metrin mittainen loppumatka kuljetaan jalkaisin.
Kauniit järvimaisemat houkuttelevat jäämään laavulle paistamaan makkaraa. Polttopuut tulevat Akaan kaupungin puolesta.
Laavun läheisyydestä pääsee Toijalan luontopolulle. Polun varrella on lintutorni ja opastauluja, jotka kertovat alueen kasveista, eläimistä ja jokamiehenoikeuksista. Polku kulkee Sataman ja Terisjärven kautta Nahkialanvuorelle. Sillä on pituutta noin 8,6 kilometriä.
Kangassaaren alkuperäinen laavu tuhopoltettiin vuonna 2012. Akaan Metsästysyhdistys rakensi paikalle uuden laavun Arto Uotilan lahjoittamista ja paikalle kuljettamista hirsistä.
Pumpparin laavu
Akaan kaupungin omistama Pumpparin laavu sijaitsee Viialassa Pumpparin alueella.
Viialan Hämeentieltä käännytään kohti Hukaria Työmiehentielle. Työmiehentieltä käännytään sinikeltaisen Pumppari Camping -kyltin kohdalta oikealle Hukarintielle. Hukarintieltä käännytään Metsälaitumentielle, jolta käännytään lähes heti Pumpparintielle. Pumpparintietä kuljetaan noin 700 metriä, kunnes tien oikealla puolella näkyy pieni parkkialue. Noin 100 metrin mittainen polku laavulle lähtee parkkialuetta vastapäätä.
Laavu sijaitsee kauniilla paikalla Tarpianjoen rannassa. Laavulla on polttopuulaatikko, jota Akaan kaupunki täyttää. Lähettyvillä on myös Pumppari Camping -leirintäalue.
Kangassaaren, Pumpparin ja Nahkialanvuoren laavujen lisäksi Akaan kaupunki toimittaa polttopuita myös Sataman, Arajärven, Tipurin ja Luttusten uimarantojen tulentekopaikoille kerran viikossa.
Lääninmäen kota
Halkosuon metsästysseuran omistama ja Kylmäkosken Aseman kyläyhdistyksen ylläpitämä Lääninmäen kota löytyy Kylmäkosken Aseman seudulta. Kota sijaitsee rauhallisella paikalla metsän siimeksessä.
Kylmäkosken Asemalta mennään radan yli Lääninmäentielle. Tie muuttuu metsäautotieksi talojen ja valaistuksen loputtua. Metsäautotietä kuljetaan noin kilometrin verran, kunnes tien vasemmalla puolella näkyy pieni parkkialue. Parkkialuetta vastapäätä tien toiselta puolelta lähtee noin 100 metriä pitkä polku kohti kotaa. Maamerkkeinä polun alussa ovat roskis ja kyltti, jossa kerrotaan kodan säännöt ja grillipaikan ohjeet.
Kodan vieressä olevassa liiterissä on polttopuita. Kotaa voi käyttää aina sen ollessa vapaa.
Karllundin laavu
Karllundin laavu sijaitsee Kurisjärvellä havumetsäisen harjun päällä.
Toijalasta tultaessa Riisikkalantieltä käännytään Siivolantielle ja kuljetaan sitä noin kilometri Siivolantien ja Juomojantien risteykseen. Risteystä vastapäätä lähtee polku ylös harjulle. Polkua kuljetaan noin 200 metriä siihen asti, että polku haarautuu Y-risteykseksi. Risteyksestä valitaan vasen haara, jossa polku pysyy selkeästi suurempana kuin polun toinen haara. Polkua kuljetaan noin 40 metriä ja laavu näkyy puiden seasta kulkusuunnassa oikealla puolella.
Polku kohti laavua nousee jyrkästi. Autolle on hankala löytää paikkaa polun alkupäästä. Laavulla ei ole polttopuita valmiina.
Edellä esitellyistä laavuista ainoastaan Leijona-laavulle pääsee pyörätuolilla.
