Suomen on vallannut uusi villitys, karaokelaulaminen. Melkein joka kylässä on vähintään yksi kuppila, jonka salista kaikuu laulu joko nuotin vierestä, hyvin läheltä tai täsmälleen oikein. Televisioitujakin kilpailuja järjestetään ja eri ikäiset ihmiset lähes vauvasta vaariin pistävät itsensä alttiiksi arvostelulle ja useille paikkakunnille on perustettu omia alan yhdistyksiä. Näin on avattu väylä, jonka kautta kuka tahansa voi toteuttaa halunsa olla edes kerran tähti, tuoda esiin tunteitaan sävelten siivin ja poistua lavalta voittajana: minä tein sen, minulle taputettiin. Tähän teemaan on iskenyt kiinni Rauli Jokelin, joka on kirjoittanut ja ohjannut kesäteatteriesityksen Toijalan satamaan.
Kirjava vieraskaarti
Roolitus noudattaa aikalailla tarkoin aidon karaokeillan osallistujien yhteiskunnallista jakaumaa. Poikkeuksena tietenkin vankikarkuri (Jukka Ussa). Tapahtumapaikka on Hotelli Tähtisumu, jonne saapuvat eläkeläispariskunta, arvoituksellinen vanha herrasmies, paikkakunnan pastori ja iloluontoinen rouva juhlimaan avioeroaan. Hotellin henkilökunta, tarjoilijan hommaa harjoitteleva opiskelija (Lila Lähde) ja johtaja (Heikki Haapaniemi) yrittävät saada vieraat viihtymään jo parhaat päivänsä nähneen hotellin palveluksia tarjoten. Toisessa näytöksessä nähdään myös useita tanssipareja värittämässä näyttämökuvaa.
Ontuen maaliin
Näytelmä lähti liikkeelle lupaavasti, yleisön mielenkiinto saatiin heräämään välittömästi ja kalkkiviivalle päästiin, mutta aika vähän ilonpilkahduksia käsikirjoitus tarjoaa. Rauli Jokelin on sisällyttänyt tekstiin sekä yhteiskunnallista sanomaa että kevyempää naljailua tämän hetken Suomesta, mutta ne eivät oikein välity, kun toisen näytöksen aika menee lähes kokonaan karaokekilpailun laulujen kuunteluun. Tässä tilanteessa tanssijoiden tuominen mukaan teki laulukohtauksista mukavan eläviä. Laulajat olivat kuin mistä tahansa karaokeillasta, ei se laatu vaan osallistuminen ja itsensä voittaminen. Tässä tavoitettiin aito tunnelma. Komeaäänisiä miehiä (Jukka Ussa ja Heikki Haapaniemi) vastaan kisailevista oli mukava seurata iloisen ex-rouvan (Mari Tuominen) eläytymistä omaan lauluunsa Vanha nainen hunningolla. Yksi hyvistä oivalluksista näytelmän tekstissä olikin se, että laulut sopivat sanoiltaan roolihahmojen esittämiin tyyppeihin. Kaksi muuta samaan sarjaan kuuluvaa laulua olivat konstaapelin (Jouko Korhonen) Harva meistä on rautaa ja vankikarkurin Erottamattomat, miehet kun seisoivat käsiraudoilla toisiinsa liitettynä.
Hyvin onnistunut näyttämökuva
Hotelli Tähtisumu tosiaankin kaipaisi päivitystä. Askeettiset kalusteet, karsean sininen takaseinä ja alkeellinen viinahylly ovat todellakin muisto menneiltä ajoilta, jolloin eläkepariskunta tapasi tässä hotellissa toisensa ensimmäisen kerran. Johtajan liian pieni paita kuvasti oivasti hotellin jonkin asteen alennustilaa. Muidenkin näyttelijöiden asuvalinnat sopivat nappiin roolihahmojen luonteisiin. Erinomaiset pisteet ansaitsee siis myös puvustaja.
