Suomen Kotiseutuliiton rakennustutkija, arkkitehti Lasse Majuri kertoo, että vain noin 10 prosenttia rakennetun ympäristön rakennuksista on arkkitehtien suunnittelemia.
– Tätä 90 prosenttia itse kutsun ”arkitehtuuriksi”, arkipäiväiseksi tarpeen mukaiseksi rakentamiseksi. Muutkin suunnittelijat kuin arkkitehdit saavat toki aikaan korkealaatuisia rakennuksia, sanoo Majuri.
Akaan kaupungin Flooran päivän tapahtumassa viime lauantaina kulttuurikävelyn Toijalan keskustassa vetänyt Lasse Majuri kehottaa lähestymään arkkitehtuuria samalla tavalla kuin taidehistoriaa. Rakentamisessakin on aikakautensa, ja kannattaa miettiä, minkälaisia rakennuksia eri aikakausilla on rakennettu.
– Ei tarvitse kovinkaan syvällisesti perehtyä, kun eri tyylit alkavat näkyä. On myös sellainen sanonta, että arkkitehti piirtää aina samaa taloa. Jos esimerkiksi katsoo saman arkkitehdin töitä eri puolilla Suomea, huomaa yhteneväisyyksiä. Arkkitehdit myös lainaavat toisiltaan.
Selvimmin arkkitehdin töiden samankaltaisuuden huomaa Alvar Aallon suunnittelemissa rakennuksissa. Aalto loi oman persoonallisen muodon ovenkahvoja ja huonekaluja myöten.
Koulurakennuksia monelta aikakaudesta
Arvo Ylpön koulu toimii monessa eri ikäisessä rakennuksessa. Pihapiirin vanhin rakennus on vuonna 1890 valmistunut puukoulu.
– Koulu sijoitettiin tähän kirkon viereen. Tällä haluttiin korostaa tärkeää asiaa – kansansivistystä. Tosin kyläkouluja rakennettiin kauemmaksikin kirkoista. Kun tämä koulu rakennettiin, Toijala oli aika vaatimaton kirkonkylä. Rautatie oli valmistunut 1876 ja kylän kehitys vielä alkutekijöissään.
Puukouluun mahtuivat aluksi kaikki koululaiset. Rakennuksen päädyissä oli vielä opettajien asunnotkin. Kun tilantarve kasvoi, rakennettiin pihapiirin 1916 tiilinen koulutalo.
– Tiilestä muurattu koulu oli Akaan kunnalta melkoinen suoritus. Tyylillisesti rakennus on lähinnä jugendia, vaikka siitä oltiin jo vapautumassa. Aumattu mansardikatto vie ajatukset ruotsalaiseen kartanoarkkitehtuuriin 1700-luvulle. Koristeltu julkisivu oli tuohon aikaan normi, kertoo Majuri.
Vuonna 1926 rakennettu nykyinen Kätevä tehtiin jälleen hirrestä. Rakennuksessa on 6-ruutuiset ikkunat ja puolipyöreä lunetti-ikkuna.
– Pääsisäänkäynnissä on sitten vähän irroteltu. Siinäkin on lunetti-ikkuna, mutta oven yläosaan on laitettu barokki-kaaria, joita 1700-luvun Italiassa keksittiin. Ovi on hyvin selkeästi pääovi.
Käytännöllisyyttä Arvo Ylpön koulun pihapiirissä edustaa 1955 valmistunut päärakennus.
– Suorat linjat ja käytännölliset muodot. Tällainen rakennus palvelee tämän ajan koulua huonosti, koska pitäisi olla säkkituoleja ja verhoilla rajattuja tiloja, kertoo Majuri.
Akaan kirkko tehtiin empire-tyyliin
Hiidentieksi kutsuttiin muinaista tietä, joka Hämeenlinnasta meni Tammerkoskelle (nyk. Tampere). Akaan vanhan kirkon hautausmaan kiviaita, jonka keskellä on enää vain kivisakasti, on kiinni Hiidentiessä. Hiidentie on merkitty myös mukulakivin torin pintaan.
Akaan nykyinen kirkko valmistui 1817 ja on kaupungin keskustan maamerkki. Kirkon ensimmäisen version on suunnitellut Yleisten rakennusten intendentinkonttorin ensimmäinen päällikkö Carlo Bassi.
– Koska kirkkorakennuksia ei noin vain saanut lähteä tekemään, piirustukset tuli hyväksyttää intendentinkonttorissa. Esivalta puuttui näin suunnitteluun ja monen kirkon piirustuksia ”parannettiin” konttorissa. Paikalliset olivat tehneet vain luonnoksia, kertoo Majuri.
Nykyisellään kirkko ei ole Bassin käsialaa, sillä hänen matala empire-tyylinsä tärveltiin täysin. 1895 arkkitehti Josef Stenbäck sai tehtäväkseen kirkon uudistamisen.
– Tähän on tehty uusi vaippa päälle. Ihan helppo tehtävä se Stenbäckille ollut. Hän tavoitteli uusgotiikkaa, ylöspäin, kun taas klassismi oli tasaista. No eihän näistä ikkunoista suippokaari-ikkunoita saatu ja uusi tornikin vetää arkkitehtonisesti kirkkorakennusta perässään.
Toisaalta kirkon ulkonäöllä ei Lasse Majurin mielestä kovin paljon merkitystä, koska pääasia sittenkin on, että kirkko on käyttäjilleen rakas.
– No Carlo Bassin työksi tätä ei voi enää sanoa.
Patsaat kuuluvat keskustoihin
Arkkitehti Lasse Majuri on innostunut vuonna 2010 Toijalan torille paljastetusta taiteilija Sami Karhusaaren veistoksesta Maan siunaus.
– Ei voi olla aukiota, jossa ei olisi veistosta. Menkääpä vaikka Italiaan katsomaan. Veistoksien tekeminen on aikaisemmin kuulunut myös arkkitehtien työnkuvaan. Itse tykkään tästä Sami Karhusaaren teoksesta todella paljon, vaikka en osaa selittää, miksi. Näen siinä jonkun, joka murtautuu. Näen siinä voimakkaat keihäät. Laatikoissa näen pyrkimyksen tiettyyn muotoon, arkkitehtuuriin, jolla kiinnitytään maailmaan.
Toijalan keskustassa sijaitsee myös professori Aune Ylpön vanhempiensa Henriika ja Heikki Ylpön muistoksi lahjoittama patsas Luova tauko. Kuvanveistäjä Arvo Siikamäen suunnittelema teos paljastettiin arkkitehti Aarne Ervin suunnitteleman pankkitalon puistoon 1972.
Aukiolla ympyrätalon vieressä sijaitsee kotiseutuneuvos Pekka Pennasen suunnittelema Radanrakentajien muistomerkki. Muistomerkki paljastettiin 2006 Akaa-Seuran toimesta.
– Torin ympärillä on taloja, jotka ovat kuin kävyt puussa eli eivät huuda olemassaolollaan, vaikka viimeisin on rakennettu tähän 1990-luvulla. Kauppiastavaratalosta en ole ihan varma. Se rajaa torin, mutta sen arkkitehtuuri ei tähän sovi. Takana oleva korkea 1960-luvulla rakennettu kerrostalo on vielä sopimattomampi.
Kerrostalon rakentamisen sanotaan työllistäneen pahana työttömyysaikana toijalalaisia. Lasse Majurin mielestä rakennus ei sovellu edelleenkään paikkaansa.
Kivisakastin puisto tuo historian lähelle
Kivisakastin puiston muuri on 1800-luvulta. Lasse Majuri pitää puiston portin pylväiltä jopa maamerkkeinä.
– Pylväiden kattojen muoto on kellomainen ja 1700-luvun arkkitehtuuria. Silloinkin lainailtiin. Peltityö on 1800-luvulta ja edelleen kunnossa.
Kivisakastin puistossa on tehty arkeologisia tutkimuksia, joista on päätelty kalmiston sijainneen puiston etelälaidassa. Itse kivisakastin kyljestä on purettu hirsirakenteinen kirkko 1820-30-lukujen vaihteessa. Osa hirsistä on Kurvolan kartanon päärakennuksessa.
– Kivisakastia vanhempaa rakennusta ei seutukunnalla ole. Hirret, joista kivisakastin katto-osat on rakennettu, on kaadettu 1450-luvun tietämissä. Sakastin rakentamisaika on kuitenkin hieman hankala määrittää, mutta vanhoista aikakirjoista voi päätellä, että tässä on ollut kirkko jo noin 1450, kertoo rovasti Sauli Turja.
Kirkko on ollut suorakaiteen muotoinen ja sakastissa kiinni. Kirkon yhteydessä on ollut myös kellotapuli.
– Vanhoissa kartoissa on piirretty kirkkorakennus ja sen viereen erillinen tapuli. Joissakin vanhoissa asiakirjoissa kerrotaan, että tapulirakennuksen on pelätty luhistuvan myrskyissä ja itse kirkkokin oli ennen purkamistaan päässyt erittäin huonoon kuntoon, kertoo Turja.
Puisto on 40 000 ihmisen leposija?
1700-luvun lopulla määrättiin, että kirkon lattian alle ei saa enää haudata vainajia, mutta Akaassa vanhan kirkon lattian alle haudattiin vielä 1820.
– He olivat pääasiassa paikkakunnan varakkaampaa väkeä.
Kivisakastin puisto tai kansan kielellä luupuisto on siis myös vanha hautausmaa. Puiston toiseksi vanhin rakennus on Konhon kartanon hautakammio, jonne sisään on kuljettu Sauli Turjan mukaan kirkon lattian alta.
– Kammion ovi on syvällä, mutta täytyy muistaa, että tässä on lähes kaksi metriä hiekkaa, joten ovi ei alun alkaen kovin syvällä ole ollutkaan.
Sitä ei tiedetä, kuinka paljon vainajia Akaan vanhan kirkon alle ja kirkon ympärillä olevalle hautausmaalle on haudattu.
– Se kuitenkin tiedetään, että tähän on 1890-luvun tietämiin asti haudattu. Olen hihasta pudottanut sellaisen lukeman, että jos sata henkeä joka vuosi olisi tänne haudattu, niin tämä on viimeinen leposija noin 40 000 ihmiselle. Tätä on ahdettu täyteen joukkohautatyyppisesti, kertoo Turja.
Viimeisenä hautausmaalle haudattiin Akaan kirkkoherra Johan Laurén 1889.
Puistossa sijaitsee myös Idmanin suvulle kuulunut hautakammio, johon ei ole haudattu ketään. Tamperelainen pankinjohtaja Nils Idman muistetaan Suomen taloushistorian suurimmasta kavalluksesta.
Valtatiellä kaksi helmeä
Valtatien yläpäässä on arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema pankki- ja liikehuoneisto. Rakennus valmistui 1957. Aarne Ervin ja hänen aikalaisen Viljo Revellin töitä löytyy paljon Espoon Tapiolassa.
– Aarne Ervi ja Viljo Revell olivat todella taitavia arkkitehtejä, mutta kun maahan mahtui vain yksi pääarkkitehti – Alvar Aalto – molemmat jäivät hänen varjoonsa. Katsokaa tuota rakennusta. Se on sopusuhtainen. Siinä on konesaumattu pelti niin kuin on Leskirouvankin talossa. Rakennuksen edessä on puisto ja pieni aukio, joissa voi levähtää.
Vuonna 1916 valmistunut Leskirouvan talo (Toijalan Osuuskaupan liitetalo) on jugendia tyypillisimmillään.
– Osuustoimintaliike on ollut Suomessa merkittävä rakentaja. Toijalassa tätä edustaa osuuskaupan liiketalo ja osuusmeijerin jyhkeä kiinteistö.
Vanha Toijalan kylä Köyvärintiellä Lontilanjoen molemmin puolin paloi 27. elokuuta 1886. Uusi kauppataajama rakentui nykyisen Valtatien varteen. Koska asemakaavaa ei laadittu, tontit lohkottiin sarkajaon mukaan.
– Valtatie ei ole rakentunut suoraan tien viereen, vaan se on pykälletty. Tämä kertoo edelleen sarkajaon vaikutuksesta. Toisella puolella on ostettu koko alue ja kerrostalon eteen on ”arkitehtuurin” tuotteena syntynyt liikekiinteistöt. Näitä 1970-luvun tuotoksia löytyy joka kylästä. Ei mitään erikoista, sanoo Majuri.
Ympyrätalo sopii paikkaansa
Ympyrätalo sijaitsee Toijalan keskustan nivelkohdassa, Valtatien, Pätsiniementien ja Holkerintien risteyksessä. Talon on rakennuttanut Karjalan kannakselta Sakkolasta evakkoon lähtenyt kauppias Eino Huuska.
– Toijalan keskusta on rakentunut kirkon ja rautatieaseman väliin. Ympyrätalo sopii hyvin tähän paikkaan, vaikka ympyrä ei olekaan arkkitehtien suosiossa. Kun aloitin arkkitehtiopinnot, meille sanottiin, että piirtäkää ympyrätalo opintojenne alkuvaiheessa, kertoo Majuri.
Eino Huuska kuuluu ehdottomasti Toijalan keskustan rakentajiin. Ympyrätalon lisäksi hänen rakennuttamiaan ovat Pirkan talo, jossa toimi hotelli, ravintola, Huuskan liiketilat ja pankki. Hotelli Akkas toimii puolestaan entisessä Huuskan tavaratalossa. Läheisyydessä on myös entinen valtion virastotalo, joka on nyt asuintalo.
– Tässä on aika kivasti esillä 1950-luvun rakentamista. Arkkitehtuurissa on luovuttu koristeellisuudesta, tyylin nimi on funktionalismi eli funkkis. Enää ei piperretty ikkunanpieliä,vaan tehtiin yhtenäisiä ja selkeitä linjoja ja rappauspintoja. Rakennustekniikka oli vielä vanha eli nämäkin talot on muurattu tiilestä. Huuskan viimeisin tavarataloksi tehty rakennus on kyllä jo elementtitalo.
Pätsiniementiellä vastaan tulevat Yli-Rekolan ja Ahosen liiketalot, jotka ovat edelleen samassa tehtävässään. Ahosen talo valmistui talvisodan alla 1939 elokuvateatteriksi. Taloa jatkettiin 1950-luvulla.
– Alun perin elokuvateatterin talo oli täysin valkoinen ja tasakattoinen. Ja mistä tämä tulee. Funkkiksen isä arkkitehti Le Corbusier oli ihastunut Kreikkaan ja valkoisiin taloihin. Tässä voitaisiin miettiä, sopiiko tasakattorakentaminen Suomeen, kun se ei oikein toimi Kreikassakaan, miettii Majuri.
Kinon talossa huomio kiinnittyy teatterin ovikatoksen pyöreään muotoon, joka on funkikselle tyypillinen. Askeettisuutta on rikottu yläkerran parvekkeen kaiteen metallikaarissa.
Rautatie muutti Toijalan pysyvästi
Rautatie valmistui Hämeenlinnasta Toijalaan 1873 ja Hämeenlinna–Tampere ja Toijala-Turku -ratojen vihkiäisiä vietettiin Toijalan rautatieasemalla kenraalikuvernööri Adlerbergin läsnä ollessa 22. kesäkuuta 1876. Korkeita vieraita oli paikalla 160.
– Ensimmäinen asema sijaitsi Helsingin ja Turun ratojen välissä ja asemalle kuljettiin siltoja pitkin. Aseman lisäksi tänne rakennettiin muitakin rakennuksia, muun muassa edelleen pystyssä oleva asemapäällikön talo. Ja todella moni Pätsiniemen varhaisimmistakin taloista on rautatieläisten rakentamia, kertoo Majuri.
Jo Rautatien rakentaminen vilkastutti Toijalan elämää. Topparoikille maistui olut, jota pani Prykin olutpanimo. Tosin Toijalan Raittiusyhdistyksen aikaansaaman järjestyssäännön ansiosta keskustassa ei saanut esiintyä päihtyneenä.
– Voidaan sanoa, että rautatie muutti Toijalan pysyvästi. Valtion Rautateiden palveluksessa olevat osallistuivat aktiivisesti täällä muuhunkin elämään. Rautatien ansiosta päästiin myös liikkumaan. Täältä lähdettiin isoon maailmaan. Tänään voisi kysyä, hyödyntääkö Akaa tarpeeksi rautatien mahdollisuuksia.
Kulttuurikävelyn lopuksi arkkitehti Lasse Majuri pohtii puutarha-arkkitehtuuria, joka välittyi maahan rautatieasemien kautta.
– Täällä on vähän vielä pihapiireissä loistoa jäljellä. Rautateiden puutarhat, paikat, joissa odotettiin junaa sekä rautatieläisten asuntojen pihat tehtiin huolella. Pihoihin ja puistoihin hankittiin harvinaisiakin lajeja, koska niiden tehtävä oli myös sivistää.
Toijalan nykyinen asema, samoin kuin postitalo valmistuivat 1963 ja ovat arkkitehti Aarno Ravealan suunnittelemia.
