Eduskuntavaaleista on pianaikaan kulunut kuukausi. Vaalien jälkeen pohdittiin tässäkin lehdessä sitä, miten vaikeaa Akaasta on päästä Arkadianmäelle. Pohdiskelu osuu ytimeen siinä, että edustajuus on harvojen mahdollisuus.
Tullakseen vaaleissa valituksi pitää olla runsaasti tunnettuutta ja verkostoja Akaan ulkopuolella. Ytimessä on Tampere ja Tampereen seutukunta, josta tosin on monta nimekästä kilpailijaa vaaleissa kuin vaaleissa. Lisäksi tarvitaan rahaa ja aktiivista kampanjaväkeä. Nätteys ei pitkälle kanna.
Jos mielii saada Akaasta suuren kannatuksen edes omalta viiteryhmältään, pitää olla näyttöjä myös paikallispolitiikassa. Rakentava ja yhteistyöhakuinen toiminta todennäköisimmin kantaa hyvää hedelmää verrattuna siihen, että useimmissa asioissa äänestyttää oman näkemyksensä valovoimaa – ja häviää äänestyksessä. Tosiasia on sekin, että Akaassa eikä liioin sen edeltäjissä ole ymmärretty keskittämisen voimaa. Sen estää jo kateus.
Tarkastelin neljien viimeisien eduskuntavaalien (2007, 2011, 2015 ja 2019) akaalaisehdokkaiden tuloksia. Top 10 on seuraava:
- Markkula Marita PS 2173 ääntä, vuosi 2011
- Rajala Timo KOK 2169, 2007
- Päivinen Sari SD 1893, 2007
- Koivuniemi Niina Vas 1556, 2011
- Järvinen Hannu SD 1135, 2019
- Järvinen Hannu SD 865 , 2015
- Toivonen-Alastalo Hilu Vihr 540, 2019
- Piirainen Heli Vas 505, 2019
- Piirainen Heli Vihr 462, 2015
- Ahonen Jukka Vihr 365, 2007
2000-luvun alkupuolella ehdolla olivat Marja Tiura (kok) (tosin tamperelaistuneena), Jyri Järvihaavisto (kesk) ja Leena Mankkinen (sd). Tiura toimi kansanedustajana vuosina 1999-2011.
Edellä olevasta ilmenee, että kansanedustajan paikan saavuttaminen Akaasta on erittäin vaativa suoritus. Oma kysymyksensä on, onko koko teema toisarvoinen maassa, jossa on yli 300 kuntaa ja 200 kansanedustajaa. Äänestäjät eivät äänestäneet väärin näissäkään vaaleissa.
Timo Rajala
