Laura Haarala nostaa naiset esiin ja kannustaa tyttöjä tekemään itse

Toijalasta lähtöisin oleva vapaa kirjailija Laura Haarala kävi Akaan pääkirjastossa kertomassa työstään. Haarala on osallistunut kahteen yhteistyönä tehtyyn kirjaprojektiin, joista Sankaritarinoita tytöille on osoittautunut myös kaupalliseksi menestykseksi yli 12 000 kappaleen myynnillään.

Sankaritarinoita tytöille on viime vuonna ilmestynyt totta ja tarinoita sekoittava kokoomateos, jossa 24 kirjoittajaa esittää kertomuksia oman aikansa rohkeista suomalaisnaisista kautta vuosikymmenten. Haarala on kirjoittanut presidentti Tarja Halosesta ja aktivisti-toimittaja Maryan Abdulkarimista kertovat luvut, joita varten hän myös haastatteli heitä.

Akaan pääkirjastossakin ihmisiä kiinnostanut teos voitti vuonna 2018 Yleisö-Finlandian ja on kerännyt muutenkin paljon huomiota ja kiittävää palautetta.

– Kirjan esikuva on amerikkalainen Iltasatuja kapinallisille tytöille. Ajattelimme, että samankaltainen teos olisi tehtävissä myös suomalaisista naisista, Haarala kertoo ja lisää yhden kirjan teemoista olevan naisten lasikattojen rikkominen eri aloilla.

Kirja on poikinut myös eräänlaisen jatko-osan, kun tänä vuonna ilmestyi Sankaritarinoita pojille. Sen tekoon Haarala ei ole osallistunut.

Ohjeita bänditoimintaan

Toinen Haaralan teos on yhdessä Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen kanssa työstetty Bändin käsikirja, joka opastaa etenkin nuoria tyttöjä bändin perustamiseen.

– Suomessa ei ole aikaisemmin ilmestynyt tällaista kirjaa, vaan alan kirjat ovat olleet enemmän soitto-oppaita. Meidän tarkoituksenamme oli opastaa, mistä löytää esimerkiksi soittokavereita ja keikkoja, kertoo itsekin useissa bändeissä laulajana ollut Haarala.

Musiikin parissa hän toimii muutenkin, sillä päätyökseen Haarala on ohjelmatoimistossa tuotantotöissä, jossa hän on läheisesti tekemisissä artistien kanssa. Lisäksi hän on mukana Girls Rock! Finlandin toiminnassa, joka järjestää esimerkiksi bändileirejä.

– Leireillä jokainen on mukana perustettavissa bändeissä, soitinkarusellissa kokeillaan eri instrumentteja ja lopulta jokainen osallistuu yhden biisin tekoon. Tavoitteena on tarjota etenkin nuorille kannustava ympäristö ja turvallinen tila ilman turhaa pätemistä.

Voice of Finlandin ja Idolsin kaltaiset tähtitehtailuohjelmat ovat saaneet aikaan sen, että artistiutta korostetaan bänditoiminnan kustannuksella. Monet haluavat tähdeksi omillaan, mikä näkyy myös leirien suosiossa. Nykyään Helsingissä asuva Haarala kertoo, että tällä hetkellä nuorten leireille mahtuisi enemmänkin väkeä.

Fakta ennen fiktiota

Pääkirjaston tilaisuudessa Laura Haarala kertoi oman kirjoittamisensa ohella myös kirjan tekemisen tuotantoprosessista synopsiksesta käsikirjoitukseen ja kustannussopimuksesta yhteistyöhön kustannustoimittajan kanssa.

Suomen tietokirjailijat ry:n ja Kansan sivistysrahaston Bändin käsikirjalle myöntämien apurahojen avulla kirjallisia töitä on voinut tehdä päätoimen ohessa. Päätoimiseksi kirjailijaksi Haarala ei haluakaan.

Haarala sanoo salaperäisesti uusienkin kirjaprojektien olevan mielessä, mutta mitään julkisuuteen asti kerrottavaa ei vielä ole. Hän kuitenkin korostaa, että nimenomaan tietokirjallisuus on hänen juttunsa.

– Tiedon etsiminen ja tieteen popularisoiminen kiinnostaa.

Pro gradu Toijalan elävän musiikin yhdistyksestä

Kulttuurituottajaksi vuonna 2017 valmistunut Haarala on perillä Toijalan musiikkikuvioista senkin takia, että Itä-Suomen yliopistossa opiskellessaan hän teki pro gradu -työnsä Toijalan elävän musiikin yhdistyksestä nuorisoliikkeenä.

Gradussa ei tarkastella niinkään paikallista musiikkihistoriaa, vaan nuorison liikehdintää rock-kulttuurin ympärillä. Vuodet 1978–2005 kattava tutkimus seuraa erityisesti Toijalan elävän musiikin yhdistyksen eli Tomun toimintaa. Kuten tuohon aikaan valtakunnallisestikin, elävän musiikin yhdistysten tekeminen oli innostunutta.

– Suosituimpia olivat kesäkonsertit ja Satamarock. Myös Toijalan Hovin keikoilla kävi paljon väkeä.

Mutta niin kuin muuallakin, toiminta kuormitti aktiiveja ja joka vuoden vannottiin olevan viimeinen. Lisäksi maksullisten tapahtumien järjestäminen vaati tuolloin nykytilannetta kovemman paperisodan. Haarala muistuttaa, että nykyään esimerkiksi anniskelulupien reunaehdot ovat väljemmät.