Palmusunnuntain jälkeen tulevaa viikkoa kutsutaan kirkkovuodessa hiljaiseksi viikoksi. Kirkkovuoden teksteissä seurataan Jeesuksen matkaa kohti Golgataa ja ristin puuta. Viikko päättyy pääsiäisen tapahtumiin.
Vanhassa kirkossa pääsiäispäivää seuraavana viikkona on jo 200-luvulta lähtien pidetty päivittäin jumalanpalvelus, jossa muistellaan kertomuksia ylösnousseen Vapahtajan ilmestymisestä oppilailleen. Näiden hetkien keskeisenä aiheena on ollut vaeltaminen uudessa elämässä. Kirkkovuodessa paasto ja hiljaisuus — kärsimys ja tuska — vaihtuu valoon.
Myös ulkopuolella kirkon viime ajat ovat olleet melkoista kärsimystä. Juuri päättyneet vaalit toivat toisille iloa, toisille kärsimystä. Mikään puolue ei noussut selvästi toista suuremmaksi, joka olisi taannut selkeän johtajuuden, mikä tarkoittaa sitä, että tulevista hallitusneuvotteluista tulee varmasti yhtä kärsimystä. Aikaisemman hallituksen hallituskriisi ja Soten kaatuminen jätti monia suuria kysymyksiä yhteistyön toimimisesta tai toimimattomuudesta. Suomen naisten MM-jääkiekon kultapeli pilattiin joidenkin mielestä surkealla tuomaroinnilla. Kärsimystä sekin, monella eri tasolla.
Kärsimys määritellään epämukavuudeksi, joka uhkaa, todellisesti tai epätodellisesti, ihmisen sisäistä eheyttä. Se voi olla psyykkistä, se voi liittyä sosiaalisiin kanssakäymisiin tai jopa olemassaolon merkitykseen. Yleensä siihen liittyy turvattomuutta, pelkoa sen jatkumisesta ja ehkä ahdistustakin, koska tulevaisuutta ei voi ennustaa tai kontrolloida.
Vaalien jälkeinen kärsimys tuskin uhkaa suuressa mittakaavassa ihmisen olemassaoloa. Turvattomuus varmaan hetkittäin lisääntyy, mutta oletuksena on, että hommat saadaan kuntoon ja elämä voi jatkua. Hetken aikaa tulevaisuus on ennustamattomissa, mutta poliittinen kone jyrää ja tuleva EU-puheenjohtajuus pakottaa saamaan asioita jollakin tavalla oikeaan linjaan.
Luukkaan evankeliumin lopussa kuvattu kärsimys oli ihan toista luokkaa. Siinä Jeesus kantoi sijaiskärsijänä kaikkien kuorman ja kulki tien loppuun asti, kuolemaan. Miksi yhden kuolema muuttaa jotakin?
Siksi, että kärsimysviikon jälkeen tuli uusi viikko ja haudassa ei enää ollutkaan ketään! Matteus kertoo evankeliumissaan, kuinka hengellinen ylimystö, ylipapit ja kirjanoppineet, olivat huolissaan mahdollisesta ylösnousemuksesta. He tosin tulkitsivat sen, että opetuslapset tulisivat kaikessa hiljaisuudessa ryöstämään Jeesuksen ruumiin ja sen jälkeen heittämään legendaa ylösnousemuksesta. Tätä estääkseen haudalle asetettiin vartio, jonka käskettiin vartioida hautaa tarkasti.
Kolmantena päivänä hauta oli tyhjä! Juuri niin kuin Jeesus oli sanonut. Vähän sen jälkeen pelokkaista ja hajalleen lyödyistä opetuslapsista tuli väkeviä todistajia, joista lähti liike, joka vielä tänäänkin valloittaa maailmaa. Ja jota on jo 2000 vuotta yritetty hiljentää aseilla, tiedolla tai ivallisilla kommenteilla. Ei ole onnistunut, eikä onnistu.
Ylösnousemus muuttaa kärsimysviikon toiseksi. Kärsimys ei olekaan enää lopullinen: kärsimyksen sijaan tulee toivo ja uusi elämä! Pimeys muuttuu valoksi!
Juhani Ilkka
Kirjoittaja on Akaan Vapaaseurakunnan pastori
