Puhun paljon. Monen mielestä liikaa, liian usein ja lasteni mielestä toisinaan myös turhaan.
Kun muutin Akaaseen vuonna 2005, en tuntenut täältä kuin muutamia sukulaisia. Lähdin lyhyen vetkuttelun jälkeen mukaan paikallisyhdistysten toimintaan, piipahtelin kahviloihin ja ihmisten tultua tutummiksi koin olevani osa yhteisöä.
Yhteisöstä tulee todellinen vain osallistumalla. Alku uudella paikkakunnalla edellyttää small talkia, joka on meille suomalaisille vierasta. Wikipedia sanoo small talkista muun muassa siten, että uuden keskustelukumppanin kanssa ei sovi ottaa puheeksi uskontoa, politiikkaa, seksiä tai raha-asioita. Mitä ihmettä!? Suomalainenhan vie tuntemattoman ensimmäisenä saunomaan ja jokainen tietää, että nuo aiheet ovat suomalaisen saunaillan perussettiä. Siinä ollaan saman tien kunnolla tuttuja eikä tarvita mitään kummallisia talkkeja. Näin se meni omallakin kohdallani, kiitos vaan hyvistä löylyistä arvon naiset.
Vaalien alla puhuttiin paljon. Helsingin Sanomien Suomi puhuu -hanke yhdisti algoritmien avulla vastakkain ajattelevia ihmisiä, ja ei muuta kuin kahville keskustelemaan. Kampanja sai liikkeelle yli 2000 ihmistä, ja osa löysi aidon yhteyden ja jopa orastavan ystävyyden.
Politiikan Tinderiksi kutsuttu hanke on lähtöisin Saksasta, ja sen tavoitteena oli saada aikaan parempilaatuista yhteiskunnallista keskustelua. Kokeillaanko Akaassakin? Torille sauna, ja kiuas päälle. Olennaista olisi, että lähdetään useammin pois sieltä omalta tontilta, fyysisesti ja miksi ei vähän henkisestikin.
Ihmisellä on tarve puhua ja tulla kuulluksi. Kaikenikäisenä. Moni suunsa avannut on kokenut helpotuksen tunteen. Kun keskustelukumppanin kanssa löytyykin yhdistävä, vaikka kipeäkin kokemus. En olekaan yksin tämän pelkoni kanssa. Kun arjen haasteet ovat pinoutuneet synkäksi ja ahdistavaksi kasaksi, mutta jaettujen kokemusten myötä ne alkavat pilkahdella valoa. Eivät asiat ehkä olekaan niin huonosti. Muutkin kompastelevat kasoihinsa. Ei ole pakko pärjätä yksin. Ihanaa kun sanoit noin. Olipa hyvä kuulla. Kiitos kun kerroit.
On kovaa puhetta, pehmeää puhetta ja vihapuhetta. On puheensorinaa, rauhoittavaa puhetta, ja kannustavaa puhetta. On lannistavaa puhetta, inspiroivaa puhetta ja paskapuhetta. Vaikka minkälaista puheenaihetta ja puhujaa. Toisille puhuminen on vaikeaa ja toisille helppoa.
Puhuessa sanoitamme ajatuksiamme, ja joskus prosessissa syntyvä oivallus voi olla käänteentekevä. On tutkittu, että puhumisen hyödyt konkretisoituvat kuitenkin vasta hyvän kuuntelijan ansiosta. Jos toinen osapuoli ei ikään kuin ota puhetta vastaan, hyväksy kuulemaansa, puheelle ei synny merkitystä. Vanhaa sanontaa metsässä kaatuvasta puusta mukaillen, jos kukaan ei kuuntele, onko puhuja olemassa?
Valikoiva kuulo ja pärjäämisen kulttuuri ovat leimanneet tätä katajaista kansaamme riittävän pitkään. Vaalien jälkeen on tekojen aika. Sauna päälle. Ugh.
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
