Nuorten aikuisten suhde Jumalaan on voimakkaassa murroksessa. Tämä ilmenee muun muassa viime vuonna syys-joulukuussa tehdystä kansainvälisestä tutkimuksesta. 52 prosenttia 24–34-vuotiaista ei usko Jumalaan tai ei usko Jumalaan nykyään, vaikka aikaisemmin uskoo. Tutkimukseen haastateltiin 1 229 15–74-vuotiasta suomalaista.
Vuonna 2017 syntyneistä lapsista 67,1 prosenttia kastettiin, kun vielä 2001 prosenttiluku oli lähellä 90:tä.
Kun tämä kehitys jatkuu, puheet kansankirkosta voidaan lopettaa. Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Hanna Salomäen mielestä uskonnollinen hakeminen, jos sitä ylipäänsä enää on, suuntautuu instituutioiden ulkopuolelle. Se ei tule perinteisten kirkkojen sisään, vaan hakeutuu muualle.
– Meillä on jo nyt hyvin suuri joukko nuoria aikuisia, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, eivätkä aiokaan kuulua. Juuri tämä ikäluokka – 24–34-vuotiaat – ovat ikäluokka, jotka saavat lapsia, niin ristiriitoja on edessä, kun heidän joukossaan on hyvin paljon kirkkoon kuulumattomiakin, sanoo Salomäki.
Kastettujen prosenttiosuudet noudattavat Suomessa pohjoismaista linjaa. Vuonna 2017 Ruotsissa kastettiin 42,2 prosenttia, Norjassa 53,6 prosenttia ja Tanskassa 59,5 prosenttia, sinä vuonna syntyneistä lapsista.
– Aina 1960-luvun alusta 2000-luvun alkuun hyvä tilanne ja miltei 90 prosenttia kastettiin. Hyvin lyhyessä ajassa on tultu alas, eikä muutosta ole näköpiirissä – vauhti pikemminkin kiihtyy. Hyvin lähellä Pohjoismaissa ollaan tilannetta, että alle puolet lapsista kastetaan, sanoo Salomäki.
Uusia tutkimuksia kirkosta käsiteltiin Kirkon tutkimuskeskuksen 50-vuotisjuhlaseminaarissa viime viikolla Tampereella
Kaste maallistuu
Jos lapsi edelleen kastetaan, kyseessä ei enää ole vanhempien mielestä kirkollisen tradition jatkaminen eli liittyminen seurakuntaan.
– Tässäkin nousee tärkeimmäksi yksilön tarpeet. Uskon tilalle nousee kuluttajanäkökulma, jossa haluaan rakentaa ”minun juhlani”. Kirkolta ostetaan kastepalvelua ja monesti esitetään toiveita, mitä juhlassa pitää olla. Hengellisyyttä toivotaan yhä vähemmän, sanoo Salomäki.
Ruotsissa on taas selvitetty kastamattomien ihmisten taustoja. Lapsiaan eivät kasta matalatuloiset, yksinhuoltajat ja suurissa kaupungeissa asuvat. Sama havainto voidaan Hanna Salomäen mielestä tehdä myös Suomessa.
– Jos meillä on jo kastettujen joukossa alkaa valikoitua kirkon jäsenyys niin, että matalatuloiset eivät tuo lastaan kasteelle, kirkko rakentuu entistä enemmän hyväosaisten kirkoksi, mikä ei todellaan ole toivottava suunta.
Ryhmäpaine lisää kastamattomuutta
Kirkon tutkimuskeskuksen helmikuussa 2019 tekemän tutkimuksen mukaan kastetta pitää erittäin tärkeänä 26 prosenttia ja tärkeänä 30 prosenttia vastaajista. Tutkimus tehtiin 1029:lle alle kouluikäisen vanhemmalle ja heistä 65 prosenttia oli evankelisluterilaisen kirkon jäseniä.
– Vastaajista kolme neljästä oli päätynyt kastamaan lapsensa luterilaisen kirkon jäseneksi ja viidennes ei. Kasteiden kohdalla alkaa olla tilanne, että on siinä ja siinä, päädytäänkö kasteratkaisuun. Ja jos ollaan tasoissa, kastamattomuus alkaa houkuttelemaan jo ihan ryhmäpaineen ansiosta, sanoo Salomäki.
Päätös kastamisesta tehdään helmikuun tutkimuksen mukaan jo ennen parisuhteen muodostamista. Kirkko on Hanna Salomäen mielestä myöhässä, kun se on liikkeellä kasteesta puhumassa vasta lapsen syntymän jälkeen.
Kirkon kannalta lohdullista on tutkimuksen tieto, että 83 prosenttia vastanneista pitää lapsikastetta hienona perinteenä. Tavasta pidetään kiinni ja halutaan, että lapsi saa kummit. 76 prosentille vastanneista lapsen kastaminen on itsestäänselvyys.
– Kummius on erittäin tärkeä asia suomalaisille ja sitä voisi kirkossa vielä enemmän korostaa, miettii Salomäki.
Asema enemmistökirkkona murtuu
Johtaja Hanna Salomäen mielestä kirkon tärkein tehtävä ei ole jäsenten hankkiminen vaan evankeliumin julistaminen uskottavalla tavalla. Asema enemmistökirkkona murtuu, joidenkin arvioiden mukaan 2037.
– Kansankirkon asema voi säilyä, mutta täytyy tehdä valintoja, koska resurssit hupenevat. Kirkon ydintehtävä ei sittenkään ole riippuvainen jäsenmäärästä. Tärkeintä olisi miettiä, kuinka kohdataan uskonnottomat ja heidän kastamattomat lapsensa, miettii Salomäki.
On kirkolla muitakin huolia. 24–34-vuotiaista vain 12 prosenttia noudattaa uskontoaan ja pitää itseään hengellisenä ja 37 prosenttia ei noudata uskontoa eikä pidä itseään hengellisenä. Pyhät ja yliluonnolliset asiat eivät nuoria aikuisia kiinnosta.
