Kulttuuritalo Laaksolassa on avattu Akaan kuvataiteilijoiden perinteinen kevätnäyttely. Teema on haluttu pitää väljänä, kuten näyttelyn nimi Oivalluksia kertoo.
– Laaksolan tiloissa esittäytyvä tyylien ja tekniikoiden kavalkadi on näyttelyn jyryttäjän, pitkän linjan tamperelaisen kuvataiteilija Paula Puikkosen näkemys, kertoo Akaan kuvataiteilijoiden puheenjohtaja Kristiina Maijala.
Maijalan mukaan jyryttäjä halusi tehdä näyttelystä kokonaisuuden.
– Esimerkiksi voimakkaita töitä on sijoitettu vastapäisille seinille, horisontteja vierekkäin ja herkkiä töitä ikkunoiden lähelle. On haluttu, että eri tekijöiden työt sopivat hyvin keskenänsä.
Kolmeen huoneen tilaan levittäytyy töitä kuudeltatoista eri Akaan Kuvataiteilijoiden jäseneltä. Valtaosa on maalauksia, mutta mukaan mahtuu myös esimerkiksi keramiikka- ja metallitöitä.
– Maalauksissa on käytetty öljyvärejä, akryylia, akvarellia ja pastellia. Tässä näyttelyssä on myös puupiirroksia ja silkkinauhakirjontaa, esittelee Maijala tarjontaa.
Laatu määrän edelle
Teokset valinnut Paula Puikkonen on myös kuvataideopettaja, joka valikoitui jyryttäjän rooliin, kun hän oli opettamassa Akaassa viime syksynä kuvataiteilijoiden kurssilla. Tarjolla oli noin puolet enemmän töitä, joista hän poimi mukaan 38.
– Taiteilijat saivat tarjota mukaan yhdestä viiteen työtä. Jyryttäjä oli huolissaan, mitä mieltä me olimme karsimisesta. Mutta odotimmekin, että niitä karsiutuu pois. Ei ole tarkoitus, että kaikki työt ovat esillä, vaan että tulee hyvä näyttely ja tuore näkemys. Hän on katsonut, mitkä teokset sopivat tähän näyttelyyn ja mitkä hänestä ovat hyviä töitä, Maijala kertoo.
Tavallisuudesta poiketen jyryttäjä antoi tällä kertaa teoksista myös palautetta. Sitä usein toivotaan, mutta harvemmin saadaan.
Kauneutta puolivahingossa
Maijalan omia töitä on mukana kolme kappaletta.
– Olin käynyt Rafael Wardin näyttelyssä, ja hänellähän on töissään runsaasti väriä ja kerrosta. Kun aloin tehdä töitä tähän näyttelyyn, niin otinkin vanhoja töitä pohjiksi. Kaikkia töitä kun ei koskaan kehystetä ja laiteta esille. Jotkut jäävät kesken tai kaikki eivät miellytä omaa silmää. Jatkoin näitä töitä idealla, että alta paistaa se vanha työ.
Miten kuvailisit itseäsi taiteentekijänä?
– Olin aikanaan tottunut tekemään asiat millintarkasti, joten minulla kesti hetken aikaa, ennen kuin kykenin vain iloitsemaan väreistä. Nyt ajatuksenani on, että katsotaan mitä tulee. Osaan kyllä tehdä esittävääkin taidetta, mutta enemmän iloitsen siitä, kun väri tulee kauniisti johonkin kohtaan tai teokseen jää hieno siveltimenjälki. Sellaisia puolivahingossa tulevia asioita. Ei-esittävät työni puhuttelevat minua ja saatan ammentaa niistä paljon.
Kulttuurin henkinen voima etusijalle
Kristiina Maijala haluaisi, että kaikkia näitäkin töitä yhdistävä tekijä olisi se, että ne toisivat iloa ja ajatuksia katsojille.
– Kulttuuriin käytetty raha ei ole hukkaan heitettyä rahaa, vaan pitäisi aina muistaa, miten kulttuuri vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin.
Hän harmittelee Akaan Kuvataiteilijoiden puheenjohtajan ominaisuudessa, että tällä hetkellä kulttuuri ei ole päättäjien suosiossa. Esimerkiksi kokopäiväinen kulttuurikoordinaattori olisi tärkeää saada kuntaan. Yhdistys haluaa olla omalta osaltaan pitämässä yllä kulttuuritoimintaa ja kannustavaa henkeä. Näyttelytoiminnan ohella järjestetään jäsenille kursseja, jäsentapaamisia ja taidematkoja. Koulunsa päättäviä kannustetaan jokavuotisilla kirjastipendeillä.
– Haluamme olla edistämässä kuvataidetta. Olemme viime vuonna lähettäneet sivistysjohtaja Tero Kuusistolle kirjeen, jossa olimme huolissamme, ettei Akaassa ole kuvataideopetusta. Tällainen toiminta ei näy ulospäin.
Taide avointa kaikille
Jokavuotiset kevät- ja syysnäyttelyt ovat noin kolmikymmenjäsenisen Akaan Kuvataiteilijoiden näkyvin toiminnan osa. Syysnäyttely on avoin myös yhdistyksen ulkopuolisille jäsenille. Maijala toivottaakin kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi näyttelyyn sekä taidekurssille.
– Emme halua, että tämä olisi mikään sisäpiirijuttu, Maijala korostaa.
Oivalluksia-näyttely on esillä viikonloppuisin kello 11–15 aina maaliskuun loppuun saakka Kulttuuritalo Laaksolassa.
Antti Luukkanen
Kevätnäyttelyn taiteilijat
Ari Sarkanen, Hilkka Salo, Carita Ahlgren, Kristiina
Maijala, Seija Kinnari, Leena Hernesniemi, Elli Vankka, Anne Kivelä,
Taisto Koistinen, Pirkko Vakkila, Eva von Wehrt, Tuomo Rantanen, Lea
Heikkilä, Anneli Vainonen, Mari Pirkkanen ja Teijo Kokko.
Kommentti: Kuvataiteilijoiden näyttelyssä ei vedetä rintamalinjoja
Kuvataide on aihe, joka herättää mielipiteitä ja suuriakin tunteita. Rintamalinjat esittävän ja abstraktimman taiteen ystävien välillä voivat olla joskus leveitäkin railoja. Mutta sen ei tarvitsisi olla. Tämän johtopäätöksen voi vetää Akaan Kuvataiteilijoiden kevätnäyttelyssä.
Kulttuuritalo Laaksola ei varsinaisesti ole galleria, mutta enimmäkseen kolmeen eri huoneeseen ripotellut teokset muodostavat silti kokonaisuuden. Kun reunimmaisesta huoneesta katsoo toiseen päätyyn, näkee syvyyssuunnassa kolmella eri seinällä sinisen ja turkoosin sävyjä. Näky on vaikuttava.
Teokset valinnut Paula Puikkonen on nähnyt vaivaa rakentaakseen näyttelyn, jossa värit ovat sopusoinnussa keskenään, mutta jossa myös perinteiset maisemat ovat sulassa sovussa räiskyvien purkausten kanssa. Lattiapinta-alaa hallitsevat Tuomo Rantasen näyttävät metallityöt.
Laaksolassa siis kannattaa piipahtaa maaliskuun loppuun mennessä katsomassa, mikä miellyttää omaa silmää.
Antti Luukkanen
