Harri Marstio menehtyi liikenneonnettomuudessa Kouvolassa 31.1.2019. Hän oli syntynyt Iitissä 6.1.1957 ja oli kuollessaan 62-vuotias.
Marstio vaikutti paljon Tampereen seudulla kytkeytyen manserokkiin. Se näkyi vahvasti Bluesia Pieksämäen asemalla -ohjelman uusintalähetyksessä. Juice Leskisen antoi 60 säkeistössä monen manserokin muusikon tulla esiin. Kun näki Marstion englanninkieliset Pieksämäki railwaystation blues -säkeistöt, käsitti jälleen, millainen uranuurtaja hän oli englanninkielisen bluesfraseerauksen kotouttamisessa Suomeen.
Myös Pedro Hietanen oli valmis sekoittamaan tyylejä Romany violin -kappaleeseen kutsuen siihen Harrin karhean englanninkielisen laulun.
Harri Marstion nimeäminen raspikurkuksi kertoo jotain paljon suurempaa kuin vain sen, että hänellä oli elämänkarhea ääni. Bluesin särön koti on Pohjois-Afrikan soittimissa, joissa on erilaisia säröisyyttä aiheuttavia rakenteita. Alkuvaiheen teholtaan pienet laitteet tekivät säröä, kun volyymiä nostettiin. Marstion uteliaisuutta, avoimutta ja luovuutta kuvaa hyvin tuo monikulttuurinen rikastava bluesin säröinen tausta.
Uteliaisuus ja into tehdä asioita näkyi myös Harri Marstion muutossa Viialan Heinäsuolle vakiasukkaaksi. Sitä edelsi kesäasuminen. Hän innostui pitämään täällä kotistudiota ja suunnitteli kotituulivoimalaa, mikä sopii hyvin sähköisen musiikin ajatukseen.
Itse tutustuin häneen akustista kitaraa soittavana trubaduurina. Hoidin hänelle äänentoiston poliittiseen tilaisuuteen Viialan Sampolassa. Into parantaa asioita johti toimintaamme tutustumiseen ja kunnallisvaaliehdokkaaksi Akaan Vasemmistoliiton listalle.
Haastattelin Harri Marstiota Akaan ensimmäisiä yhtenäisiä vaaleja varten vuonna 2008. Otsikoksi moniulotteiselle miehelle tuli ”Ideologiat ovat aivojen jarru” ja hän sanoi: ”Rajat ovat keksittyjä. Ei kukaan voi valita, minne syntyy.”
Harri menestyi tullen varavaltuutetuksi. Hänet asetettiin kiinnostuksesta vapaa-aikalautakuntaan, vaikka hän pohti kiireisen keikkaelämän sovittamista kokouksiin.
Harri näki, että ”kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä käytetty, kun ajatellaan Akaata kulttuurin ja matkailun kannalta”. Vasenkätisten Vestivaalista Harri huolehti, ”vaikka se hyvässä hoidossa elävän musiikinyhdistys Almulla onkin”. Vasenkätinen Marstio sysäsi alulle kyseisen tapahtuman harmitellessaan vuosituhannen vaihteessa, ettei vasenkätisille ole Suomessa mitään omaa tapahtumaa. Myös Almun toiminnassa Marstio ehti olla mukana, ja yhdistys palkitsi hänet kunniavasenkätisenä vuonna 2009.
Vasenkätisyys aiheuttaa kitara- ja soitinmaailmassa omat ilmiönsä ja soittajille keskustelun aiheen. Marstio kertoi veljensä rakentamasta vasenkätisestä kitarasta, kun oikeakätisellä tallalla niitä on joka nurkassa. Siinäkin oli kannanotto suomalaisen työn ja juurevan työkalun puolesta. Ehkä kalliit merkkikitarat olisivat olleet hänelle juurettomia ja rahallisestikin ulottumattomissa.
Sairastaminen ajoi Harri Marstion taloudelliseen ahdinkoon. Manserokin nimet järjestivät viime vuoden lopulla huippusuositun tukikonsertin Tampereella. Tällä kertaa hyvä kiersi takaisin Harrille.
Otamme osaa läheisten suruun. Harri oli ja on myös isä. Perheestään hän puhui usein ja lämpimästi, vaikka muuttikin Akaaseen yksin. Sitten moniulotteisuudessaan paikallaan pysymätön mies muutti pois Akaasta. Ja nyt valitettavasti pois keskuudestamme.
”Lyhyt niin on aika ihmisen” (Älä kiiruhda).
Jukkis Saari
