Jo 36 vuotta huutokauppoja vetänyt ja järjestänyt Jukka Pulakka hiljentää tahtia. Enää ei Viialan huutokauppahuoneella tai Menosten lavalla Urjalassa nuija pauku, omat huutokaupat ovat ohi.
– Kokonaan ei kaulaa katkaista. Annamme mielellämme neuvoja, kuinka huutokauppa järjestetään, otamme kuvia esineistä meidän facebook-sivuille ja tarvittaessa myös vedämme kauppatilaisuuden. Raskaan työn tekee asiakas itse, sanoo Pulakka.
Piijuska Ky:n toiminta jatkuu entisellään. Yritys on muun muassa Fiskarsin Antiikkipäivät ry:n jäsen.
– Olemme edelleen Fiskarsin antiikkimessuilla viikon ja pari kertaa vuodessa myös messuilla Helsingissä – ajatuksena on myös lisätä messuilla käymistä.
Viialan entisellä nahkatehtaalla oleva huutokauppahuone muuttuu jonkin ajan kuluessa pysyväksi kauppatilaksi.
– Meillä tulee olemaan esillä kirjoja, huonekaluja ja pienesineitä. Tämä on tavallaan osto- ja myyntiliike. Periaatteena on kuitenkin, että täällä ei päivystetä maanantaista sunnuntaihin, vaan auki ollaan kerran kuussa tai jokin viikonloppu, miten aika antaa periksi.
Työnteollakin on rajansa
Jukka Pulakka sanoo nauttineensa työssään jokaisesta päivästä. Kesällä elämän mittariin tulee kuitenkin luku 65, joka on saanut karjalaispojan mietteliääksi.
– Niin paljon kuin minä tästä työstä tykkäänkin, niin raskastahan tämä on ollut. En ole tunteja laskenut, enkä marmata, mutta helpommallakin olisi päässyt. Tätä työtä ei tehdä taloudellinen tulos mielessäkään, tuntipalkkaa on turha murehtia.
Huutokaupan järjestäminen on kaikkea muuta kuin vasaran varressa heilumista, vaikka se toiminnan ytimeltä. ”Olkaa hiljaa ja huutakaa.” Tavarat on hankittava ja arvioitava. Jos on tullut ostettua kuolinpesä, se on kuljetettava välivarastoon. Järjestämistä on paljon silloinkin, kun huutokaupan tarkoituksena on myydä kuolinpesä paikan päällä tyhjäksi.
– Viime kesä oli todella kaunis, mutta meillä oli kaksi vapaata viikonloppua, joista toinen oli juhannus. Oma aika on jäänyt jo vuosia minimiin. Viime keväänä käytiin Lapissa hiihtämässä ja syksyllä ruskareissulla sekä marraskuussa vielä hiihtämässä, muistelee Pulakka.
Kun tuntejaan ei laske, päivät venyvät pitkiksi. Töitä on meklarilla edessä aina enemmän kuin jaksaa tehdä.
– Tätä työtä saisi tehdä niin paljon kuin sielu sietää. Johonkin oli vedettävä raja, koska työnteollakin on rajansa. Nyt on raja vedetty.
Piijuskan huutokauppatoimintaa on pyörittänyt Jukan lisäksi myös hänen vaimonsa Kirsti ja tyttärensä Piia. Talkoissa on ollut mukana laaja joukko ystäviäkin.
– Laiska töitänsä luettelee, mutta kun jotakin kohdetta tyhjennetään, sieltä menee tavaraa kaatopaikallekin. Ne on kaikki kannettava siirtolavalle, ja paikat on vielä siivottavakin.
Poliisi huutokaupoista alalle
Jukka Pulakka on entinen poliisi. Ensimmäiset huutokapatkin hän veti poliisina Toijalan poliisiasemalla, missä järjestettiin vuosittain löytötavara- ja takavarikkotavarahuutokaupat.
– Kun komisario Antti Mäkinen lähti opettajaksi poliisikouluun, silloinen nimismies löi minulle nuijan korjaan ja sanoi, että kun olet aina äänessä, saat hoitaa huutokaupatkin, eikä valitusosoitetta ole.
Karjalaispoika tajusi mitä ilmeisemmin olevansa luonteensa mukaisessa tehtävässä. Tämän huomasivat muutkin, ja pyysivät miestä huutotehtäviin työajan ulkopuolellakin.
– Aika nopeasti se siitä laajeni ja alkoi olla jo oto-tehtävänäkin melkoinen. Järjestimme omat huutokaupat vuoden 2004 saakka Metsälinnassa sunnuntaisin. Ja kun siellä oli tanssit lauantaisin, pääsimme kantamaan tavaraa sisään vasta yöllä. Samoilla silmillä tehtiin toinen työpäivä päälle, muistelee Pulakka.
Huutokauppoja pidettiin usein myös pitkin maakuntia aina Nurmesta myöten. Viialan huutokauppahuone avattiin 2004 lokakuussa. Poliisin palveluksesta Jukka Pulakka jäi pois 30 virkavuoden jälkeen 2001. Hän tuli Toijalan nimismiespiirin palvelukseen 1975.
Tietäjän paikka
Jos on pitänyt tuhat huutokauppaa, tavaraa on kulkenut käsien läpi paljon. Vuosien saatossa Jukka Pulakka sanoo tietonsa muun muassa historiasta lisääntyneen valtavasti.
– Millään ei voi muistaa kaikkea, koska ihmisen muisti on kuitenkin rajallinen. Jokin yksittäinen asia saattaa tuoda aikaisemmin nähdyn tai kuullun uudestaan muistiin. Olen oppinut paljon design-asioista, huonekaluista, posliinista, lasista ja tietysti kirjallisuudesta. Vaikka huutokauppojen pitäminen nyt väheneekin, ostamme kuitenkin koko ajan tavaraa myyntiin. Ei minun kiinnostukseni alaan vähene millään tavalla.
Piijuska tarvitsee tavaraa myyntiin muun muassa messuille. Sitä, mitä vanha meklari on nähnyt, ei voi sanoiksi pukea, vai voiko?
– Ennen kaikkea olen oppinut elämään. Olen saanut matkan varrella paljon ystäviä, joita on miellyttävä kohdata turuilla ja toreilla. Vaikka millään en muista kaikkien nimiä, naamat muistan.
Jotakin Piijuskan suosiosta kertoo sekin, että yrityksen kotisivuilla on yli 2000 tykkääjää. Huutokaupoissa käy nuoria ja vanhoja, mutta internet-maailma on lisännyt Jukka Pulakan mielestä eteenkin nuorten kiinnostusta vanhoihin tavaroihin.
– Netti on mullistanut tämä alan. Nuoret ovat näin tulleet mukaan, ja se on pelkästään hyvä asia. Tämä on hyvä harrastus, eikä välttämättä kalliskaan. Tason voi määritellä sittenkin ihan itse.
Kaamoskirjapäivät on kirjaihmisen taivas
Akaan kahdeksatta kertaa järjestettävät Kaamoskirjapäivät on odotettu vanhojen kirjojen ystävien tapahtuma Viialassa Piijuskan huutokauppahuoneella.
– Joka vuosi on uusia kasvoja. Kävijämäärä on vaihdellut pakkasista riippuen 200–400 välillä.
Valikoima on todella laaja. Jukka Pulakan sanoin kerrottuna meditaatiosta Mannerheimiin.
– Ei voi sanoa, että meillä olisi tietynlainen asiakaskunta, koska tämä valikoima on niin monen mieleen. Viime vuonna näytti siltä, että vuoden 1918 kirjat kiinnostivat. Historia ja elämänkerrat kiinnostavat eniten.
Jukka Pulakka sanoo Kaamoskirjapäivien vuosien olleen hullunkurista kirjakauppaa, koska varasto on tuplaantunut. Kirjoja on esillä nytkin paljon, yli 6000 kappaletta.
– Kolme kertaa enemmän vuodessa tulee sisään kirjoja, kun niitä on myyty kirjapäivillä ja messuilla. En tiedä, olenko yksinäinen susi ja haluan tehdä tämän omalla tavallani. En lähde kilpailemaan kirjan hinnalla netissä tai toisen kauppiaan kanssa.
Kaamoskirjapäivät ei apinoi Vammalan vanhojen kirjojen päiviä tai Jyväskylän Kirjatalvea. Jukka Pulakalla on oma konsepti.
– On aivan eri asia katsella kirjaa pöydältä kuin hyllystä. Siinähän saa niskakivun. Meillä on tilaa katsella ja selailla.
Akaan Kaamoskirjapäivät alkaa 16. tammikuuta ja kestävät aina sunnuntaihin, 20. tammikuuta saakka. Ovet ovat avoinna Viialan entisellä Nahkatehtaalla päivittäin kello 10–18.
Kommentointi on suljettu.