Toijalan Sanomat pahoittelee marraskuussa lukijoilleen sitä, etteivät kaikki uutiset ole mahtuneet lehteen, kun on ollut niin paljon ilmoituksia. Lehti lupaa parannusta tulevan, kun se vuoden 1919 alusta alkaa ilmestyä lauantaisin viisipalstaisena ja neljäsivuisena. Marraskuun 23. päivän lehdessä on ”kilpailijan” ilmoitus.
” Nyt jos koskaan on jokaisen aikaansa seuraavan kansalaisen velvollisus tilata itselleen Turun Sanomat ”.
Toijalan Sanomien palaaminen normaaliin ilmestymiseensä tuntui ärsyttävän myös Tampereen Sanomia, joka oli surevinaan ”siamilaiskaksosten” eroa ja erosta syntyvää itkua ja parkua.
Toijalan Sanomat kertoo Wiialan asemapäällikön A.Antonoffin toimineen virassaan 35 vuotta. Hän lie ollut pidetty henkilö, kun lehti kirjoittaa:
”Iloiseena ja aina rattoisana suorittelee hän yhä tehtäwiään. Toiwomme wanhalle rautatieweteraanille wielä monta elon wuotta toimiakseen edelleen paikkakuntalaisten yleiseksi mielihywäksi.”
Huutokauppoja pidetään Akaassa edelleen lähes viikoittain. Kylmäkoskelaisen Aukusti Tuomiston jäämistönä kaupataan paitsi asuinhuone, kirwesmiehen työkaluja ja pitovaatteita myös perunoita. Kylmäkoskella toimintansa aloittanut Kalustetehdas Oy Sampsa Ab ilmoittaa ostavansa koivu-, mänty-, kuusi- ja haapalankkuja ja hakevansa työvoimaa – ammattitaitoisia huonekalu- ja konepuuseppiä, kirvesmiehiä, sekatyöläisiä ja kutterin höyläkoneen käyttöön perehtyneitä mieshenkilöitä.
Kauppias Oskari Tulonen puolestaan haluaa ostaa kaikki Toijalan Sanomien vuoden 1918 lehdet ja lupaa maksaa niistä hyvän hinnan. Hyvän hinnan niistä voisi tänäänkin joku maksaa.
Toimintaa Sampolassa
Samoihin aikoihin, kun Akaan nuorisoseura harjoitteli omaa ”Sillankorvan emäntä” -näytelmäänsä, käväisi Sampolan lavalla Tampereen Teatterin ”Vihtahousu”-näytelmä. Se oli ilmeinen menestys, koskapa lehti kirjoittaa, että ”katua saavat ne, jotka eiwät olleet saapuneet nauttimaan esityksestä”. Katumusko valtasi Turun Operettiteatteriakin, jonka ilmoitettiin tulevan Sampolaan esittämään ”Mustalaisruhtinatarta”. Ei tullut Tamperetta lähemmäksi.
Marraskuun viimeisenä päivänä Sampolassa oli tarjolla musiikkia tuutin täydeltä, kun siellä esiintyi Karjalan Ratsujääkärirykmentin soittokunta ja illan lopuksi päästiin tanssahtelemaankin. Toijalan Vauhti aloitti korjatussa ja siistityssä Sampolassa miesten voimisteluharjoitukset ja tulevan vuoden maaliskuussa järestetävien 10-vuotisjuhliensa valmistelut.
Uhkauksia lukijoille
K.R Helenius kieltää marraskuun ensimmäisessä lehdessä edesvastuun uhalla kulkemasta maansa läpi. ”Joka tätä ei huomioon ota, niin warokoon seurauksista” on uhkaus.
Akaan elintarvikelautakunta ilmoittaa lehdessä, että kaikkien karbiidilampun omistajien, jotka haluavat karbiidikortin, on ilmoitettava siitä marraskuun 15. päivään mennessä. Väärän ilmoituksen tekemisestä rangaistaan ja kortin saaminen viivästyy kahdella vuodella.
Akaan köyhäinhoitohallitus puolestaan kieltää köyhäinhoitoapua nauttivia ostelemasta minkäänlaisia tavaroita ilman lautakunnan suostumusta, muuten ne tullaan vaatimaan takaisin korwauksetta.
Toijalan Puheliosuuskunta ja Toijalan Sähkö Oy huomauttavat lehdessä ”vielä kerran” että kaikenlainen sähkö- ja puhelintolppien ”tapiseeraaminen” on mitä ankarammin kielletty ja tullaan asianomainen ilmoittaja viemään edesvastuuseen toisen omaisuuden tärvelemisestä.
Kirkkoherra Juho Lehto ilmoittaa edelleen pappilan olevan wuokrattavana. Viimeisenä lauseena ilmoituksessa seisoo: Punaisia ei huolita.
Lehdessä kerrotaan myös Hämeenlinnan suunnasta leviävästä räkätaudista, joka koettelee lähinnä hevosia. ”Kun se kerran talliin tulee, se mener muihinkin eläimiin ja tarttuu myös ihmisiin.” Valtio kuitenkin lupaa korvata menehtyneet eläimet, jos ne ovat olleet eläinlääkärin hoidossa.
Kirjailija esi-isiensa maisemissa
Suomenruotsalainen kirjailija ja runoilija Bertel Gripenberg syntyi Pietarissa 10.9.1878. Hänen isänsä isä ja isoisä olivat olleet Voipaalan kartanon omistajia. Naimisiin mentyään Bertel Gripenberg asui muutaman vuoden Huittulan Ala-Pohjassa.
Syksyllä 1918 perhe muutti Saarioispuolelle Malmtorp-nimiseen taloon, joka paremmin tunnetaan Maastolppana. Muutto Huittulasta järven yli toiselle puolen Visavuoren laituriin tapahtui vuokratulla höyrylaivalla. Irtaimiston lisäksi laivaan lastattiin hevonen, neljä lehmää, sika, lampaita, kanoja, viisi koiraa ja kissa. Tavarat ja eläimet kuljetettiin sitten yön aikana hevosilla kolmen kilometrin matka Maastolppaan.
Maastolpassaa asuessa nuoruuden kiihkeä radikaalikausi Euterpe-lehden piirissä jäi taakse ja Gripenberg nautti enemmän kukkien viljelystä ja ja puutarhan hoidosta. Näiden vuosien aikana, jotka muuten olivat niin miellyttäviä, lamaantui lyyrillinen tuotantoni. Ehkä on niin, ettei rauhallinen ja sopusointuinen elämä kiihota runollista tuotantoa, on Gripenberg todennut. Hän toimi Saarioispuolen suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1919- 1922.
Vuonna 1927 perhe muutti Porvooseen ja Gripenbergin tuotannosta päätelleen hän sai takaisin kirjoittamishalunsa. Lyriikan lisäksi Gripenberg kirjoitti joitakin näytelmiä ja proosaa. Lisäksi hän kirjoitti ahkerasti poliittisista näkemyksistään moniin eri lehtiin. Gripenberg on tehnyt paljon myös käännöstöitä.
(Sääksmäki-lehdet 1980 ja 1981 ja Sääksmäen Saarioispuolen suojeluskunnan historia)
–
