Rouskuja on lukuisia, herkullisia lajeja ja kaikki rouskut on helppo tunnistaa maitiaisnesteestään. Ainut myrkyllinen on lakritsirousku, jonka maitiaisneste on väritöntä, kuin vettä. Jokaisella rouskulla on oma ominaismakunsa, joten kannattaa rohkeasti maistella ja etsiä joukosta oma suosikkinsa.
Leppärousku
Leppärouskuja on useita eri lajeja, yleisimmät näistä ovat päältä haalean ja heltoistaan kirkkaan oranssi männynleppärousku ja hieman tätä vihreämpi kuusenleppärousku. Ne kasvavat nimensä mukaisesti männyn ja kuusen seuralaisena. Leppä-sana ei siis tarkoita sienen nimessä lehtipuuta vaan vanhaa suomen kielen veri-sanaa. Tämä taas on peräisin leppärouskun oranssinpunaisesta maitiaisnesteestä.
Miedon makuisen leppärouskun satokausi on elo-syyskuussa. Leppärouskua ei tarvitse ryöpätä: se sopii parhaiten saman tein paistettavaksi, mutta sitä voi myös pakastaa. Kuivattuna sen maku saattaa muuttua karvaaksi.
Karvarousku
Karvarouskun eli karvalakin lakki on pehmeän, valkoisen karvan peittämä. Väriltään lakki on kauniin vaaleanpunainen, ja siinä on tummemman punaisia vyöhykkeitä. Karvarouskun maitiaisneste on valkoista. Se kasvaa heinä-syyskuussa satoisana
koko maassa monen tyyppisessä maastossa korpimetsistä nurmikoihin, useimmiten koivun seuralaisena.
Karvarouskun näköislajeja ovat villakarvarousku ja valkokarvarousku. Nämä ovat kuitenkin yhtä hyviä ruokasieniä, joten siltä kannalta ei sekoittamisesta ole haittaa.
Maultaan karvarousku on leppä- ja haaparouskuja kirpeämpi. Karvarouskua ryöpätään 10 minuuttia, ja se säilötään useimmiten muiden rouskujen sekaan suolaamalla.
Kangasrousku
Kangasrouskua eli kangassientä kasvaa runsaasti mäntykankailla, havumetsissä ja metsäisillä kallioilla koko Suomen alueella. Kangasrouskun maitiaisneste on valkoista.
Sen tuntee parhaiten piparkakun värisestä lakistaan: nuoren sienen lakin keskellä on nypykkä, vanhan sienen lakin keskiosa painuu kuopalle.
Kangasrouskun saattaa sekoittaa pikkurouskuun tai sikurirouskuun. Kangasrousku on näitä suurempi ja sen jalka on vankempi. Näköislajitkin ovat kuitenkin syötäviä. Pikkurousku on ruokasienenä mitätön, mutta suolasienipurkissa toki menee muiden muassa. Sikurirouskun heltat ovat tummemmat kuin kangasrouskun ja parhaiten sen tuntee vahvasta sikurin tuoksustaan, jota on luonnehdittu myös currymaiseksi. Sikurirousku olisi hyvä erottaa kangasrouskusta, sillä vaikka se sellaisenaan on hyvä ruokasieni, ryöpättynä se muuttuu veteläksi ja epämiellyttävän makuiseksi. Kangasrousku taas vaatii 10 minuutin keittämisen ennen ruoanlaittoa.
Kangasrouskun vahva maku jakaa mielipiteitä. Toiset pitävät sitä rouskuista parhaana, toiset taas lisäävät sitä vain pieniä määriä suolasieniin ja sienisalaattiin miedompien rouskujen kanssa.
Minna ja Viljami Ovaskainen
