Akaan Lux on paikallislehti Akaan Seudun yhteistyökumppaneineen järjestämä koko perheen valotaidetapahtuma Nahkialanjärven puistossa Toijalassa perjantaina 5. lokakuuta. Mukaan ovat tulossa Akaan kaupungin lisäksi ainakin Akaan Kuvataiteilijat, partiolaiset, kuvataide- ja käsityökoulu Emilin Akaassa toimivat Silmu-ryhmät, Finvalo ja Neonelektro. Valotaideteokset syttyvät kello 19 ja ilotulitus on kello 20.30.
Pitkä, kuuma ja aurinkoinen kesä päättyy vihdoinkin syksyyn. Vaikka vielä ei ole kylmä, illalla pimenee. Lux tuo valon ja kutsuu kaikkia katsomaan.
– Ottakaa lamput tai lyhdyt mukaan ja tulkaa katsomaan ja kuuntelemaan. Mitään ylimääräistä ei ole ja tapahtumassa ei myydä mitään. On vain pimenevä ilta ja teokset, joita tekijät ovat valmiita esittelemään. Ei tarvita muuta, sanoo tapahtuman taiteellinen johtaja Minna Polus.
– Järjestämme tapahtuman, joka ei vaadi osallistujalta mitään. Saa vain kävellä ja katsella, jatkaa tapahtuman tuottaja Hanna-Mari Kujala.
Lohikäärme käy maan alla
Kylmäkosken taidepajassa on työn alla suurkokoinen lohikäärme. Syntymässä on satuolento, joka välillä käy maan allakin. Ensin on porukalla mietitty, mitä tehdään. Jos tehdään yhdessä, saadaan suurikokoisempi. Kanaverkko on muotoiltu lohikäärmeen rungoksi ja rungon päälle on liisteröity paperia. Käärme on valmis, vain väritys puuttuu.
– Me ollaan piirretty paperille erilaisia ehdotuksia ja niistä valitaan yksi. Minusta siitä pitää tulla turkoosin värinen, sanoo Peppiina.
Lohikäärme ei ollut ainoa vaihtoehto, koiran tekemistäkin mietittiin. Lapset ovat silmin nähden innoissaan tekemisestään.
Emmi pohtii, jääkö lohikäärmeen suu tarpeeksi auki, jotta kieli näkyy.
– Se kovettuu liisterin kuivuessa, sano Jessika.
Jenna ja Emma ihastelevat lohikäärmeen veikeää häntää.
– Näyttää tosiaan siltä, että lohikäärme käy maan alla, sanoo Jenna.
– Se on aika voimakas, jatkaa Emma.
Lohikäärme saa kosteutta kestävän maalipinnan ja se valaistaan tapahtumassa led-valoilla.
Silkkipaperin ohutta
Nyt vaaditaan taitoa ja tarkkuutta. Kolmionmalliselle pitkälle paperille on suunniteltu fantasiatelttojen kylkiä. Kyllähän suunnittelu vielä piirtäen tai maalaten onnistuu, mutta valmiiksi työ tehdään liimaamalla silkkipaperipaloja kontaktimuoville. Työn touhussa ovat Erica, Ella, Eeva, Siiri ja Maija.
Tunnin edetessä suunnitelmat valmistuvat ja alkaa lopullisen työn toteutus. Kukaan ei tiedä, paitsi ehkä opettaja Minna Polus, miten silkkipaperi kontaktimuovin kanssa käyttäytyy. Hän johdattelee puhumalla tekijöitä pois liian tarkasta toteutuksesta. Virheisiin pitää osata suhtautua ja muuntaa ne osaksi kokonaisuutta.
Mutta virheitä ei tule.
– Aloitan ensin pienen osan tekemisen. Hei, silkkipaperi lähtee pois kontaktimuovista, huikkaa Erica.
– Kun laittaa papereita päällekkäin, saa tummempaa, miettii Ella.
– Kannattaa ensin tehdä paperisilppua valmiiksi ja vasta sitten laittaa ne muoville, sanoo Maija.
Työ tekijäänsä neuvoo. Ryhmä tekee työtä intensiivisesti, vaikka pajassa kaikuu iloinen puheensorina. Toteutus muuttuu suunnitellusta, mutta se ei haittaa. Osista kootaan kolme työtä, jotka valaistaan. Ryhmän jäsenet esittelevät töitään tapahtumassa, ja perheen pienimmät pääsevät teoksien sisäänkin.
