Toijalassa sijaitsevalla Kurvolan kartanolla on vaikuttava historia. Kartanon rakensi 1820-luvulla Akaan kirkkoherra Zachris Tamlander, joka osti huutokaupalla Akaan vanhalle hautausmaalle 1600-luvun alussa rakennetun ja 1800-luvun alussa puretun puukirkon hirret Kurvolan kartanon rakennuspuiksi.
Kurvolan kartanon ullakon seinähirsissä on yhä tänä päivänä näkyvillä vanhan puukirkon seinissä olleita kuvia. Kuvat ovat tosin jo haalistuneita, eivätkä ne muodosta selkeitä kokonaisuuksia, sillä kartanoa rakennettaessa hirsiä ei aseteltu samaan järjestykseen kuin ne kirkossa olivat olleet.
1910-luvun alussa Kurvolan kartanon navetta toimi Toijalan tietopuolisen karjanhoitokoulun havaintonavettana. Talvisodan jälkeen kartanon maista lohkottiin yhteensä 144 hehtaaria Karjalan evakkojen käyttöön niin sanotun pika-asutuslain nojalla. Myös itse kartanorakennuksessa asui evakkoja.
Monien vaiheiden ja omistajien jälkeen nykyään Kurvolan kartanossa asuvat pihapiirin kivinavetassa Ortopet-eläinklinikkaa pyörittävä Hanna-Leena Terhonen ja hänen avopuolisonsa Jose Pedro Bernardes.
Koirille oma tassujenpesuasema
Kurvolan kartanon tontille on rakennettu maneesi, kivinavetta on tehty moderniksi eläinlääkärin vastaanotoksi, ja myös kartanoa on remontoitu perusteellisesti noin vuoden verran.
Hanna-Leena Terhonen kertoo, että kartanon kaikkia seiniä on lisäeristetty ja ne on oikaistu. Ullakolta on imetty vanhat eristeet pois ja sinne on laitettu uusi eristekerros. Kuistista on tehty lämmin tila, kaikki talon ikkunat ja ovet on vaihdettu ja talon ulkokuori tehty uudelleen. Myös sähköt, putket ja lämmitys on uusittu.
– Lisäksi toiseen asuntoon on tehty kaksi uutta vessaa, kylpyhuone ja koirien tassujenpesuasema. Tassujenpesulle koirat voivat kävellä suoraan eteisestä. Se on käytännön sanelema juttu, Terhonen toteaa.
Kartano on jaettu kahdeksi asunnoksi, josta toisessa asuvat Terhonen ja Bernardes ja toiseen muuttaa näillä näkymin Terhosen äiti. Terhosen äidin asunnon remontti on vielä kesken, ja sen on tarkoitus valmistua viimeistään ensi keväänä. Terhosen ja Bernardesin asuntoon rakennustarkastaja myönsi muuttoluvan viime viikon maanantaina, joskin sieltä puuttuu vielä listoja ja jonkin verran maalattavaakin riittää.
Terhosen ja Bernardesin asunnossa on keittiö, olohuone, makuuhuone, sali ja aulatila, josta on sisäänkäynti olohuoneeseen, saliin ja ullakolle. Koko kartanossa on neliöitä noin 300, joista 200 on Terhosen ja Bernardesin käytössä.
Keittiön tilalla oli ennen remonttia makuuhuone, joten se rakennettiin kokonaan uusiksi. Vaikka muualla asunnossa alkuperäiset puulattiat on säilytetty, jouduttiin keittiöön laittamaan uudet lankut, sillä alkuperäisten lattioiden päällä oli epämääräisiä liima- ja täytekerroksia.
Kartano lämpenee nykyään puupelleteillä.
– Meillä on täällä vesikiertoiset patterit, joita puupellettilaitos lämmittää. Me mietimme maalämpöä, mutta siinä tuli ongelmaksi se, että maalämmöstä ei saa kuin noin 50-asteista vettä. Halusimme säilyttää vanhat lattiat ja maalämpö ei olisi lämmittänyt tarpeeksi, Terhonen sanoo.
Salin pöytä on tehty lattialankuista
Asunnon värit ovat rauhalliset, ja värimaailmaa hallitsevat sinisen eri sävyt. Sininen tulee erityisesti oikeuksiinsa kylpyhuoneessa, jossa se on yhdistetty valkoiseen. Kylpyhuoneen pääasia on romanttinen kylpyamme ja seinillä on kohokuvioin koristellut siniset ja valkoiset kaakelit.
– Tämä on minun kotikylpyläni. Rakastan kylpyammeita ja nyt sain sellaisen. En ole mikään varsinainen krumeluurin ystävä, mutta tänne halusin jotain näyttävää. Olen myös tosi tyytyväinen seinälaattaan. Saunaa meillä ei ole tässä asunnossa, mutta sellainen tulee pihassa olevaan vierasmajaan, Terhonen kertoo.
Terhonen on ollut päävastussa asunnon sisustussuunnittelusta, sillä hän on valinnut kaikki pintamateriaalit. Tarkoituksenaan hänellä on ollut luoda moderni koti, jossa on kartanon menneisyyttä kunnioittava maalaisromanttinen henki. Terhonen on pyrkimyksessään onnistunut hienosti; esimerkiksi salin tapetit ovat kauniin koukeroiset, makuuhuoneen valaisimet ja salin kalusteet sopivat talon tyyliin ja lisäksi Terhosella on hakusessa kristallikruunut, jotka viimeistelevät kartanohengen. Salissa on Terhosen vaarin vanhemmilta peräisin oleva kaunis vitriini, joka on selvinnyt muun muassa Talvisodan pommituksista. Salin keskiosaa hallitsee jykevä puupöytä.
– Pöytä on tehty yläkerran lattialankuista. Eräs eläkkeellä oleva puuseppä teki sen meille. Siihen mahtuu ympärille jopa 14 henkeä istumaan, Terhonen kuvailee.
Salin ja makuuhuoneen ovet ovat alkuperäiset, ja ne ovat varsinaiset puusepän taidonnäytteet kauniine koristekuvioineen.
– Olemme pyrkineet säästämään vanhoja ovia. Niitä on kunnostettu, mutta ne ovat vielä kesken, Terhonen kertoo.
Makuuhuoneen ja salin välisen oven Terhonen löysi salin seinään piilotettuna. Alun perin saliin oli siis ollut kolme kulkuaukkoa, joista yksi oli vedetty umpeen.
Kartanossa on suopeita kummituksia
Remontin kuluessa Terhoselle ja Bernardesille ei tullut suurempia yllätyksiä vastaan. Kartano oli ostettaessa lähellä alkuperäistä kuntoa ja eniten heille harmaita hiuksia tuottivatkin myöhemmin tehdyt lisäykset ja muutokset, kuten muovimatot.
– Rakennuksen runko on tosi hyvässä kunnossa, joten sen puolesta ei tullut mitään ongelmia, Terhonen toteaa.
Terhonen kertoo kuullensa tarinoita kartanon historiasta. Hänen kuulemansa mukaan esimerkiksi makuuhuoneeseen on sisällissodan aikana ammuttu eräs valkoinen isäntä tämän työntekijöiden toimesta. Myös ullakon hirsien historia on hänelle tuttu, ja hirret on tarkoitus säilyttää alkuperäisessä asussaan. Historian lehtien osittain synkkäkin havina ei kuitenkaan ole Terhosta toistaiseksi haitannut.
– En ole ikinä nukkunut missään niin hyvin kuin tämän talon makuuhuoneessa. Jos täällä on kummituksia, he ovat hyvin suopeita. Vielä ei ole tullut eripuraa heidän kanssaan, Terhonen nauraa.
