Entiselle Pajulahden Urheiluopistolle, nykyiseen Liikuntakeskus Pajulahteen kokoontui 27.-28. elokuuta joukko entisiä kovan luokan yleisurheilijoita, joita yhdistää kilpaileminen Viialan Virin yleisurheilukilpailuissa vuosina 1962–1965.
Pajulahdella oli koolla entisiä seiväs-, pituus-, ja korkeushyppääjiä. Rennossa ja vapaamuotoisessa tapaamisessa vaihdettiin kuulumisia ja muisteltiin niin Viialan Virin 60-luvun kisoja kuin muita yhteisiä koitoksia. Porukka katseli videopätkiä ja valokuvia vuosikymmenien takaisista kisoista. Olympiaedustajat kertoivat kisamuistojaan. Ohjelmassa oli luonnollisesti myös saunomista ja hyvää ruokaa.
Pajulahden rehtori, toimitusjohtaja Lasse Mikkelsson kävi tervehtimässä ryhmää ja kertomassa Pajulahden toiminnasta. Tapaamisessa kuultiin myös Akaan seurakunnan kappalaisen, gospelmuusikon ja juniorina 70-luvulla seipäässä 490 ylittäneen Tero Kuparisen esittämää musiikkia. Äskettäin 80 vuotta täyttänyttä pituushyppääjä Pentti Eskolaa muistettiin merkkipäivän johdosta.
Porukka tutustui myös Pajulahden urheiluopiston harjoituspaikkoihin ja muihin tiloihin. Tapaamisessa mukana ollut Pentti Nikula paransi 2. helmikuuta 1963 Pajulahden hallissa sisäratojen maailmanennätystä kolmeen otteeseen päätyen korkeuteen 510. Nikula-halliksi nimetty paikka on nykyään muitten lajien käytössä, ja seivästä hypätään opiston uudessa hallissa. Nikula-hallissa ennätyshypyistä muistuttaa nimen ohella seinässä oleva muistolaatta.
Viiala-taustaiset yleisurheilijat kokoontuivat yhteen nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen tapaaminen oli vuonna 2016. Organisoijana on toiminut entinen seiväshyppääjä, poikien Suomen mestari Risto Laitinen. Kokoontumisia on tarkoitus jatkaa myös tulevina vuosina.
Viialan kisoissa lähes 5000 katsojaa
Timo Koskela voitti Viialan vuoden 1962 kisoissa seiväshypyn, tehden kotikentällään nuorten epävirallinen maailmanennätyksen 466.
– Katsojia oli lähes 5000, enemmän kuin Viialassa oli asukkaita. Kansa odotti Pentti Nikulalta maailmanennätystä, ja kotimaisessa seiväshypyssä oli muutenkin kova taso. Seipään ohella erityisesti pituuskisa oli kovatasoinen.
Lippuja oli myynnissä kolmisentuhatta.
– Ne loppuivat nopeasti, ja noin pari tuhatta katsojaa pääsi seuraamaan kisoja ilmaiseksi, Koskela naurahtaa.
Katsojat levittäytyivät kentän takana olevalle pellolle, lähimmät heistä olivat juoksuradan takasuoralla noin kuuden metrin päässä purukasasta.
– Kyllä se lisäsi tunnelmaa. Tuo kisa oli urheilu-urani kohokohta, kun pystyin voittamaan kotikentällä kaikki ne huipputekijät ennätystuloksella. Pääsin kisan jälkeen tuoreeltaan televisioon Paavo Noposen haastateltavaksi.
Tulevina vuosina Koskela hyppäsi ennätyksekseen 475. Lihasvammat haittasivat kehitystä, ja Koskela lopetti uransa jo 23-vuotiaana, vuonna 1965 keskittyen työelämään ja perheen perustamiseen.
Koskela seuraa aktiivisesti seiväshyppyä ja muuta yleisurheilua.
– Valmennushommissa en ole ollut mukana. Vaikea sanoa tarkemmin, miksi seipään taso on huonompi kuin joitain aikoja sitten. Toivottavasti nyt parikymppiset suomalaismiehet kehittyvät. Naisten puolella varsinkin 471 hypännyt Wilma Murto on lahjakas hyppääjä.
Juhana Unkuri
