Sontulassa asuvien Sari ja Alf Lindströmin kauniisti suunnitellun pihan silmäänpistävin piirre on taitava kivien käyttö. Suuret kivenmurikat reunustavat pihaan johtavaa ajotietä, niitä on pinottu muuriksi talon ja Sontulantien väliin ja pariskunnan taloa ympäröi pyöreiksi hioutuneet kivet. Isoja kiviä on käytetty myös katseenvangitsijoina puutarhassa.
Lindströmit ovat asuneet talossaan vuodesta 2009. Talon rakentamisen alkaessa tontti oli peltoa.
– Tontin piti olla harjun lievealuetta, mutta perustusten kaivamisen yhteydessä huomasimme, että mutaa ja valtavia kiviä riitti aina vaan. Kiviä löytyi niin paljon, että välillä kaivinkone oli upota mukaan kun kivet eivät tulleet ylös. Pidämme kivistä, joten olemme sijoitelleet niitä tänne tontille, Alf Lindström kertoo.
Lindströmin pihaa hallitsee terassi, jonka yhteyteen on rakennettu monitoimirakennus, jota pariskunta kutsuu valotaloksi. Kesäisin se palvelee suojaisena oleskelualueena ja kasvihuoneena, jossa tomaatit ja chilit kasvavat runsaina. Talvisin siellä pidetään valoja, jolloin se valaisee piha-aluetta. Alf on käyttänyt valotaloa myös sateensuojana maalatessaan siellä soutuvenettä.
Terassiin on jätetty aukkoja, joissa kasvaa omenapuu sekä muun muassa mustaherukkaa, perunaa, mansikkaa, punajuurta, hernettä, avomaankurkkuja sekä komeankokoisia kesäkurpitsoja. Kokonaisuus näyttää harkitulta ja harmoniselta. Se ei ole ihme, sillä Alf on koulutukseltaan arkkitehti, jolla on taustallaan myös maisema-arkkitehtuurin opintoja.
Vaikka toimittajan silmään Lindströmien piha on kuin puutarhalehdestä repäisty, kertoo pariskunta, että todellisuudessa piha on aivan kesken. Lindströmeillä on valtavasti suunnitelmia, jotka toteutuvat jossakin vaiheessa joko sellaisinaan tai muuttuneina. Suunnitteilla on muun muassa vesiaihe, marjapensasaita Sontulantien viereen sekä kivikkokasvien istutus pihan etelärinteen kivenlohkareiden joukkoon.
– Keskeneräisyydessäkin voi elää. Ei sitä koskaan tiedä mitä suunnitelmista lopulta tulee. Täytyy vain ryhtyä elämään ja tekemään, Sari toteaa.
Silta hallitsee pohjoisreunaa
Lindströmien talon Sontulantien puoleisen sivun hallitsevin elementti on talosta tielle johtava silta, joka muistuttaa laivan maihinnoususiltaa.
– Alun perin sillä oli käytännöllinen tarkoitus. Sen kautta kannettiin tieltä raskaampia tavaroita sisään. Laitoimme siihen turvallisuussyistä kaiteen toiselle puolelle, mutta koska se näytti niin epäsymmetriseltä, teimme myös toiselle laidalle kaiteen, Alf toteaa.
Sari kertoo, että silta sai jäädä paikoilleen siksi, että se näyttää hyvältä. Sillan ympärille Sari ja Alf ovat istuttaneet muun muassa tuijia, alppiruusuja, saniaisia, kuunliljoja, kehäkukkia, päiväkakkaroita ja kallionauhuksia. Aikasemmin kesällä sillan vieressä kukki myös liljoja ja unikkoa. Joukossa on luonnollisesti myös kiviä. Sillan vieren on tuotu penkki, jossa Sari ja Alf juovat usein päiväkahvit.
Pihan nurkassa olevan punaisen leikkimökin ympärille Sari ja Alf ovat istuttaneet syreenejä, angervoja, lumimarjaa ja hanhikkia. Pihan eteläpuolella olevan kivireunuksen vieressä kasvaa tyrnimarjapensaita, jotka tosin kärsivät jossain määrin kesän helteistä.
– Toukokuussa tyrnit pääsivät kuivumaan. En pystynyt niin paljon kastelemaan niitä, etteivät ne olisi pudottaneet lehtiänsä. Luulin, että ne kuolevat, mutta ne tekivät uusia lehtiä ja marjojakin on tullut, Alf tuumii.
Tontilla on vasikka vapaana?
Moni Sontulantietä ajanut on huomannut Lindströmien pihassa seisoskelevan luonnollisenkokoisen muovivasikan. Vasikan nimi on Sulo.
– Kävimme kahvilla Juustoportilla Pohjanmaalla. Menin kassalle maksamaan ja sanoin kassaneidille, että haluaisin tuon vasikan, joka teillä on tuossa esillä. Se ei ollut myynnissä,
mutta hän lupasi kysyä yrityksen toimitusjohtajalta mistä se on hankittu. Jonkin ajan kuluttua Juustoportin toimitusjohtaja soitti ja kertoi mistä vasikan saa ostettua, Alf kertoo.
Alfin mukaa alkuun jotkut luulivat, että tontilla on vasikka vapaana.
– Siirtelemme toisinaan Suloa paikasta toiseen ja ihmiset kyselevät Sulon perään jos sitä ei ole vähään aikaan näkynyt. Se on meidän maskotti ja tuntuu siltä, että se on tullut tämän kylän yhteiseksi omaisuudeksi, Sari nauraa.
