Jani Salo pitää Kylmäkosken Mellolassa noin 190 lehmän Vainion maitotilaa. Kuivuuden takia Salon nurmipeltoja kasteltiin kesäkuussa traktorilla vedettävällä yli kilometrin mittaisella letkulla ja lautaslevittimellä. Kasteltavaa peltoalaa oli noin 65 hehtaaria. Tarpianjoesta ja kaivosjärvestä otettua vettä kului operaatiossa noin 20 miljoonaa litraa.
Salon nurmipelloilta on korjattu tänä kesänä kaksi satoa. Ensimmäinen korjattiin 31. toukokuuta ja toinen 25. heinäkuuta, eli noin seitsemän viikkoa kastelun jälkeen. Salon mukaan kastelu kannatti.
– Ensimmäinen sato oli varsin mitätön, märkäpainoa tuli maksimissaan vajaata viittä tonnia hehtaaria kohti. Kastelun jälkeen satoa tuli jopa yli 12 tonnia hehtaarilta. Uskoisin siis jääneeni plussan puolelle. Rehunkorjaajienkin mukaan kastelulla oli silmämääräisesti arvioiden vaikutusta, Salo toteaa.
Salon mukaan peltojen kasvusto näyttää tällä hetkellä vähintään kohtuulliselta. Toiveita on, että viimeisestä sadosta tulisi hyvä. Tämänhetkisen tilanteen perusteella tilan lehmille riittää omasta takaa syötävää seitsemäksi kuukaudeksi.
– Näillä näkymin ruoka loppuu helmikuun lopulla. Maalis-, huhti-, touko- ja kesäkuuksi tarvitsisimme lisää, jotta olisimme turvallisella pohjalla. Viimeisen rehunteon on onnistuttava sekä määrällisesti että laadullisesti, Salo sanoo.
Viimeinen rehunteko riippuu säistä, mutta todennäköisesti rehua tehdään joko syys- tai lokakuussa. Salo ei toivo rankkoja sateita, sillä läpimärälle pellolle ei ole koneilla menemistä.
Lehmiään Salo ei teurasta
Salo on tehnyt ennakkovarauksen miljoonasta kilosta melassoitua tuoreleikettä, jolla osa nurmesta voidaan lehmien ruokinnassa hätätilassa korvata. Lopullinen päätös varauksesta on tehtävä viimeistään 15. elokuuta.
– Olin tehnyt ennakkovarauksen myös sinimailasrakeesta, mutta sen peruin, koska toinen sato onnistui vähintään kohtalaisesti, Salo sanoo.
Jos Salo päättää olla ostamatta melassoitua tuoreleikettä ja viimeinen sato ei onnistu, on hän hankalan paikan edessä.
– Korsirehua on varsin vaikeaa korvata. Ruokinnan suunnittelulla pystyy kuitenkin tekemään jotakin. On mahdollista esimerkiksi syöttää lehmille enemmän täysrehua tai muita komponentteja. Se tosin tulee kalliiksi, Salo sanoo.
Lehmiään Salo ei aio ryhtyä rehutilanteen takia teurastamaan.
– Se olisi mahdotonta. Lainoja pitää maksaa ja korot pyörivät, joten en minä voi pitää navettaa tyhjillään. Se tietäisi konkurssia. En usko, että kukaan muukaan on vielä sellaista päätöstä ainakaan aivan varmasti tehnyt, sillä rehua saattaa tulla vielä lisää, Salo toteaa.
Kuivan kesän Salo arvioi maksaneen hänelle kymmeniä tuhansia euroja ylimääräistä.
– Veden levitys pelloille maksoi vajaan kymppitonnin. Pelkästä rehunteosta maksan noin 25 000 euroa per kerta, ja ensimmäinen teko meni käytännössä hukkaan, sillä sato oli niin onneton. Maksan rehunteosta pääasiassa hehtaariperusteisesti. Lisäksi siemenet, apulanta ja työt lisäävät hintaa, Salo kertoo.
Ammatinvaihtoa tietokonehommia opiskeluaikoinaan tehnyt Salo ei kuitenkaan ole harkinnut.
– Tämä oli minun valintani, että palasin tänne kun se oli mahdollista. Pankki päättää, että minun ammattialani ei vaihdu mihinkään. Sitä ei tarvitse miettiä. Jos ensi kesäkin on poikkeuksellisen kuiva, täytyy tehdä joitakin taloudellisia temppuja. Ehkä on pakko hakea lainojen maksuun lyhennysvapaata. Aika tiukilla tässä mennään, Salo tuumaa.
Salolla ja muilla viljelijöillä on takanaan kaksi peräkkäistä hankalaa kesää. Jos Salo joutuisi valitsemaan kahdesta pahasta, valitsisi hän mieluummin vuoden 2017 sateet kuin tämän kesän kuivuuden.
– Lomailun kannalta tämä kesä oli vallan mainio, mutta nurmi kasvoi paremmin märässä. En muista, että näin rankkoja kasvuolosuhteita kuin tänä kesänä olisi ollut koskaan aikaisemmin, Salo sanoo.
