Vuoden Akaalainen: Akaa on aikaansa edellä

Profile Image of Akaan Seutu

Risto Niilimäki.

Valinta Vuoden Akaalaiseksi vuonna 2013 oli suuri yllätys. Sitä pysähtyy ja kysyy itseltään, mitä nyt alkaa tapahtua. Kysyin sitä myös ystäviltäni ja vastaus oli ”Ole vaan oma ittes ja puhu mehiläisistä, kyllä se siitä”.

Mehiläinen on monella tavalla mielenkiintoinen eläin. Se on pieni, sitkeä selviytyjä, jolla varsinkin ahkeruus ja uhrautuminen omaa yhteiskuntaa kohtaan ovat aivan omaa luokkaansa. Pesässä on tiukka ja tarkka työnjako. Kun toukka kuoriutuu kennosta, se aloittaa vanhempien toukkien huolenpidolla. Muutaman päivän kuluttua se ylennetään hoitamaan vauvavaiheessa olevia toukkia, joka on tarkkaa työtä. Kun elinikää on karttunut noin 12 päivää ja vaharauhaset alkavat toimia, se aloittaa kennoston rakentamisen ja siihen liittyvän puhdistuksen ja korjaustyön.

Pesämehiläiset käsittelevät pesään tuodun meden, muokkaavat sen ja lisäävät siihen entsyymejä ja samalla haihduttavat vettä pois. Prosessin tuloksena on hunaja, jonka kosteusprosentti on noin 17 prosenttia ja säilyvyys taattu.

Kun ikää on kertynyt noin 22 päivää, alkavat kenttätyöt: mettä kerätään ahkerasti, siitepölyä tuodaan kukista ja myös vettä tuodaan pesään. Kenttämehiläinen työskentelee kesällä yli 20 päivää, jos sen siivet vain kestävät ilmassa olevia hiukkasia ja epäpuhtauksia.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, mitä yhteiskunta itse tarvitsee elämiseen vuoden aikana: hunajaa noin 60 kiloa, vettä noin 31 kiloa sekä siitepölyä noin 40 kiloa, joka on käytännössä 4–5 kappaletta kymmenen litran  ämpäriä. Se on paljon.

Mehiläisyhteiskunnassa viestintä on loppuun asti hiottu erikoisuus. Ensin kentällä kiertelevät tiedustelijat, jotka etsivät hyviä mesipaikkoja. Palatessaan pesään alkaa niin kutsuttu ”pyristystanssi”. Tiedustelija alkaa tanssia ja pyöriä ympyrää värisyttäen samalla siipiään. Se liikkuu eteenpäin ja tekee pistokävelyt sivulle ja jopa kahdeksikkoa. Siten se kertoo ilmansuunnan ja etäisyyden sekä sen, paljonko, mettä on kohteessa. Näitä tanssijoita voi olla pesässä useita. Tämän mehiläistanssin löysi itävaltalainen biologi, joka sai löydöstään Nobelin palkinnon vuonna 1973.

Jos ajatellaan elämää maapallolla, mehiläiset ja muut luonnon pölyttäjät ovat saaneet suuren vastuun. Pölyttäjät ovat aina listalla mukana veden ja sienirihmaston kanssa ja on siellä muitakin osioita. Pölyttäjät huolehtivat meidän jokapäiväisestä ruokatuotannosta 75 prosenttia. Ennen luku oli 60 prosenttia, mutta sitä on nostettu johtuen uusien viljelykasvien käyttöönotosta.

Kun puhutaan ruohovartisista  ja puuvartisista kasveista, pölytyksen tarve kasvaa noin 85 prosenttiin. Pölytyksellä taataan kasvien hyvinvointi ja laadukas siementuotanto. Kasveista tulee vahvoja, kestäviä ja sitä kautta ne pystyvät paremmin sitomaan hiiltä. Kasvihuoneilmiö hidastuu. Näistä asioista puhutaan aivan liian vähän.

On pakko kysyä, onko Akaan kaupunki aikaansa edellä? Kaupunkimme on ottanut omakseen mehiläiset ja hunajan ja markkinoi sillä itseään. Saman tekevät myös ulkopuoliset samalla onnitellen valinnasta. Onhan sen eteen tehty valtavasti töitä isolla joukolla. Kaupunkimme asukkaat ja yhteisöt lähtiessään vierailulle vievät tuliaiseksi hunajaa.

Suojellaan kaikki yhdessä pölyttäjiä ja nautitaan hunajasta.

Risto Niilimäki

Kirjoittaja valittiin Vuoden Akaalaiseksi vuonna 2013.