Visavuoren museon pihassa kasvaa perinteisesti paljon ukontulikukkia. Tänä kesänä yksi kukka on kasvanut aivan omiin korkeuksiinsa. Museonjohtaja Pälvi Myllylällä on pituutta 167 senttiä, eikä hän silti ylety kädellään edes latvaan asti. Ukontulikukan normaali kasvukorkeus on 50-150 cm.
Ukontulikukka (Verbascum thapsus) on vanha ketokasvi, jolla on tiedetty olevan monenlaisia käyttötarkoituksia: kukista on voinut tehdä uutetta, jota voi laimentaa maidolla ja samalla lisätä sekaan tilkan rommia. Kukilla on rintakipua parantavia vaikutuksia, sitä on käytetty keuhkokuumeen, keuhkoputkentulehduksen ja myös tavallisen flunssan parantamiseen. Pehmeistä ja karvaisista lehdistä saa erinomaista uutetta peräruiskeisiin, tai siitä voi valmistaa paksun puuromaisen seoksen hauteeksi.
Ukontulikukan siemeniä on käytetty nukutusaineena, sillä niillä on huumaava vaikutus. Perimätiedon mukaan siemeniä voi heittää kalalampeen, jolloin ne huumaavat kalat ja ne voidaan kerätä lammesta käsin.
Ukontulikukkaa kutsutaan myös Notre-Damen kynttiläksi ja Pyhän Janin kynttiläksi, koska sitä on käytetty soihtuna. Sen varsia on käytetty lamppujen korvikkeena siten, että ne on ensin kastettu taliin tai muuhun rasvaan.
Ukontulikukka on luonnonvarainen kasvi, joka ilmestyy sattumanvaraisesti milloin mihinkin. Se on kaksivuotinen, ja kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja kukkii vasta toisena vuotena.
Visavuoren isäntä, kuvanveistäjä Emil Wikström (1864-1942) oli intohimoinen puutarhuri. Ukontulikukan lisäksi Wikströmin puutarhassa kasvoi viljeltyjä tulikukkia, kuten tummaa tulikukkaa.
