Akaalainen Jouni Kyrölä omistaa V6-moottorilla varustetun Renault 30 TS:n vuodelta 1978. Alkujaan sen hankki Kyrölän isä 1980-luvun lopulla.
– Tämä oli alun perin meidän perheen käyttöauto, ja sitten se muistaakseni 1997 tuli minulle. Kesäisin tällä tulee ajettua, ei tähän ole edes talvirenkaita. Ensi kesänä olisi tarkoitus lähteä Club Renault de Finlande -kerhon vuosikokoontumiseen Tampereelle, Kyrölä kertoo.
Kyrölän mukaan hänen Renaultinsa on ajomukavuuden suhteen yksi parhaimpia. Jousitus on aivan omaa luokkaansa, ja penkit tuntuvat olohuoneen sohvalta.
– Tämä kulkee niin pehmeästi, että tuntuu kuin istuisi ilmatyynyaluksessa. Toisaalta tämä on kuitenkin jämäkkä. Silloin kun tämä oli meidän perheen käytössä, tällä ajettiin päivittäin ja myös talvella. Teimme pitkiäkin reissuja, ainakin Alavudella kävimme isomummin synttäreillä, Kyrölä sanoo.
Koko auto piti ostaa vanteiden takia
Kyrölä on pitänyt Renaultinsa siksi, että se on varsin harvinainen auto. Hänen tietojensa mukaan tällä hetkellä Suomessa ei ole rekisterissä toista samanlaista, tosin kaksi on rakenteilla. Kyrölä kertoo, että samanmerkkisiä ”raatoja” hänellä on seitsemän kappaletta.
– Yhden ostin ollessani hinauskeikalla. Näin, että siinä oli hienot erikoisvanteet. Kysyin auton omistajalta myykö hän ne minulle, ja hän suostui myymään sillä ehdolla, että ostan koko auton, hinausyrittäjänä työskentelevä Kyrölä kertoo.
Vinkkejä huonokuntoisista Renaulteista Kyrölä saa paitsi työnsä puolesta, myös Club Renault de Finlande -kerhon kautta. Yhtä niistä Kyrölä on suunnitellut alkavansa rakentaa, kunhan kiireiltään ehtii ja loput toimivat varaosavarastona.
Mitään suurempaa remonttia Kyrölän Renaultille ei maalaamisen lisäksi ole tehty. Muutaman kesän auto oli seisonnassa, sillä se ei mennyt katsastuksesta läpi ilman uusittuja takaiskunvaimentimia, joiden löytäminen osoittautui hankalaksi. Nyt Kyrölällä on tosin edessään akun vaihto, sillä Renaultin akku räjähti kovalla pamauksella juuri ennen haastattelun alkua. Akusta irtosi iso palanen, joka lensi monen metrin päähän. Mitään suurta vahinkoa autolle ei kuitenkaan tapahtunut.
– Moottori tässä toimii ihan hienosti vieläkin. Siihen aikaan osattiin tehdä kestäviä autoja. Tämä oli omana aikanaan eräs parhaiten varusteltuja autoja. Tässä on esimerkiksi keskuslukitus ja sähköikkunat, Kyrölä kertoo.
Kyrölä ei osaa sanoa tarkkaa syytä miksi vanhat autot kiinnostavat häntä.
– Ne ovat yksinkertaisia ja liittyvät omaan lapsuuteen. Lisäksi tämän mallin Renaultit olivat aika harvinaisia Suomessa jo 1970–1980 -luvuilla, Kyrölä toteaa.
