Viron itsenäisyyden 100-vuotispäivää vietettiin maassa suurin juhlallisuuksin 24. helmikuuta. Koska maan itsenäistymisprosessi miehityksineen ja vapaussotineen kesti pari vuotta, juhlii Viro vuoteen 2020. Ovatko 100-vuotisjuhlat silti aiheellisia, koko Baltiahan oli osa Neuvostoliittoa aina vuoteen 1991?
– Virallisesti Viro ei lakannut olemasta Neuvostoliiton miehityksenkään aikana. Maalla oli pakolaishallitus Oslossa ja konsulaatit Lontoossa ja Washingtonissa. Viimeinen pääministerin ja presidentin oikeuksia käyttänyt Henrich Mark luovutti pakolaishallituksen valtuudet Viron parlamentille Riigikogulle vasta 7.10.1992, kun ensimmäinen parlamentti oli järjestäytynyt, sanoo tietokirjailija Jari P. Havia.
– On myös maita, kuten Suomi ja Yhdysvallat, jotka eivät koskaan tunnustaneet Viron itsenäisyyden menettämistä.
Akaan Suomi-Viro Seura juhli Viron 100-vuotista taivalta viime viikolla Akaan pääkirjastossa. Historioitsija ja tietokirjailija Jari P. Havia kertoi suhteistaan Viroon ja esitteli tietokirjailija Hannu Oittisen kanssa kirjoittamansa kirjan Ratkaisun vuodet. Juhlaillan musiikista vastasi hanuristi Osmo Korpela.
Suomi ei hyväksynyt ulkovirolaisia
Suomi ei koskaan tunnustanut Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, joten 25.8.1991 se vain ilmoitti palauttavansa diplomaattisuhteet näihin maihin. Muuten suhtautuminen varsinkin ulkovirolaisiin oli Suomelle vaikea rasti.
– Presidentti Urho Kekkonen vieraili Virossa 1964 ja piti viron kielellä kuuluisan puheensa Tarton yliopistossa. Tätä muistellaan hyvällä Virossa vieläkin. Tästä alkoi kulttuurisuhteiden solmiminen Viron neuvostotasavaltaan, ja muun muassa laivareitti Tallinna–Helsinki avattiin uudestaan. Ulkovirolaisiin Suomi taas katkaisi suhteet, ja tämän sai tuntea nahoissaan Suomessa etenkin V. I. Sukselainen.
Ulkovirolaisiksi kutsutaan Virosta Neuvostoliiton miehitystä paenneita virolaisia ja heidän jälkeläisiään. Koko miehityksen ajan heillä on ollut voimakkaita yhteisöjä muun muassa Tukholmassa. Suomella ei ollut suhteita ulkovirolaisiin eikä pakolaishallitukseen.
– Yhdysvallat tunnusti pakolaishallituksen ja Ernst Jaaksonin Viron pääkonsuliksi maassa vuosina 1965–1991. Tämä mainio herra oli tullut Viron Latvian suurlähetystön palvelukseen jo 1919, ja hänen diplomaattinen uransa päättyi vasta 1993 Viron Yhdysvaltain suurlähettilään tehtävässä. Olen tavannut, erittäin mielenkiintoinen tuttavuus, kertoo Havia.
Helsingin henki synnytti kyyn poikasen
Itä-Euroopan sosialismin luhistuminen alkoi tietokirjailija Jari P. Havian ja monen muun mukaan Helsingissä kesällä 1975 pidetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin seurauksena. Konferenssissa puhuttiin ihmisoikeuskysymyksistä, mutta ne jäivät suurvaltasuhteiden varjoon. Toisinajattelijat kuitenkin huomasivat niin sanotun kolmannen korin.
Tsekkiläinen toisinajattelija, kirjailija Vaclav Havel kannattajineen julkaisi Prahassa 1977 Charta-julistuksen. Havel arvosteli julistuksessa voimakkaasti Tsekkoslovakian hallitusta, joka Ety-asiakirjan allekirjoituksestaan huolimatta jätti Helsingin Ety-kokouksen ihmisoikeuskorin asiat toteuttamatta.
– Kolmanteen koriin oli kasattu kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuskysymyksiä käsitteleviä asioita. Itä-Euroopan johtajat löivät nimen alle ajattelematta mitään, koska ei heidän tavoitteenaan ollut minkään Etyk-korin noudattaminen. Eri puolille Itä-Eurooppaa syntyi Helsinki-ryhmiä, joista Vaclav Havelin ryhmä Prahassa oli tunnetuin. Näitä ryhmiä syntyi Moskovaan ja Baltian maihinkin.
Tietokirjailija Havia sanoo Etykin kolmatta koria kyyn poikaseksi. Sinne tänne syntyneiden toisinajattelijoiden ryhmiä ei voinut tiedonvälityksen kehittyessä piilottaa mihinkään, koska vangitsemiset saivat julkisuutta. Neuvostoliiton 1970-luvulla karkoittamat kirjailijat Joseph Brodsky ja Aleksandr Solzenitsyn löivat tahoillaan vettä myllyyn. Tunnetuin virolainen toisinajattelija oli kirjailija Jaak Jõerüüt, joka perusti Viron luovien alojen liiton
– Virossa toisinajattelijat toimivat historian kautta. Suomessahan ei puhuta Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta juuri mitään, puhutaan talvisodan syistä. Virossa tämä Saksan ja Neuvostoliiton välillä 1939 solmittu sopimus on kaiken pahan alku ja juuri. Ja nimenomaan toisinajattelijat pitivät tätä asia muistissa, koska se aloitti Baltian maiden miehityskehityksen. Neuvosto-Virossahan ei voinut itsenäisyyttä juhlia, mutta 23.8. (1939) oli päivämäärä, jota kynttilöin muisteltiin.
Myös kansantaitelija Gustav Ernesaksin 70-vuotisjuhlia vietettiin Virossa 12.12.1978 näyttävästi.
– Viro vietti Neuvostoliiton hyväksymien virolaisten taiteilijoiden juhlapäivinä tosiasiassa itsenäisyysjuhliaan. Tallinnan laulujuhlat olivat miehityksen aikana kansallisen itsetunnon kohottamistilaisuuksia. Laulut laulettiin viroksi, ja kansallispuvuissa esiinnyttiin, kertoo Havia.
Ulkovirolaiset viettivat Viron 60-vuotispäivää 24.2.1978 muun muassa New Yorkissa, Torontossa, Lontoossa ja Tukholmassa.
– Ruotsin ulkoministeri Ola Ullsten osallistui juhlaan. Suomessa vuosipäivää ei huomioitu mitenkään.
Neuvostoliitto luhistuu
Baltian maiden tietä Neuvostoliitosta erilleen joudutti myös suurvallan taloudellinen romahtaminen. Varoja nieli muun muassa Afganistanin sota.
– Kaupoissa ei ollut mitään, ja poikia alkoi tulla sinkkiarkuissa kotiin. Se ei ollut mitenkään riemukas sotaretki. Tavarapula oli jatkuva. Viimeisinä vuosina jopa Lokakuun vallankumouksen juhlimisen aikoihin kaupat olivat tyhjiä, vaikka silloin yleensä kaupat täytettiin. Tämä 1980-luvun alun tavarapula muistetaan Virossa vieläkin.
Neuvostoliiton voimia kulutti tavattomasti myös Moskovan olympialaisten järjestämien 1980 sekä vielä Ronald Reaganin tähtien sota -hanke.
– Kuka olisi voinut 1980-luvun alussa sanoa, että kolmannen luokan näyttelijä Ronald Reagan pistää Neuvostoliiton polvilleen? Olikohan se tähtien sota ihan vitsi? Suomessakin vastustettiin Reagania oikein kunnolla tajuamatta miehen historiallista merkitystä.
Myös neuvostojohtajien vanheneminen käsiin vaikutti kansan itsetuntoon. Brezhev, Antropov ja Tsernenko kuolivat lähes vuoden välein.
– Virossa aistittiin muutoksen tuulet. Mihail Gorbatsov oli toisenlainen johtaja, ja hänen perestroika- ja glasnostpolitiikkansa ymmärrettiin heti. Kaikkea sai tehdä, kunhan se tehtiin perestroikan nimissä.
Kun Gorbatsov nousi valtaan 1985, havaittiin Virossa muun muassa, että kansallismielisiä mielenosoituksia ei enää tukahdutettu. Sanomalehtiin livahti kirjoituksia, jollaisista ennen sai matkalipun Siperiaan. Mielenosoituksissa alkoi näkyä myös Viron sinimustavalkea lippu.
– Kun Gorbatsov vieraili Tallinnassa 1987, hän sai sankarin vastaanoton. Samana vuonna perustettiin Viron muinaismuistoyhdistys, joka alkoi näkyvästi vaalia Viron historiaa ja kulttuuriperintöä. Näinä vuosina tapahtui kymmeniä pieniä asioita, jotka veivät itsenäisyysajatusta eteenpäin.
Jari P. Havia harmittelee, että Suomessakin Viron itsenäistymisprosessia kuvataan laulavaksi vallankumoukseksi. Paljon muutakin tapahtui, toki suuria joukkokokoontumisiakin.
– Baltian ketju 23.8.1989 oli tärkeä tapahtuma. Se oli ihmisketju Virosta Latvian kautta Liettuaan muistuttaen Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta. Jo kesällä 1988 oli Kansanrintama järjestänyt Tallinnan laulukentällä 30 000 ihmisen joukkomielenosoituksen. Taiteilija Heinz Valkin huusi siellä historiaan jääneen lauseen: Kerran me voitamme kuitenkin!
Viro hajotti suurvallan
Viron neuvostotasavallassa ylin valta oli muodollisesti osavaltion korkeimmalla neuvostolla, joka valittiin viideksi vuodeksi kerrallaan. Tosiasiassa valta oli Moskovassa ja vallan paikalliset rippeet muutamalla huippupoliitikolla.
Viron korkein neuvosto antoi kuitenkin yksimielisesti 16.11.1988 suvereenisuusjulistuksen, jossa määrättiin, että kaikki Moskovasta tulevat lait on hyväksyttävä vielä Viron korkeimmassa neuvostossa.
– Tämä oli ennen kuulumatonta. Moskovan keskushallinto hermostui täysin. Viron korkeimman neuvoston puheenjohtaja Arnold Rüütel oli 20 minuuttia Moskovan keskustelevision suorassa lähetyksessä haukuttavana tästä päätöksestä. Normaali ihminen olisi saanut sydänkohtauksen, mutta Rüütel selitti rauhallisesti tapahtunutta.
Viron suvereenisuusjulistusta seurasi 14 muuta neuvostotasavaltaa.
– Jos tänä päivänä kysytään, miksi Neuvostoliitto hajosi, niin syy on Viron suvereenisuusjulistuksen. Tänä syksynä tästä tulee kuluneeksi 30 vuotta. Muistan kun päätös tehtiin, enkä todellakaan kuvitellut, että tässä suurvaltaa hajotetaan. Pikku hiljaa päätös päätökseltä näin vain kävi, sanoo Havia.
Samainen korkein neuvosto palautti virallisesti 1990 Viron itsenäisyyspäivän, lipun, vaakunan ja tasavallan nimen: Eesti Vabariik. Päätökset olivat osa siirtymäkautta itsenäiseksi valtioksi.
– Liettua ehti antamaan maaliskuussa 1990 yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen ensimmäisenä Baltian maista. Viron korkein neuvosto äänesti itsenäisyyden palauttamisesta vasta 20.8.1991. Kukaan ei äänestänyt vastaan, koska neuvostomieliset olivat poissa, kertoo Havia.
Tietokirjailija Jari P. Havia kuvaa Viron itsenäisyyden palauttamista prosessiksi, josta onneakaan ei puuttunut. Suomen tavoin Virolla oli tärkeillä hetkillä oikeita ihmisiä, kuten Lennart Meri, maan johtoon. Jari P. Havian ja Hannu Oittisen uusin kirja Ratkaisun vuodet on kiintoisa avain naapurimaan lähihistoriaan.
