Akaan pääkirjastossa avautui viime viikon maanantaina Akaa Seuran kokoama valokuvanäyttely Toijala ollutta ja mennyttä. Näyttelyssä esillä oleviin kuviin on dokumentoitu Toijalan rakennuksia ja elämänmenoa 1950-luvulta 1990-luvulle. Suurin osa kuvista on toijalalaissyntyisen ja nykyään Järvenpäässä asuvan Timo Janssonin käsialaa, mutta mukaan mahtuu myös hänen vuonna 1920 syntyneen ja viime vuonna kuolleen isänsä Erkki Janssonin otoksia.
– Isä aloitti valokuvausharrastuksen sodan jälkeen hyvin innokkaana. Silloin ei ollut mitään laitteita, hän esimerkiksi teki suurennuskoneen itse puusta. Pihasaunasta oli vedetty ikkunat umpeen, ja siellä hän kehitti kuviaan kehitysliemissä. Minä näin kuinka kuvat ilmestyivät esiin kehitealtaassa ja jäin siihen koukkuun. Se oli kuin taikuutta, Jansson kuvailee.
Timo Jansson innostui kuvaamisesta isänsä jalanjäljissä. Murrosikäisenä hänellä oli tapana kierrellä mopolla tai pyörällä kuvaamassa Toijalan maisemia ja rakennuksia.
– Valokuvaaminen oli minun ja isäni yhteinen harrastus. En oikeastaan vieläkään tiedä miksi kuvasimme Toijalaa niin kattavasti, ei siihen ole mitään järkevää syytä. Olin tosin nuorempana aika ujo enkä uskaltanut pyytää ihmisiä kuviin, joten ehkä sen takia kuvasin maisemia, Jansson pohtii.
Valokuvilla säilötään aikaa
Näyttelyn vanhin otos on Erkki Janssonin ottama valokuva, joka kuvaa
vapunviettoa 1950-luvulla. Kuvan taustalla näkyy Miljoonasilta ja sen edessä alue, joka nykyään on Toijalan S-marketin parkkipaikka. Kuvassa parkkipaikan tilalla näkyy muun muassa kahvila ja taksiasema. Myös monista muista kuvista voi löytää aikoja sitten kadonneita rakennuksia ja maisemia.
– Nyt kun näitä kuvia katsoo, täytyy ihmetellä olenko minä ollut ihan täysissä sielunvoimissani. Mitä järkeä on ollut kuvata esimerkiksi Toijalan Sataman kioski vuonna 1989, Jansson hämmästelee.
Jansson toteaa kuitenkin, että jälkikäteen katsottuna valokuvien arvo muuttuu; kuvia kadonneista asioista ja rakennuksia katsoo tänä päivänä eri tavalla kuin kuvaushetkellä. Janssonin mukaan hänellä ei koskaan kuvatessa ollut mitään suunnitelmaa, kuvat syntyivät hetken mielijohteesta kuvauksellisen kohteen osuessa silmiin.
– Isälläkään ei tainnut olla kuvatessa mitään isoa visiota, mutta sitä hän korosti, että kuvat ovat asioita, joilla säilötään aikaa. Tämä näkyi erityisesti hänen ottamissaan perhekuvissa, jotka olivat hänelle se tärkein juttu, Jansson sanoo.
Pitkän mietinnän jälkeen Jansson nimeää näyttelyn kuvista omaksi suosikikseen Helpiön huvilaa esittävän otoksen, joka on kuvattu vuonna 1980.
– Helpiön huvila oli minusta äärimmäisen kuvauksellinen. Olen ottanut siitä varmaan 50 kuvaa eri aikoina. Huvilassa minua kiehtoi sen muoto ja paikka, Jansson kertoo.
Toijala ollutta ja mennyttä -valokuvanäyttely on saanut nimensä Pekka Ahlforsin perustamasta Facebook -ryhmästä, jossa näyttelyn valokuvia on julkaistu.
