Perimätieto eli äiti Satu Hietanen kertoo, että kun Santtu Hakanen oli juuri täyttänyt kaksi vuotta, perhepäivähoitaja vei Tampereella lapset luistelemaan. Muut halusivat möyriä hangessa, mutta Santtu hinkui jäälle.
Kotona, joka Tampereen jälkeen on ollut Toijalassa, piti olla maila kädessä ja pallo saatavilla heti, kun poika osasi kävellä.
– Into on ollut aina kova. Se on ollut verissä, Satu sanoo ja Santtu jatkaa muistikuvilla, jotka voi vahvistaa kotivideoilta.
– Paljon on tullut omassa huoneessakin pelattua sählymailalla ja jonkin sortin pallolla. Isän tai äidin piti aina kuuluttaa kentälle ja haastatella pelin jälkeen.
Alkukausi vierähti kahdessa sarjassa
Tammikuussa 17 vuotta täyttäneen Santun kiekkoura alkoi Etelä-Pirkanmaan Kiekossa EPiKissä 4–5-vuotiaana. Muut pelaajat olivat pari kolme vuotta vanhempia, ja äidin mukaan Santulla menikin vaihdossa kaikki aika penkille kiipeämiseen.
EPiKistä matka jatkui Valkeakoskelle Kiekko-Ahmaan, missä ollessaan Santtu pelasi jo kaudella 2014–2015 myös Hämeenlinnan Pallokerhon riveissä. Sen jälkeen HPK:ssa on kertynyt SM-sarjan pelejä kolmella kaudella ensin alle 16-vuotiaissa C-junioreissa ja sitten alle 18-vuotiaissa B-junioreissa. Tällä kaudella Santtu on pelannut B:n lisäksi alle 20-vuotiaissa A-junioreissa nuorten SM-liigaa.
– Treenasin viime kesän A:n kanssa, ja olen nyt pelannut 12 sarjapeliä A:ssa sen mukaan, onko sieltä ollut pelaajia liigajoukkueen mukana tai sairaana. Muuten olen pelannut B:ssä. Alkuviikon treenaan A:ssa, ja jos viikonloppuna on pelejä B:ssä, olen ainakin yhdet treenit B:n kanssa, Santtu kertoo.
Vaikka rooli SM-sarjaa johtavassa HPK:n A-junioreissa on ollut pienempi, Santtu on tykännyt treenata vanhempien porukassa.
– Siellä treenataan kovempaa ja ammattimaisemmin ja tehdään asioita vielä enemmän huolella. Siinä saa itsestäänkin enemmän irti.
B-nuorten SM-alkusarjassa Santtu Hakanen oli tällä kaudella maan tehokkain pelaaja sekä piste- että maalipörssissä. Maaleja kertyi 21 pelissä 16 ja maalisyöttöjä 18. Pistekeskiarvo ottelua kohti oli 1,62 ja maalikeskiarvo 0,76.
Maamme-laulu säväyttää siniviivalla
Viime kaudella Santtu Hakanen pelasi ensimmäiset kahdeksan otteluaan alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa tehoilla. Santun mukaan peli oli samaa lätkää, mutta ympärillä oli vähän kovempia kavereita.
– Olihan se hienoa seistä siniviivalla ja kuunnella Maamme-laulua, juniori muistelee.
Tällä kaudella Santtu on ollut alle 17-vuotiaiden maajoukkueen mukana kolmessa turnaustapahtumassa, myös Kanadassa loka–marraskuussa. Haastatteluhetkellä Santtu ei vielä tiennyt, nimetäänkö hänet Mäntsälässä, Järvenpäässä ja Keravalla 14.–18.2. pelattavaan viiden maan turnaukseen. Kutsua ei tullut, mutta Santtu ei ole pettynyt, sillä tämä oli odotettavissa.
– On jäänyt vähän piippuun. Tiedän, että olisi voimavaroja käytettävissä, mutta en ole saanut kaikkea irti, ja se on jäänyt vähän harmittamaan, Santtu kertoi ennen turnausta.
Sama on sävel nytkin.
– Tekee varmaan ihan hyvää tämä pieni tauko peleistä. Josko samalla löytyisi se sama rentous, mikä on ollut aikaisemminkin.
Mistä maajoukkuetehottomuus mahtaa johtua?
– Sitä on tullut mietittyä itsekin. Ehkä se on korvien välistä kiinni. En ole muuta syytä keksinyt.
Luisteluun tehoa ja laukaus kuntoon
Akaalaispelurin mukaan valmentajat muistuttavat, että luistelu korostuu kansainvälisissä peleissä. Santulla on pituutta 170 senttiä, joten kaukalon kovinta ryskääjää hänestä tuskin tulee. Siksikin luistelutaidon merkitys korostuu.
– Kun on pienikokoinen pelaaja, luistelusta täytyy tehdä vielä suurempi vahvuus, että pärjää isompien kanssa.
Miten luistelua sitten kehitetään?
– Osaksi fysiikan kautta. Tekniikkaa kuten teränkäyttöä voi treenata omalla ajalla.
Heikkoutenaan Santtu pitää laukausta.
– Kaikkea pitää tietysti kehittää, mutta se on yksi mitä täytyy viedä eteenpäin. Tälläkin kaudella olisin voinut tehdä enemmän maaleja. Aamujäillä on aika paljon maalintekoa, ja muutenkin voi treenata, kun jää omaa aikaa, Santtu sanoo.
Lukiota ja lätkää aamusta iltaan
HPK:n A-junioreissa ei pelaa Santun lisäksi muita akaalaisia, mutta B:ssä pelaavat Tapparasta tullut Mico Vuorinen ja Santulle jo Kiekko-Ahmasta tuttu Aapeli Landström. Santtu on Aapelin tavoin asunut tämän lukuvuoden Hämeenlinnassa, missä pojat käyvät Lyseon lukion urheilulinjaa.
– Kun varmistui, että saan jatkaa kesän jälkeen A-junnuissa, oli selvää, että menen kouluun Hämeenlinnaan. Oli ykkösjuttu, että pääsen aamutreeneihin, Santtu sanoo ja kertoo lukion olleen koulupuolella selvä valinta.
Omillaan asuvan, opiskelevan ja kovaa treenaavan alaikäisen arki on Santun mukaan lähtenyt rullaamaan yllättävän hyvin. Aamutreenit pidetään kolme kertaa viikossa, ja silloin hallilla pitää olla kaksikymmentä yli seitsemän. Puoli kymmenestä puoli kolmeen on koulua, ja puoli neljältä alkaa taas treenit.
– Sitten kotiin, jonka jälkeen pitäisi laittaa ruokaa, tiskata ja pestä pyykkiä, Santtu käy läpi päivärutiineja ja kertoo, mihin pitäisi tulla muutos.
– Kouluun pitäisi käyttää enemmän aikaa.
Satu-äiti oli ylpeä, kun poika ei kantanutkaan viikonloppuisin pyykkisäkkejä Toijalaan. Isä Petri Hakanen taas on välillä käskenyt huilaamaan.
– Olisi hyvä pitää välipäiviä, kun on ollut maajoukkuepelejä, joita muilla ei ole, Petri muistuttaa.
Santtu myöntääkin olevansa välillä aika puhki.
– Mutta kyllä se on muutaman päivän väsymyksen jälkeen mennyt ohi.
Aika Hämeenlinnassa on mennyt nopeasti.
– Tuntuu, että vasta muutin sinne enkä ole edes ehtinyt katsella paikkoja. Lähinnä sitä on hallilla ja koulussa. Puitteet ja valmennus ovat tosi hyvät, Santtu kehuu HPK:n fasiliteettejä.
Raimo Helminen on suurin idoli
Vaikka Santtu pelaakin HPK:ssa, hän on kannattanut pienestä saakka Ilvestä. Tupsukorvien takavuosilta löytyy myös ehdoton ihailun kohde.
– Raipe. En osaa nimetä toista isoa. Se on ollut isoin idoli.
Mutta miksi?
– Kai se on se syöttötaito. Ja se oli niin vaatimaton. Aina oli hänen syy. Ja kun vastustaja oli ottanut jo veskarin pois, se oli yksin läpi mutta odotti, että toinen pelaaja tulee, ja antoi sen laittaa tyhjiin.
Santtukin haluaisi saada jääkiekosta ammatin. Tavoite on SM-Liigassa, joka on ollut unelma jo pienenä. Ei siis esimerkiksi NHL.
Seurankaan suhteen Santtu ei ole ronkeli.
– Alkuun jos pääsisi HPK:ssa pelaamaan, mutta eiköhän se käy ihan missä vaan, Santtu pohtii kuin eräs legendaarinen lättysyöttäjä konsanaan.
