Suomen itsenäisyyden ensimmäinen vuosi lähti käyntiin sotaa enteilevissä merkeissä. Valtionhoitaja P.E. Svinhufvud, Sääksmäen poikia muuten, oli nimittänyt kenraaliluutnantti C.G.E. Mannerheimin hallituksen puolelle sotavalmisteluiden johtoon. Työväenliike kokosi rivejään riidellen vallankumoukseen, jonka piti alkaman 27.1.1918.
Jo edellisenä päivänä alkoivat punaiset miehittää Helsinki-Tampere radan asemia turvatakseen asekuljetukset rautateitse. Toijala oli rautateiden risteysasemana tärkeä paikkakunta.
Akaassa lähestyvän kansalais-, vapaus-, sisällis- tai veljessodan ensimmäisiä merkkejä Toijalassa olikin rautatieaseman miehitys 27. tammikuuta.
Kun päätoimittaja Juha Kosonen joulukuussa kertoi haluavansa minun kirjoittavan sarjan lehteen Toijalan ja sen ympäristön vuodesta 1918, vastasin epäröimättä myöntävästi. Kuulin kyllä korvissani edesmenneen mieheni sanovan: Ja nyt vähän hillitsimiä sitten!
Vanhat asiat ja tapahtumat ovat aina kiinnostaneet, mutta Karjalan evakko-mieheni tiesi hyvin, etteivät sodat ole olleet lempiaiheitani missään tai koskaan. En aio asettua kenenkään puolelle, en kuvailla kauheuksia tai luetella teloitettuja.
Punakaartilaiset tulevat
Turkulaisen kauppias Tuomas Hyrskymurron johdolla tulleet punakaartilaiset yhdessä Urjalan punakaartin kanssa ottivat haltuunsa Toijalan rautatieaseman, puhelinkeskuksen ja vanhan kansakoulun.
Seuraavana päivänä aloitettiin kotitarkastukset etsien aseita. Ulkona liikkuminen rajoitettiin kello 7.00 – 20.00 väliselle ajalle ja merkittäville paikoille asetettiin vartiointi. (Lähde Esko Korkeamäki: Työväen alkutaival Akaassa)
Tammikuun 12. päivän Toijalan Sanomissa oli valitettu seuraavaa:
”Toijalan aseman odotushuoneen seiniä koristivat ainakin wiime keskiviikkona wielä tsaarihallituksen aiheiset reklaamitaulut: Merkitkää 3½ % sotalainaa j.n.e.”
Ne varmaankin poistettiin, kun asema miehitettiin.
Torpparilaki syntyi lopulta sopuisasti
Svinhufvudin 26.11.1917 nimitetty senaatti – maan hallitus – ryhtyi valmistelemaan torppien itsenäistämistä. Senaatin tavoitteena oli edetä eduskunnassa lunastusmenettelyn kautta. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä laati oman lakiesityksensä. Sen torppareita koskeneen osan johtoajatus oli torpparien vapauttaminen yksityisten isäntien vallasta.
Lakiesityksen lähetekeskustelu käytiin 25.1.1918, jolloin eduskunta oli viimeisen kerran koolla ennen sisällissotaa. Keskustelu oli ajankohtaan nähden hyvin asiallista. Sosialidemokraattien piiristä muodostettu Suomen kansanvaltuuskunta, joka toimi sodassa punaisen puolen hallituksena, hyväksyi 31.1.1918 ”lain torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten julistamisesta maanomistajista riippumattomiksi”.
Sodan jälkeen toukokuussa 1918 lain käsittelyä jatkoi niinkutsuttu tynkäeduskunta. Lakiin lisättiin punakaartilaispykälä, joka poisti kaarteihin kuuluneilta ja vähintään kymmenen vuoden vankeustuomion saaneilta oikeuden torppansa lunastamiseen. Pykälä kumottiin seuraavan vuoden kesällä eikä punakaartiin kuuluminen käytännössä vaikuttanut torpparin asemaan.
Torpparilaki käsiteltiin täysistunnon toisessa käsittelyssä heinäkuussa ja ratkaistiin kiireellisenä kolmannessa käsittelyssä 17. heinäkuuta 1918. Valtionhoitaja vahvisti lain 15. lokakuuta, sen täytäntöönpanoasetus annettiin 11. huhtikuuta 1919, ja lakia alettiin panna täytäntöön vapunpäivänä 1919.
Akaassa elettiin niin kuin ennenkin
Muuten alkoi alkutalvi 1918 tavallisen toijalalaisen silmin melko normaaleissa merkeissä. Oheisesta Toijalan Sanomissa 5. tammikuuta ollesta ilmoituksesta päätellen ongelmat olivat samanlaisia kuin tänäpäivänäkin.
Kuulutus
”Akaan kunnan lumiteiden kunnosta ja aukipitowelwollisille saan täten huomauttaa että kaikki lumitiet ovat ehdottomasti joka lumipyryn aikana ja heti sen jälkeen aukiluotawat ja aurattawat koko maantien leweydeltä, jotta wastaantulijat woiwat haitatta toisensa siwuuttaa. Kaikki sillä uhalla että se muuten lumitientekowelwollisten kustannuksella tehdään.”
Nestori Kilpi lumiteitten huoltaja
Sydämen runoilija täytti 100 vuotta
Sakari Topeliuksen syntymäpäivää vietettiin 14.tammikuuta Toijalan yhteiskoululla. Lehti-ilmoituksen mukaan ohjelmassa oli soittoa, puhe, kuorolaulua, ruononlausuntoa, esitelmä ja lastennäytelmä y.m.
”Suuren runoilijamme 100-vuotisena syntymäpäivänä riennämme warmaan sankoin joukoin wiettämään yhteistä iltaa ja lämpenemään niistä aatteista, joita Topelius, tuo sydämen runoilija, niin henkewästi on esiintuonut ja luottamusta siihen, että hywä ja oikea se maailmassa sittenkin lopulta woittaa.”
Toijalan Elävätkuvat piti jännitystä yllä. Tulevista tapahtumista ei vielä ollut tietoa, kun paikkakunnalla esitetyt elokuvat tarjosivat jännitystä sitä hakeville ja kaipaaville. Tammikuun 5. päivän paikallislehdessä olleen ilmoituksen mukaan monenlaisia hurjapäitä esiintyi valkokankaalla.
Ihmissyöjäprinsessa esitti mitä hullunkurisimpia filmi-ilveilyjä, vilkas ja vauhdikas Huimapäinen uroteko-elokuva oli rautatiemaailmasta, Valtiosalaisuus puolestaan oli saksalaisten vakoilutarina Englannista ja Simpanssi Jack pelvoton ritari.
Ja kun talvi oli kylmä, annettiin paikallislehdessä 5. tammikuuta ohjeita perunoiden säilytyksestä.
”Jos elintarpeitten inwentausaikana on pakkanen tai hiukankin kylmä ilma niin on erittäin warowasti tutkittawa perunain säilytyspaikkoja. Woi käydä niin, että tuotetaan perunain palelluttamisella kymmenkertainen wahinko werrattuna inwentauksen tuottamaan hyötyyn. Siis tutkikaa warowasti perunain säilytyspaikkoja”
Liekö ruuasta ollut naapurikunnassa pulaa jo edellisen syksyn aikana, kun lehti tammikuun lopulla uutisoi seuraavaa:
Varasjoukkue saatu ilmi Kylmäkoskella
”Pitkin syksyä tapahtui Kylmäkoskella useita warkauksia, häwisi wiljaa, perunoita, remmejä y.m. Warkaita ei saatu selville, ennenkuin yksityisetsivätoimisto Helander & Jokinen Hämeenlinnasta tarttui asiaan. Tulos oli se, että joulukuun alkupäivinä wangitsivat he poliisi Sipilän awustuksella 8 warkauteen syyllistä ja totesiwat kaikkiaan 12 henkilö kuuluneen liittoon. Osa warastetusta omaisuudesta on saatu takaisin. Juttu oli esillä wälikäräjillä t.k. 21. p., mutta lykättiin lisäselwittelyjä warten.” (Toijalan Sanomat 26.1.1918)
Saman päivän lehdestä saattoi lukea, ettei sairauksiltakaan tuona talvena oltu vältytty.
”Lawantautiin sairastuneista hoidetaan nykyään 9 henkilöä tilapäisesti kulkutautisairaalassa Toijalan Mongolla. Kaksi sairastuneista on kuollut. Toiset ovat sentään jo paranemassa.”
Paikallislehtien yhdistymiskokeilu epäonnistui
Toijalan Sanomat ja vastaperustettu Urjalan Sanomat päättivät julkaista kokeeksi yhteistä lehteä vuoden 1918 ajan. Nelisivuinen lehti painettiin kuusipalstaisena. Kaiken kaikkiaan tämä yhdistetty lehti ilmestyi 36 kertaa.
Sodan vuoksi lehdet eivät ilmestyneet kuitenkaan 26. tammikuuta 1918 lähtien. (Toijalan Sanomat 26.1.-11.5. ja Urjalan Sanomat 26.1.-25.5.)
Kovin tyytyväisiä yhteiseen lehteen ei oltu kummassakaan toimituksessa. Tekstitilaa oli liian vähän, juttujen piti olla lyhyitä ja siinä valitettiin olevan liikaa painovirheitä.
Marraskuun 9. päivänä 1918 ilmoitettiin, että Toijalan Sanomat ilmestyy jälleen erikseen vuoden 1919 alusta. (Tuula Numminen: Kun sanomalehti Akaaseen tuli)
Muuten tammikuu Akaassa soljui melkein viimeiseen päivään asti rauhassa. Ruoasta oli pulaa varsinkin vähävaraisilla. Työstä oli pula, Viialassa lakkojakin.
