Akaa väittää olevansa perheystävällinen kaupunki, mutta missä se nykyään näkyy? Valitettavasti tämä tapahtuu muiden sivistys- ja perhepalveluiden kustannuksella. Koulutilanteen ratkaiseminen on vaatinut ja tulee vielä vaatimaan paljon rahaa. Tämän lisäksi se on vienyt leijonanosan sivistystoimen ajasta ja resursseista.
Akaassa otettiin ensimmäisten joukossa käyttöön hoitoaikaperusteinen laskutus 1,5 vuotta sitten. Tuolloin olimme kehityksen kärjessä, mutta tätä menoa jäämässä siitä. Torstaina 14.12. sivistyslautakunnassa oli käsittelyssä kaksi varhaiskasvatuksen valtuustoaloitetta: 5-vuotiaiden maksuttoman (20h/vko) varhaiskasvatuksen valtakunnalliseen kokeiluun hakeminen sekä varhaiskasvatuksen tuntivälysten määrän lisääminen. Maksuttomassa varhaiskasvatuksessa on tarkoitus laajentaa esikoululaisten oikeutta maksuttomaan kasvatukseen myös 5-vuotiaille. Tähän on nyt tarjolla valtion avustusta, mutta sivistyslautakunnan toimien vuoksi näyttää haastavalta, että me Akaassa ehtisimme sitä ajoissa hakea.
Tuntivälykset ovat puolestaan olleet koko 1,5 vuoden ajan tapetilla. On tehty kuntalaisaloitetta ja kaksikin erilaista valtuustoaloitetta. Tuoreimmassa viranhaltijoiden selvityksessä todetaan, että yksi lisävälys taulukon yläpäähän olisi ensisijaisesti kädenojennus ja vastaantulo perheiden toiveisiin. Lisäksi todetaan, että ”valtuustoaloitteessa ehdotettu vuoden kokeilu on järkeenkäypä” ja edelleen, että ”toteutuessaan muutos on helppo toteuttaa käytännössä”.
Molemmat muutokset ovat nyt saaneet keskustelemiemme varhaiskasvatuksen viranhaltijoiden keskuudessa varovaista vihreää valoa. Viranhaltijat ovat osoittaneet halunsa kehittää toimintaa ja kokevat tällä hetkellä jäävänsä perusopetuksen jalkoihin. Olisi ensisijaisen tärkeää, että voimme koulukriisin ohella osoittaa myös käytännön toimia muiden sivistys- ja perhepalveluiden kehittämiseen. Tuntuu, ettei kaikilla luottamushenkilöillä – lautakuntien ja valtuuston jäsenillä – ole kuitenkaan tähän ymmärrystä. Varhaiskasvatuksen asioiden käsittelystä jopa turhaudutaan. Tästä resurssi- ja asennepulasta maksavat kaupunkimme pienet lapset, nyt ja pitkälle tulevaisuuteen.
Varhaiskasvatus on tutkitusti halvinta ennaltaehkäisyä, joka tukee lapsen kehitystä ja kaventaa lasten eriarvoisuutta. Varhaiskasvatus ehkäisee erityisesti syrjäytymiseltä tuottamalla valmiuksia kouluun, työelämään ja yhteiskuntaan osallistumiseen. Näiden vuoksi varhaiskasvatuksen näkeminen pelkästään taloudellisena kulueränä on vaarallista; sillä on pitkällisiä vaikutuksia lapsien elämään aina aikuisuuteen saakka. ”Syntyneiden ongelmien korjaaminen myöhemmässä vaiheessa on mahdollista, mutta inhimillisesti raskasta ja taloudellisesti huomattavasti kalliimpaa kuin ennaltaehkäisy. ” (OPH: Vaikuttava varhaiskasvatus.)
Perheystävällisyyden ohella myös kuntalaisten osallistamisen korulauseet saanee pian heittää romukoppaan. Aktiiviset vanhemmat ovat ajaneet tuntivälysten lisäämistä jo kohta kaksi vuotta. Tuoreimman selvityksen mukaan kahden tuntivälyksen lisääminen aiheuttaisi kaupungille noin 43 000 euron tulonmenetyksen. Nyt ehdotettuna olleen yhden tuntivälyksen lisäämisen vaikutus olisi ollut vielä pienempi, kenties noin 20–30 000 euroa. Tämä on vain 2,7 prosenttia varhaiskasvatuksen maksutuloista ja noin 0,5 prosenttia koko varhaiskasvatuksen budjetista. Silti tämä tuntuu olevan sivistyslautakunnan enemmistölle liian suuri investointi alle kouluikäisiin lapsiin.
Juuri nyt kaupungissamme tuijotetaan vain lukuja ja ollaan liusumassa kohti vaarallista tietä. Katsommeko todella lapsia vain kuluerinä? Vai olemmeko valmiita sijoittamaan heihin ja heidän tulevaisuuteensa? Sote-uudistus on tulossa lähivuosina. Juuri nyt on oikea aika kehittää hyvinvointipalveluita, ennaltaehkäisyä ja erityisesti sivistyspalveluja, jotka tulevat sote-uudistuksen jälkeen olemaan kuntien suurin vastuualue. Jos haluamme uudistuksen jälkeen olla kehityksen kärjessä ja vetovoimainen kaupunki, on siihen alettava panostaa nyt. Talouden tasapainottamisohjelman toteutus on näköalaton ja sen kurjistava luonne näyttäytyy jo nyt meille lastensuojelun merkittävästi kohonneissa kustannuksissa. Kädestä suuhun eläminen ja tulipalojen sammuttaminen on kalliimpaa kuin järkevät sijoitukset tärkeimpään pääomaamme: lapsiin.
Brita Salminen, KM, kaupunginvaltuutettu (vihr), sivistyslautakunnan jäsen
Jaana Saramies, ekonomi, kaupunginvaltuutettu (vihr, sit.)
Kati Kuusisto, yrittäjä, varavaltuutettu, henkilöstöjaoston jäsen (vihr)
