Hoosianna raikui Akaan kirkon juhlamessussa

Tampereen piispa Matti Revon toimittama Akaan kirkon 200-vuotisjuhlamessu kokosi kirkkosalin täyteen seurakuntalaisia sunnuntaina. Vieraita oli myös ystävyysseurakunnista Kontupohjasta ja Tapasta. Ja kun ensimmäinen adventtikin oli, messu päättyi juhlavasti Hoosianna-virteen. Ensimmäisestä adventista alkaa uusi kirkkovuosi ja valmistautuminen jouluun.

Akaan kirkon juhlamessu alkoi ristisaatolla. Ristiä kantoi Jere Ainasoja.

”Hoosianna, Davidin poika, kiitetty olkoon hän. Kiitetty Davidin poika, joka tulee herran nimeen.”

Kirkko on seurakunnan hengellinen koti ja piispa Revon mukaan olennainen osa akaalaisuutta. Hän kyselikin saarnansa aluksi, kuka on käynyt kirkossa yli 50 vuotta sitten, kuka on kastettu Akaan kirkossa ja kuka päässyt ripille tai vihitty kirkossa avioliittoon. Käsiä nousi paljon.

Ensimmäisen adventin raamatunkertomus taas on piispan mielestä tutuista tutuin. Jeesus ratsastaa aasin selässä Jerusalemiin ja kaupunkilaiset huutavat hoosiannaa ja heiluttavat palmunoksia. Kertomus tulee vastaan kirkkovuoden aikana kaksi kertaa, ensimmäisen adventin lisäksi myös palmusunnuntaina.

– Niinpä Akaan kirkossa on luettu 400 kertaa sama kertomus aasilla ratsastavasta Jeesuksesta. Eikä loppua näy. Miten näkyisikään, sillä juuri tällaista tarkoitusta varten tämä kirkko aikoinaan rakennettiin, että täällä pyhästä pyhään ja vuodesta vuoteen kerrottaisiin Jumalan suuria tekoja, mietti piispa.

Tampereen piispa Matti Repo saarnasi Akaan kirkon 200-vuotisjuhlamessussa.

Maallinen johtaja ei ole messias

Hoosianna on aramean kieltä ja suomeksi ”auta meitä”. Ihmiset tiesivät Jeesuksen ihmeteot ja odottivat hänestä rauhan ja hyvinvoinnin tuojaa, voimakasta johtajaa maan päälle.

– Suuret odotukset perustuivat siihen, mitä hyvää oli nähty ja kuultu. Suoranaiset messiaaniset odotukset kohdistuivat nyt Jeesukseen. Hän olisi Jumalan lähettämä soturikuningas, joka antaisi sen, mihin muut eivät ole kyenneet.

Voimakkaan johtajan kaipuu on piispan mielestä inhimillistä ja tätä keskustelua käydään tälläkin hetkellä, kun Suomessa valmistaudutaan tasavallan presidentin ja arkkipiispan vaaleihin. Kenestä tulee johtaja. Kuka näyttää tien.

– Vaaleihin valmistaudutaan etsien, kuka on se, joka tulee jumalan tahdosta ja jonka kautta jumala tulee tekemään tekoja. Usein odotukset osoittautuvat ylimitoitetuiksi. Valittu ei olekaan jumalallinen messias, eikä häntä sellaiseksi pidä kenenkään kuvitella. Häneltä ei voi odottaa sitä, mitä taivaallinen kuningas voi antaa. Luukkaan evankeliumissa kuningas tuottaa rauhan, ei ainoastaan maassa, vaan jopa taivaassa.

Taivaalliselle kuninkaalle voidaan piispa Revon mielestä huutaa: taivaassa rauha ja kunnia korkeuksissa. Kuulostaa tutulta. Näinhän lauloivat enkelit jouluyönä.

Evankeliumi luettiin kirkon keskellä. Tekstin luki Riina Pälli ja kynttilöitä kantoivat Sarika Joela ja Ilona Korkki. Ristiä kantoi Jere Ainasoja.

– Se oli ylistyslaulu tosi kuninkaalle. Ei ole maanpäällisistä kuninkaista taivaallisen rauhan tuojiksi. Tyrangeiksi  ja rauhaan omilla ehdoilla pakottajiksi, ja maanpäällisen rauhan tavoittelijoiksi, heistä kyllä voi olla. Koska ei ole itsestään selvää, antavatko tällaiset valtiaat kunniaa jumalalle, voiko heiltä odottaa rauhaa maan päälle. Helppoa on huutaa eläköötä vahvoille johtajille, mutta haastavaa aasilla ratsastavalle ja ristille kulkevalle, sanoi piispa Repo.

Piispa Repo sanoi monien arvostavan voimakasta, tehokasta ja jopa röyhkeää johtajaa.

– Vain harvat arvostavat sellaista, joka on menossa kärsimään, ja joka ei lupaa menestystä, ehkä paremminkin menetystä. Sitä eivät Jeesuksen opetuslapsetkaan tienneet omasta mestaristaan. Sen tiesi vain Jeesus itse. Hänelle Jerusalemiin ratsastaminen merkitsi vapaaehtoista antautumista. Enää hän ei voinut kääntyä pois. Tapahtumat rullaisivat omalla panollaan kohti vääjäämätöntä loppua, mutta vielä sitä ei nähty ja niinpä herralle hurrattiin, vaikka hänen ratsunsa jo viittasi siihen, että tämä kuningas hallitsee heikkoudella ja itsensä toisten hyväksi antamisella.

Kirkon tehtävä on aina sama

Akaan kirkon täyttäessä 100 vuotta, Euroopassa riehui 1. maailmansota. Venäjä oli vallankumouksien kourissa ja Suomenkin sisäiset olot hyvin epävarmat, poliittinen vastakkainasettelu oli kärjistymässä. Maailmansota vain pahensi puutetta ja kurjuutta.

– Tänään olomme ovat rauhalliset. Elämme vapaana ja itsenäisenä maana, jossa elin- ja koulutustasot ovat kohonneet korkealle. Tulevaisuus näyttää olevan täynnä mahdollisuuksia.

Juhlamessun kuorona toimi Viialan kirkkokuoro johtajanaan kanttori Heikki Ali-Löytty. Akaan kirkkokuoro pääsi ääneen messun jälkeen Enkelien kirkko -kuvaelmassa.

Piispa Matti Repo muistutti seurakuntalaisia, että Akaan kirkon tehtävä on hyvinvoinnista huolimatta sama.

– Tämän kirkon hirret huutavat. Ne muistuttavat edelleen jumalan suurista teoista. Ne edelleen kutsuvat kuulemaan jumalan sanaa, laulamaan ylistystä jumalalle. Ne edelleen sulkevat suojiinsa ne, jotka tänne tulevat kohtaamaan herraa. Emme tiedä, mitä tulevat vuosisadat tuovat tullessaan, mutta Akaan seurakunta voi luottavaisin mielin käydä tulevaisuuteen, sillä Kristus jatkaa läsnäoloaan seurakuntansa keskellä. Hän on siellä, missä hänen nimissään kokoonnutaan.

Messussa piispaa avusti Akaan kirkkoherra Ali Kulhia. Messun kanttorina toimi Heikki Ali-Löytty, joka johti myös Viialan kirkkokuoroa.

Messun jälkeen kokoonnuttiin juhlalounaalle seurakuntasaliin. Lounaan jälkeen alkoi kirkossa Akaan kirkon 200-vuotisjuhlakuvaelman esitys. Kuvaelma esitettiin jo syyskesällä kirkon edessä. Enkelien kirkko -kuvaelman on kirjoittanut kirjailija Katariina Romppainen.

Kontupohjasta tultiin myös lahjojen kanssa.
Ensimmäinen kynttilä on sytytetty, joulun odotus on alkanut.

 

Tapan seurakunnan edustajat tervehtivät Akaan seurakuntaa.