Kun tavallisten ruoka-aineiden saanti kaiken aikaa vaikeutui, valistuneet ihmiset alkoivat neuvoa harvinaisempien ravintoaineiden käyttöä. Toijalan Sanomissakin julkaistiin tällaisia ohjeita, jotka varmaan oli lainattu muista lehdistä.
Nykyisenä elintarpeitten puutteiden aikana on lihan saanti vähempivaraiselle kansalle käynyt miltei mahdottomaksi. Köyhemmät suurilukuisat perheet, joissa on ainoastaan perheen isä rahaa ansaitsemassa, ovat monin paikoin saaneet olla kuluneen talven aikana tykkänään ilman tätä ravintoainetta. TS 26.5.1917. Kirjoittaja kehottaa elättämään kaniineja, jotka ovat hyvin sikiäviä, nopeasti kasvavia sekä ruokaansa ja asuntoonsa nähden vähän vaativia. Hän ei kuitenkaan kerro, mistä kaniineja saisi hankittua.
Sieniä ei tietenkään unohdettu. Mäntyjen juurille, kanervikkojen keskelle alkaa vähitellen ilmestyä korva- eli kurttusieniä. Niitä käyttävät kaupunkilaiset herkkusuut ruokanaan, mutta itse kansamme ei niitä juuri huoli ehkä siitäkin syystä, ettei osaa niitä ruuaksi valmistaa. Mutta vaikkei niitä tahtoisikaan itse käyttää, tuottaisi niiden kerääminen kaupaksi hyvät lisätulot. TS 2.6.1917 Mitään mainintaa niiden myrkyllisyydestä ei ole. Sienet talveksi talteen. Nyt ei ole varaa jättää talven ravintoa metsiin mätänemään. Pian saapuu pitkä talvi ja talven taistelut ruuasta. Liian paljon meillä on pantu painoa sienten myrkyllisyyteen. TS 8.9.1917 Kirjoitus kertoo kuitenkin sienikulttuuriin ohuudesta.
Kevään aikaisimpia syötäväksi kelpaavia antimia ovat nokkoset… Sitä paitsi ne kelpaavat kuivattavaksi talven varalle ja tämä onkin toimenpide, jota tänä vuonna ei kenenkään pidä laiminlyödä. Kannullinen kuivattuja nokkosia voi ensi talvena olla tervetullut apu ruuanlaitosta huolestuneelle emännälle. TS 16.6.1917
Lehti julkaisi 15..9.1917 muutamia harvinaisempien hätäajan ruokalajien ohjeita, esimerkiksi velli saviheinän siemenistä sekä porkkanoista ja perunajauhosta tehty ryynivelli.
Keskeiseksi hätäruokalajiksi nousi syksyllä jäkälä. Islanninjäkälää on kauan käytetty ihmisravintona, mutta ainoastaan hätävuosina ja vainoaikoina suuressa määrin. Karvasaine poistetaan tuhkasta tehdyllä lipeällä. Ruisleivän maku ei sanottavasti huonone, vaikka siihen lisätään jäkäläjauhoa jopa kolmanneksen verran. TS 22.9.1917 Eräät kaupungit ovat myöntäneet rahaa jäkälän keräämistä varten, samoin kansakouluja on kehoitettu toimeenpanemaan jäkäläpäiviä. TS 3.11.1917
Akaassa neuvoista tuskin välitettiin. Sen sijaan seuraavana vuonna hätäleipää käytettiin Pohjois- ja Itä-Suomessa pohjoista Satakuntaa ja Keski-Suomea myöten. Oulun hätäapukomitea järjesti petun, jäkälän, nokkosten ja voikukkien keräämisen. Valtion metsistä sai ottaa ilmaiseksi puita petun tekoa varten ja Kajaaniin perustettiin pettuleipätehdas. Nälkään kuolemiset jäivät erittäin harvinaisiksi.
Kokeilua varten vielä jäkälävellin ohje. 1 litra maitoa, 1 ruokal. ruisjauhoja, ¼ litr. jäkäliä, suolaa. Maito saa kiehahtaa, sen jälkeen siivilöidään sekaan ensin jauhot, sitten jäkälä ja suola. Velli saa kiehua 15–20-30 minuuttia. TS 3.11.1917.
Raskaita aikoja -sarjaa kirjoittaa historioitsija Martti Favorin (martti.favorin@pp.inet.fi)
