Johanna Lapinleimun mielestä kotimaisia maatiaiskanakantoja pitää vaalia. Hän halusi kotikanalaansa maatiaiskanoja muiden kanojen oheen. Kanalauman keskellä köpöttelee maatiaiskukko, joka pitää rotia rouville.
Idea kanojen hankkimisesta tuli, kun Lapinleimu muutti takaisin kotitilalleen Sotkialle.
– Täällä on tuotantorakennuksia, ja halusin hyödyntää niitä. Kanat tulivat meille reilut kymmenen vuotta sitten. Lapset pääsevät näkemään mistä ruoka tulee.
Maatiaisia on ollut laumassa lähes alusta asti.
– Ne ovat vahvaa, alkuperäistä rotua. Pidän arvokkaana, että rotua säilytetään, Johanna Lapinleimu pohtii.
Kana on eläimenä alun perin kotoisin Kaakkois-Aasiasta 5 000 vuoden takaa. Eläimet levisivät länteen Välimeren maiden kautta. Suomeen nämä kotkottajat tulivat suunnilleen ajanlaskumme alun tienoilla.
1900-luvulla kantoja syrjäyttivät nopeasti tuottavammat rodut, ja maatiaiskanojen määrä romahti. Vuonna 1998 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus käynnisti maatiaiskanan säilytysohjelman, ja kannat ovat kääntyneet nousuun.
Maatiaiskana myös hyväksyttiin EU:n alkuperäisrotutuen piiriin vuonna 2002.
Monenlaisia värityksiä tummasta vaaleaan
Tämän kanarodun edustajat eivät ulkonäöltään välttämättä poikkea paljon muista tuotantokanoista. Ne ovat kooltaan usein hiukan keskimääräistä kanaa pienempiä, mutta koot vaihtelevat kanakannoittain.
Väritys vaihtelee pikimustan ja kermanvaalean välillä. Ruskeat ja harmahtavat sävyt ovat yleisiä. Jalat ovat sulattomat, ja pään harja on pienehkö ja sahalaitainen.
Johanna Lapinleimun neljä maatiaiskanaa eroavat ulkonäöltään muista lauman kanoista tummanpuhuvan höyhenpeitteensä ansiosta. Lauman maatiaiskukko on väriltään ruskea.
Rodun edustajat ovat terveitä, sitkeitä ja pitkäikäisiä. Ne voivat elää yli 10-vuotiaiksi.
– Näiden munimat munat ovat pienempiä kuin muiden kanojemme. Lisäksi maatiaisilla on hyvin voimakas hautomavaisto, pienkanalan omistaja luettelee
eroja muihin rotuihin.
Alkuperäisrodun muutkin vaistot kuten jälkeläisten hoitaminen ja ravinnon etsiminen ovat hyvin tallella.
Maatiaiskanojen munat ovat yleensä väriltään vaaleahkoja tai vaaleanruskeita.
Lajinmukaista elämä
Maatiaiskana pärjää vaatimattomissakin olosuhteissa. Lapinleimu haluaa kuitenkin panostaa kanojensa hyvinvointiin.
– Meillä on 20–25 kanaa. Ne saavat elää lajinmukaista elämää hemmoteltuina. Tuotantotapaamme arvostetaan, Lapinleimu hymyilee esitellessään kanojen väljiä sisätiloja orsineen sekä ulkotarhaa, johon kanat pääsevät kulkemaan vapaasti aina päiväaikaan keväästä syksyyn.
Hän sanoo kanoja uteliaiksi eläimiksi, joiden touhuja on mukava katsella.
– Se on vähän kuin telkkaa katselisi.
Tilan maatiaiskanat ovat kaikki Johanna Lapinleimun ensimmäisenä hankkimien maatiaisten jälkeläisiä.
– Kanat tarvitsevat aina lauman, koska niillä on nokkimisjärjestys. On vähän härdelliä, kun laumaan tulee uusi jäsen, se hakee hetken aikaa paikkaansa laumassa.
Kanojen hoitaminen on varsin helppoa. Ruoaksi Lapinleimu antaa pääsääntöisesti valmisrehua. Herkkuina annetaan esimerkiksi vihannesten jämiä. Ulkoilutarhasta kanat popsivat oma-aloitteisesti mitä löytävät.
Lapinleimun kotikanala tuottaa 15–20 munaa päivässä. Niitä riittää jonkin verran myytäväksi. Kanat ovat salmonellatestattuja, kuten asiaan kuuluu.
Akaan Seudun sarjassa esitellään Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi suomalaista alkuperää olevia hyöty- ja lemmikkieläimiä.
Lähteet: Maatiainen ry, Munanetti, Maatiaiskana.com, Luonnonvarakeskus
