Akaan seudun sukututkijoiden puheenjohtaja ja Toijala ollutta ja mennyttä -sivuston ylläpitäjä Pekka Ahlfors kertoi sunnuntaina Akaan kirjastossa Toijalan erikoisliikkeiden historiasta. Tilaisuuden oli järjestänyt Akaan Kalevalaiset ry.
Mielenkiintoisia faktoja kuunnellut yleisö rohkeni useaan kertaan kertomaan myös omia muistojaan menneistä ajoista.
Ahlfors aloitti esityksensä kertomalla vuonna 1874 perustetun apteekin historiasta. Kuten niin moni muukin liikeyritys on apteekkikin muuttanut monta kertaa. Totuus on kuitenkin, että se oli aikoinaan 77 vuotta samalla tontilla, ennen muuttoa nykyiselle paikalleen.
Naisenergiaa asemalla
Toijalan vanhan asemaravintolan (1876–1963) historiasta Ahlfors kertoi yllättäviäkin faktoja.
– Asemaravintolan pitäjäksi tuli Ruotsista 20-vuotias nuorimies Oscar Gustafsson. Tosin hän oli Toijalassa vain vuoden ja lähti sitten Helsinkiin pitämään Oopperakellari-ravintolaa, mikä ei sekään kauan hänellä pysynyt, totesi Ahlfors.
Gustafssonin jälkeen ohjat asemaravintolassa siirtyivät naisten käsiin. Kaksi seuraavaa asemaravintolan pitäjää, Karoliina Rydberg ja Emma Wirff, tulivat hekin Ruotsista ja ruotsinkielinen oli Alma ”Leskirouva” Geitelkin.
– Noihin aikoihin asemaravintolat tuottivat hyvin ja on sanottu, että ravintolan pitäjä tienasi 5–6 kertaa enemmän kuin asemapäällikkö, tiesi Ahlfors kertoa.
Ennen kuin liikemies Eino Huuska vuokrasi ja remontoi asemaravintolan, sitä pitivät vielä Ada Hällberg ja Suoma Kulmanen.
Yöpymispaikkoja on riittänyt
Eino Huuskan Valtatien ja Mustanportintien kulmaan rakentaman liiketalon ja Pirkka-hotellin paikalla sijaitsi 1900-luvun alussa Vihtori Peltolan kauppa. Vuonna 1925 sen paikalle rakennettiin Seurahuone.
– Se oli hieno rakennus. Sen yläkerrassa oli ravintola ja keskikerroksessa majoitustilat. Kauppoja oli katutasossa. Myöhemmin talossa toimi matkustajakoti Turisti ja Yhdyspankki, kertoi Ahlfors.
Toijalassa on toiminut myös matkustajakoti Kyrölä ja nykyisen Pätsinimentien ja Ylpöntien kulmassa matkustajakoti Kaleva ja sekä Landströmin matkustajakoti Pokerontiellä.
Kelloliikkeitä enemmänkin
Oskari Tulonen muistetaan polkupyörä- ja autokauppiaana, mutta hän myi myös kelloja.
Toijalan ensimmäinen varsinainen kellosepänliike toimi Hauenkuonossa. Sen omisti K.A. Kaivanne, jonka vaimo, Mandi, piti liikettä kotitalossa. Kaivanne itse piti liikettä Viialassa.
Vuonna 1936 hänelle tuli kisälliksi Eino Mäkinen, joka sotien jälkeen osti yrityksen. Hänen jälkeensä
liikettä piti hänen poikansa Heikki.
– Kaiken kaikkiaan Kelloliike Mäkinen toimi Toijalassa 65 vuotta ja monessa paikassa – Liekoniemen kirjakaupan talossa, apteekin talossa, seurakuntatalossa ja viimeiseksi melkein 30 vuotta KOP:n talossa, lisäsi Raili Mäkinen.
Kelloliike V.A. Lindgren, myöhemmin Linkoaho, oli perustettu vuonna 1927. Se toimi 40 vuotta, ensin ns. Lapinleimun talossa, myöhemmin Valtatien varrella vanhan hautausmaan vieressä ja viimeksi Kirkkotorilla. Kelloseppä Johansson toimi Yli-Rekolan talossa 1950-luvun alusta ja Matin Kello, joka jatkaa kolmannessa polvessa nimellä Akaan Aika, aloitti Mäkipään talossa vuodesta 1963.
Pukimosta kirpputoriksi
Kinnarin talosta ei ole mitään jäljellä. Nykyisen Neliapilan paikalla sijainneessa talossa toimi Kinnarin pukimon ja kenkäkaupan lisäksi vuorollaan Toijalan ensimmäinen kukkakauppa Wendelin, Torkkolan ja Viitasen lihakauppa, Matikaisen pukimo, Lehväslaihon kirjakauppa sekä 1950-luvulla pikabaari. Viimeisiä yrityksiä vuoden 1964 tulipalon jälkeen korjatussa rakennuksessa olivat Pyörätupa ja
kirpputori.
Palveluja autoilijoille
Nykyisen Leskirouvan talon takana sijainnut Maamiehen Kone perustettiin 1920-luvulla ja se sekä myi että huolsi autoja. Rakennus purettiin 1950-luvulla.
Autoja saattoi sotien jälkeen ostaa myös Väinö Puosilta Kinon talossa ja 1950-luvulla hänen Kinnarin pukutehtaalle Ylpöntielle siirtyneestä liikkeestään.
– Toijalan ensimmäinen huoltoasema sijaitsi aukiolla vastapäätä nykyistä Osuuspankkia. Siellä oli maan alla kaksi 10 000 litran tankkia, jotka tankattiin suoraan junasta. Huoltoasema oli nimeltään Nobel Standard ja se muuttui Essoksi 1930-luvulla. Bensapumppuja oli myös Ylpön talon, Osuuskaupan ja Tulosen liikkeen edessä, kertoi Ahlfors.
1950-luvulla Toijalassa oli kolme huoltoasemaa: Esso, Shell ja TB.
Autojen romuttamisesta huolehti ensin Vikki Kosunen ja sittemmin Pentti Vilpas nykyisen Old Bronxin paikalla sijainneella romuttamolla.
