Akaan pääkirjastossa on 15.9. asti esillä 19-vuotiaan Emilia Hakalan piirroksia ja maalauksia. Näyttelyn nimi Luonnottomat kuvaa osuvasti töitä, joissa yhdistyvät ihmis- ja luontoaiheet, fantasia ja surrealismi.
Sattumaa ei ole sekään, että töissä esiintyy usein naishahmoja ja lintuja. Emilia tunnistaa itsessään lintumaisuutta.
– Linnut kuvaavat hyvin omia tunteitani. Olen herkkä, ja samalla tavalla kuin linnut lentävät paikasta toiseen, minun on vaikea pysyä paikallani.
Naishahmoissa Emiliaa viehättää esteettisyys.
– Naiset ovat kauniita. Niitä on hauska piirtää ja maalata. Olen piirtänyt naishahmoja tosi nuoresta asti.
Harjoitus näkyy ihmishahmoissa. Oppimista on edesauttanut kiinnostus ihmisen anatomiaan.
Tyylilleen uskollinen
Esteettisyys ja naisellisuus ovat osa myös Emilian suosimaa 1930–50-lukujen tyyliä, joka näkyy pukeutumisessa, kampauksessa ja meikissä. Tyylistä on tullut Emilian tavaramerkki.
– Siitä on tullut itselle aika tärkeä juttu. Tyyli miellyttää omaa silmää. Se on naisellista, ja tykkään tummista väreistä, joita suosittiin varsinkin 1930-luvulla.
Odotettu ensinäyttely
Luonnottomat on Emilian ensimmäinen oma näyttely, jota monet ovat ehtineet häneltä jo odottaa ja kysellä. Näyttelytyöt ovat syntyneet kotona Kurisjärvellä sekä kouluaikana Akaan lukiossa.
Maalaukset Emilia tehnyt akvarelli-, akryyli- ja öljyväreillä. Piirroksissa on käytetty lyijy-, väri-, kuulakärki- ja kuitukärkikynää sekä paksua tussia ja mustetta.
Kuvataiteen lisäksi Emilia laulaa, näyttelee ja kirjoittaa. Tänä kesänä hänet nähtiin pääroolissa Kirsti Leivona Toijalan Näyttämön Vaimokkeessa.
– Tykkäsin hirveästi roolista. Meillä oli kiva porukka ja mukana oli myös uusia ihmisiä, mikä oli hienoa Toisaalta olen tyytyväinen, että se on nyt ohi, koska se vei paljon aikaa.
Taiteesta ammatti
Emilia toivoo elättävänsä itsensä tulevaisuudessa taiteella.
– Mutta koska se ei välttämättä mene niin, olen ajatellut myös kuvataiteen opetusta tai taideterapian pitämistä.
Emilia haki keväällä opiskelemaan kuvataidekasvatusta Aalto-yliopistoon ja kuvataidetta Taideyliopistoon, mutta ovet taideopintoiin eivät vielä avautuneet.
– Aion harjoitella lisää, tehdä taidejuttuja ja yrittää ensi vuonna uudelleen. Välissä teen töitä. Jos saisin tilaustöitä, voisin tehdä samaan aikaan kumpaakin.
Itse asiassa Emilia on tyytyväinen välivuoteen. Lopultakin on aikaa ajaa ajokortti.
