Toijalan Sataman Kangassaaren saunalla oli edellisen viikon torstaina säpinää, kun paikalle oli kokoontunut noin puolet 80-päisestä Akaa100-työryhmästä aveceineen. Minna Kankaan ja Harri Salmisen vetämä ryhmä tapasi nyt ensimmäistä kertaa porukalla toisiaan. Marraskuussa ryhmä esittää draamallisen konsertin Kansanmusikaali Akaa100.
– Tämän kesätapaamisen tarkoitus on, että ihmiset saavat vähän haistella toisiaan. Tällä on suuri merkitys ainakin itselleni ja varmaan kaikille. Tämä on sukupolvien välinen tapaaminen, projektin ohjaaja Minna Kangas kertoo.
Hänelle itselleen tutuimpia paikallaolijoista olivat lapset, jotka ovat näytelleet aiemminkin hänen näytelmissään, kuten Seitsemässä veljeksessä ja Hölmöläisissä. Lisäksi ryhmään kuuluu kymmenen hengen muusikoista ja näyttelijöistä koostuva ydintyöryhmä sekä Toijalan Mieskuoro.
Vaikka tarkoituksena olikin viettää hauskaa yhdessä, joutuivat Mieskuorolaiset hieman töihinkin. He antoivat maistiaisen musikaaliin sävelletystä uudesta Maammelaulusta.
Työskentely on jo aloitettu kaikilla osa-alueilla, joten aivan nollasta ei Mieskuoron tarvinnut laulua alkaa paikanpäällä harjoittelemaan.
– Musiikki on jo pitkällä ja lasten kanssa on harjoiteltu muutamia kertoja. Kaikkien osien yhteen liimaaminen on vielä suuri ponnistus. Tämä tapaaminen on osittain sitä ja haluttiin myös palkita jo etukäteen porukkaa, Kangas kertoo.
Jokainen ryhmä harjoittelee omia osuuksiaan erikseen, ja syyskuusta lähtien kokonaisuutta tullaan hiomaan yhteisharjoituksilla. Ohjaaja arvioi hänellä olevan kova työ ”saumojen” hiomisessa, varsinkin kun hän on itsekin näyttämöllä.
– Olen aika natsi kohtausten vaihdoissa, niiden pitää sujua, Kangas myöntää.
Yleisö keskelle tapahtumia
Yksi suuri haaste on yhteisen harjoitteluajan löytyminen koko suurelle porukalle, sekä tilavarauksien tekeminen. Harjoitukset olisi vedettävä esityspaikalla Arvo Ylpön koulun salissa, jossa on paljon muutakin toimintaa.
– Tarkoitus on päästä syyskuussa katsomaan miten tila toimii. Yleisö tulee olemaan keskellä tapahtumia, Kangas lupailee.
Hänestä laulujen sanoitukset ovat ”pirun hyviä”, ja sisältävät herkkupaloja. Osa kappaleista liittyy suoraan paikallishistoriaan, kuten Jalanti-valssi, joka nivoutuu Kylmäkosken Hautaan kartanoon. Mieskuorolaiset kehuvat kappaleesta tehtyä kuorosovitusta ”äärimmäisen kauniiksi”.
– Mieskuoro on kokonaisuudessa mukana myös henkilöinä, ja vaikka heillä ei ole vuorosanoja, he ovat sellaisessa asemassa, ettei heitä voi korvata mitenkään, Salminen korostaa kuoron tärkeyttä.
Vuoden 1918 tapahtumista kertovassa kohtauksessa kuoro kuvastaa sotimista lauluin. Elkeet ovat hillityn uhmakkaita, ja sanoman teho tulee sisällissodan aikaisista lauluista, joista kuoronjohtaja Pekka Löövi on sovittanut sikermän.
Lisäksi vuonna 1931 perustettu kuoro on esittämässä alussa mainitun Maammelaulun solistien kanssa.
– Meillä on selkeä kuvio. Lauletaan muutama kappale, joita ollaan harjoiteltu keväästä lähtien, mieskuorolaiset kertovat.
– Eihän nämä kappaleet valmiita ole, ennen kuin näytökset ovat loppuneet, joukosta heitetään vitsillä.
Erityisosaamiset esille
Kangas kertoo, että koska projekti toteutetaan osittain harrastajavoimin, pyritään kaikkien erityisosaamiset tuoda parhaalla mahdollisella tavalla esiin. Joukosta löytyy muun muassa balettiharrastajia. Yksi heistä on Senni Klemola, joka vastaa tanssien koreografioista. Lisäksi nuori tanssija esittää soolotanssin Suomineitona.
Nuorten joukosta löytyi myös Kankaan sanoin laululintu Senni Raappana, jonka ääni sai porukan leuat loksahtamaan auki. Salmisella on hänelle pakolaisteemaa käsittelevä kappale Elämää etsimässä laulettavaksi.
– Toivon, että kaikki tajuaisivat millainen rutistus tämä on. On hienoa, että näin iso ryhmä lähtee tekemään yhteistä projektia, jonka pohjalla on Harrin intohimo paikallishistoriaa kohtaan, Kangas kertoo.
– Tämä on oikeasti yhteisöllinen projekti, Salminen lisää huomauttaen, että mukana on väkeä myös muun muassa Lions Club Toijala Akaasta.
He tekevät töitä lavastuksen ja esitystekniikan asennustyön parissa.
Yksi tekijä, joka ei itse tule lavalla esiintymään on Tiina Salonen, joka vastaa puvustuksesta. Hän kertoo ompelevansa musikaaliin noin 50 henkilölle vaatetukset, eikä se ole ”paha työ”. Vaatteet pyritään suunnittelemaan ajanmukaisiksi, joka on Saloselle itselleen tärkeää. Osa on köyhien lasten vaatteita, osa kellohameita tanssiryhmälle.
– Tässä pitää tehdä taustatyötä, että vaatteet sopivat aikakausiinsa, Salonen kertoo 25 vuoden ammattiompelijan kokemuksella.
Syksyn aikana valmistuva esitys saa kantaesityksensä Arvo Ylpön koululla marraskuun alussa.
