Visavuoren museon kesänäyttely ”Sanasta kuvaan” esittelee harvoin nähtyjä kirjailijamuotokuvia, jotka kätkevät taakseen lukemattomat määrät tarinoita. Näyttely koostuu hyvin erilaisista kirjailijoiden muotokuvista, maalauksista ja veistoksista yli sadan vuoden ajalta. Näyttely ei siis ole sidoksissa mihinkään tiettyyn tekniikkaan tai tyyliin, jonka vuoksi kokonaisuus on museonjohtaja Pälvi Myllylän mielestä herkullinen.
Idea näyttelystä tuli Suomen Kirjailijaliitolta, joka esitti näyttelystä toivomuksen museoille. Visavuoreen näyttely sopii hyvin sen kirjallisesti rikkaan historian vuoksi.
– Visavuorellahan on valtava kirjallinen perintö, ja näyttely nivoutuu Sääksmäkeen, sillä olen ottanut tänne Sääksmäen kirjailijoiden muotokuvia, ja Emil Wikströmin ystävien ja Kari Suomalaisen opiskelukavereiden tekemiä tauluja. Teoksissa on meille niin monta hauskaa yhtymäkohtaa, Myllylä kertoo.
Hän huomauttaa, että teoksien valinnan taustalla on ollut kuitenkin se, että ne ovat taiteellisesti korkeatasoisia. Yhteensä teoksia on esillä 35. Teokset esittävät 30 eri kirjailijaa 24 eri taiteilijan kuvaamana. Myllylä kertoo, että monet teoksista ovat taiteilijoidensa tunnetuimpia töitä.
Elämän myrskyjä
Näyttelyn ensimmäiset teokset kuvaavat Kari Suomalaisen entistä vaimoa Irja Sallaa, jolla oli traaginen ja vaiherikas elämä. Hänen molemmat vanhempansa olivat taiteilijoita, isä tunnettu Tyko Sallinen, joka kohteli vaimoaan huonosti. Sallan äiti joutui mielisairaalaan, ja isä hoiti lapset. Myöhemmin Salla meni naimisiin alaikäisenä ensimmäisen miehensä kanssa, mutta karkasi sitten naimisiin Suomalaisen kanssa. Lopulta hän palasi kuitenkin ensimmäisen aviomiehensä luo.
Sallan muotokuvan on maalannut Anton Lindforss, ja muotokuvaveistoksen on tehnyt Essi Renvall, joka on veistänyt myös kirjailija Helvi Hämäläisen kuvan.
– Renvall on niin taitava muotokuvaaja, ettei maailmasta löydy montaa yhtä hyvää. Hämäläisen muotokuva on ehkä hänen kuuluisin työnsä, Myllylä kertoo ylväästi katselevasta Hämäläisen patsaasta.
Finladia-palkitun Hämäläisen yksi tunnetuimpia teoksia on Säädyllinen murhenäytelmä, johon kirjailija ammensi aiheita muun muassa omasta ja Tyyni Tuulion elämästä. Vuonna 1941 julkaistu teos herätti tuolloin paljon huomiota ja kielteistä kritiikkiä. Siitä sensuroitiin viittauksia homoseksuaalisuuteen ja kansallissosialismia ja Adolf Hitleriä vastaan esitettyä kritiikkiä.
Myös Tyyni Tuulion muotokuva löytyy näyttelystä vastakkaiselta seinältä. Sen on maalannut Marjatta Tapiola vuonna 1986. Jo elämää nähnyt nainen katselee Tapiolan tyylistä tunnistettavasta erikoisesta öljymaalauksesta. Tapiola on maalannut samantyylisesti myöhemmin muun muassa puhemies Sauli Niinistön muotokuvan.
Mykistyttävä teos
Takaseinällä sijaitseva Jani Leinosen maalaama Jari Tervon muotokuva on hyvin tunnistettava, ja jopa kolmiulotteinen. Myllylä kertoo, että teos on herättänyt enemmän hämmästystä kävijöissä kuin mikään muu museossa esillä ollut teos. Hän kuvailee teosta niin intensiiviseksi ja läsnäolevaksi, että kävijät ovat mykistyneet sen edessä.
Taiteilija Leinonen on tunnettu yhteiskunnallisista ja kantaaottavista teoksista, ja koska Tervon muotokuva ei ole ollut aiemmin julkisesti esillä, Leinosen muotokuvaajan kyvyt tulevat monelle yllätyksenä.
– Maalauksesta otetut valokuvat eivät tuo samaa tunnelmaa esille ja siksikin maalauksen vahva tunnelma miltei säikäyttää näyttelyssä kävijät. Hyvin harva yksittäinen teos saa ihmiset kiinnostumaan ja kommentoimaan samalla tavalla kuin tämä muotokuva, Myllylä kertoo.
Tervon vierestä löytyy patsas ja maalaus Santeri Ivalosta, joka kuului Emil Wikströmin lähipiiriin. Myös seuraavan maalauksen kohde Juhani Aho kuului lähipiiriin, ja näiden miesten lapset ja lapsenlapset menivät naimisiin Wikströmin perillisten kanssa.
Myllylä arvelee Wikströmin lähipiirin kertovan miehestä itsestään, että vaikka hänellä oli taiteilijan temperamentti, muihin hänen aikansa taiteilijoihin verrattuna hän oli sovittelija. Hän ei tieten tahtoen rikkonut välejään muihin.
Wikströmin lapsenlapset ovat muistaneet isoisänsä varsin leppoisana henkilönä. Erikoista oli, että he saivat leikkiä Wikströmin ateljeessa, tämän työskennellessä siellä.
– Siinä mielessä hän oli poikkeuksellinen taiteilija. Hän oli sovitteleva kapinallinen, Myllylä tiivistää.
”Sanasta kuvaan- Kirjailijamuotokuvia” Visavuoren museossa 12.5.–10.9.2017.
