Viialan kirjastossa on esillä tavaroita yli sadan vuoden ajalta nimikkeellä Vintin kätköistä. Tavaroiden kirjo ulottuu aina kolikoista Amerikan maaperältä lähetettyihin lasten lounaslaatikoihin. Näyttelyn on koonnut Mervi Rytkönen kuten näyttelyn nimikin kertoo vinttinsä kätköistä.
– Ajattelin, että ihmiset muistaa kaikenlaista näiden tavaroiden innoittamina, Mervi selittää näyttelyn pystyttämisen motiiviaan.
Hänelle itselleen esillä olevat tavarat ovat muistoja tuovia aarteita, ja onpa mukana rahallisestikin arvokkaita esineitä. Osa on ollut hyvin kovalla käytöllä, kuten vieterikissa vuodelta 1955, ja osaa taas on varjeltu käytöltä. Tällainen esine on juuri Amerikasta Mervin tädin, Selman lähettämä lounaslaatikko, jonka mukana tuli myös termospullo. Toisen tädin Helsingistä tuomilla pienillä nukeilla ei myöskään leikitty. Eikö se sitten harmittanut pientä tyttöä?
– Siihen me veljeni kanssa tyydyttiin. Me leikimme enimmäkseen sellaisilla lankarullan näköisillä palikoilla, ja voikukan varsilla puhalleltiin kesäisin saippuakuplia, Mervi muistelee.
Tällaisesta hetkestä on myös ikuistettu valokuva, joka on esillä lasivitriinissä.
Samasta vitriinistä löytyy muun muassa pienen pieni ompelukone, jota Mervi toivoi kovasti joululahjaksi vuonna 1957. Hän oli nähnyt sen Viialassa eräässä kemikalioliikkeessä, jonka tiloissa toimii nykyisin Kauneushoitola Sari.
– Mä porasin veljelleni, että nyt se ompelukone on kadonnut kaupasta, että en saakaan sitä. Veli vei minut lahjakätkölle ja heiluteltiin paketteja yksi toisensa jälkeen. Sitten veli sanoi yhdestä paketista, että älä sure, kyllä sä saat sen ompelukoneen.
Konttausta mökin alla
Näyttelyssä näkyy myös Mervin vanha ammatti. Hän on toiminut somistajana, josta muistoksi on jäänyt muun muassa Anthon Bergin Trollit, joita on käytetty somistustarkoituksiin. Myös vauvanukke, jonka Mervi sai joululahjaksi teini-ikäisenä, oli Viialassa toimineen Mikki-Mökin mallinukkena.
– En tiedä mikä siinä oli, että halusin tämän nuken. Äitini sanoi, että se on sinun viimeinen nukkesi.
Lelujen lisäksi näyttelyssä on esillä paljon keittiötavaraa, kuten Esteri Tomulan suunnittelemia emalikattiloita 60-70-luvuilta. Niitä Mervi ei ole koskaan käyttänyt ruuan valmistuksessa, mutta niistä on tarjoiltu jouluna riisipuuroa. Emalikattiloista Mervi kertoo, että hän yrittää hillitä niiden keräämistä. Sen sijaan hän vaihtaa niitä aina parempikuntoisiin, jos jostain sattuu sellaisia vastaan tulemaan.
Vanhempia keittiötavaroita edustavat lasipullot ja peltipurkit, joista osa on löytynyt kesämökin alta, ja muutama Oopakasta Käkösen talosta.
– Tämän jodia sisältäneen hammastippapullon konttasin mökin alta, Mervi nauraa.
Peltipurkit ovat olleet ruuansäilytyspurkkeina muun muassa Mervin äidillä. Pieni kahvipannu taas oli isän äidin. Mervi muistelee kuinka poninhäntä aina heilahti, kun isän äiti lähti keittämään hänelle kahvia. Tarkkaa ikää kahvipannulle ei ole tiedossa, mutta Mervi toteaa, että vanha sen täytyy olla.
Myös paikallisuus näkyy näyttelyssä. Yhdessä vitriinissä on perätä neljä Viialan Viila Oy:n peltistä marjankerääjää Marja-Maijaa.
Näyttely avoinna Viialan Kirjasto, Vilkun näyttelyhuoneessa 2.8. asti kirjaston avoinnaoloaikoina.
