Viialassa asuva Satu Hokkanen kärsi pari vuotta epämääräisestä stressitilasta sitä itse tiedostamatta. Hän tiesi kyllä, että ”kaikki ei ollut kunnossa”, mutta ei saanut apua terveydenhuollosta. Jälkikäteen Hokkanen on ymmärtänyt, että hän teki liikaa töitä, eikä antanut itsensä palautua kunnolla. Lopputulos oli, että hän uupui fyysisesti.
– Valitettavan usein tilanteen tajuaminen vaatii radikaalin herätyksen, mieli tai kroppa romahtaa, Hokkanen miettii.
Hänestä Suomessa eletään suorittamisen kulttuurissa, jossa ihmiset suorittavat elämää. Heillä voi olla raskas työ, jonka jälkeen mennään ehkä vielä liikuntasalille suorittamaan lisää. Kortisolitasot voivat olla niin korkealla, että ne eivät kunnolla laske edes yöllä.
– Itselläkin oli näin. Nyt olen ajatellut, että voisiko liikunta olla vähemmän suorittamista. Se voi olla jopa ”tehokkaampaa”, Hokkanen kertoo.
Hokkanen kävi lähellä burn outtia ollessaan liikunnanohjaajauransa alussa. Pilates-ohjaajaksi hän on valmistunut vuonna 2010, ja sen jälkeen hän on käynyt lyhyempiä kursseja muun muassa lihaskalvojen käsittelystä.
”Koskaan ei ole liian myöhäistä”
Hokkanen kertoo nyt, että uran alkuvaiheessa hänellä oli näyttämisen paineita, eikä hän siksi pysähtynyt kuuntelemaan kroppaansa tarpeeksi. Myöhemmin hän sai myös kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosin. Myös yliliikkuvat nivelet, erityisherkkyys ja fibromyalgia-epäily ovat tuoneet Hokkaselle omat haasteensa ja vaivansa.
Yliliikkuvat nivelet ovat usein yhteydessä nivelrikkoon, joka Hokkasella on molemmissa polvissa. Myös toinen polvi oireilee jonkin verran. Hokkanen harmittelee, ettei häntä passitettu jo lapsena yliliikkuvien nivelten takia fysioterapeutille. Voimaharjoitteet, ja oikeiden liikeratojen opettelu, olisivat todennäköisesti ennaltaehkäisseet nykyisiä vaivoja.
Hokkasen polvi oli operoitu jo kolmasti ja hän jonotti neljänteen leikkaukseen, kun hän löysi ja aloitti Method Putkiston pilates-ohjaajakoulutuksen. Hokkanen vältti neljännen operaation koulutuksen harjoituksilla ja dynaamisella venyttelyllä.
Hän kertoo, että yleinen huolenaihe hänen pilates-ohjauksessaan käyvillä iäkkäillä ihmisillä on se, että voivatko he aloittaa tällaisen liikuntaharrastuksen, vaikka pohjakuntoa ei juuri ole.
– Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa tekemään hommia oman terveytensä eteen!, Hokkanen vakuuttaa viitaten omankin polvensa kuntouttamiseen.
Hän kertoo myös, että yllättävän vähällä vaivalla saa pidettyä yllä esimerkiksi rangan liikkuvuutta. Hokkanen kertookin kannustavansa asiakkaitaan tekemään pari kertaa viikossa kotonaan vaikka vain parin minuutin harjoituksia.
– Itse venyttelen käydessäni kaupassakin, jos tulee pieni odottelun hetki.
Tavoitteena uusien ohjaajien koulutus
Kokemansa romahduksen, ja kaikkien vaivojensa vuoksi, Hokkanen halusi lähteä viemään kehonhuoltoharjoituksia ”vähän syvemmälle”. Hän kertoo, että kaikissa hänen opiskelemissaan lajeissa on hyvät puolensa ja ne hän on yhdistänyt uuteen itse kehittämäänsä lajiin: Connect Body & Mind. Suomennettuna lajin nimi kertookin jo paljon lajin ideasta. Se on kehon ja mielen yhdistämistä.
– Mielen ja mielikuvien kautta pääsee vaikuttamaan kehoon. Tarkoitus on opettaa ihmisiä liikkumaan ”enemmän ajatusta, vähemmän suorittamista” – tyyliin, Hokkanen kertoo.
Hän itse koettaa sisällyttää harjoituksia arkeen ja tekee niitä ”fiiliksen ja tarpeen mukaan”. Joskus tämä tarkoittaa aktiivista venyttelyä, ja joskus hengitysharjoituksia. Jos Hokkanen tuntee olevansa nukkumaan mennessään ylikierroksilla, hän saattaa tehdä rauhoittavan mielikuvaharjoituksen ja keskittyä vain hengittämiseen.
Yksi syy oman lajin kehittämiseen Hokkasella oli se, että hän ei ehdi, eikä pysty tehdä niin paljon töitä, kuin olisi mahdollista.
– En pääse itse repeämään joka paikkaan. Tästäkin syystä siis haluan uusia ohjaajia kentälle. Nyt ohjaan Viialan lisäksi Toijalassa, Urjalassa ja Lempäälässä, mutta näyttää siltä, etten pysty jatkamaan Urjalassa, eikä minulla ole sijaista, Hokkanen harmittelee.
Hokkanen aloittaa ohjaajakoulutuksen Pienellä Pilatespajalla elokuussa. Lisenssimaksuja Hokkanen ei aio periä lajistaan. Syitä on kaksikin: kaikki liikkeet on jo keksitty ja koska:
– Ammattitaitoa ei voi pölliä.
Palauttava harjoittelu tärkeää
Entiseltä ammatiltaan Hokkanen on video- ja valokuvaaja. Hän on opiskellut kaupallista mediaviestintää, mistä hän on yllättäen hyötynyt myös suunnitellessaan liikuntatunteja. Hänestä hyvällä tunnilla täytyy olla dramaturginen kaari: alku, keskikohta ja loppu.
– Tunnilta pitää löytyä punainen lanka, että se etenee jouhevasti. Tulen painottamaan tätä ohjaajakoulutuksessa, Hokkanen kertoo.
Nykyisin Hokkasella menee mukavasti. Hän on löytänyt tasapainon työn ja harrastusten välille. Työtä tasapainottavat tanssiharrastus ja improvisaatio-ryhmissä käyminen, joka on Hokkasen mielestä ihanan vapauttavaa.
Hän toivoo muidenkin löytävän tasapainon omaan tekemiseensä. Fysioterapeuteilta hän on kuullut kauhutarinoita jopa 7-vuotiaista potilaista, jotka ovat saaneet kehonsa huonoon kuntoon yksipuolisella harjoittelulla. Hokkanen muistuttaa, että pyrkiessään ammattilaiseksi jossain lajissa, ei tule hyljätä kaikkia muita lajeja, vaan nauttia kaikenlaisesta harjoittelusta. Varsinkin tosissaan urheilevat tarvitsevat palauttavaa harjoittelua.
– Jos sitä ei ole, ollaan vaarallisilla vesillä. Silloin voi tulla revähdyksiä ja kehon virheasentoja, joiden aiheuttamia vaivoja saadaan korjata myöhemmällä iällä.
Lomastressistä kärsivien Hokkanen toivoo pysähtyvän miettimään, mikä on tärkeää ja miksi lomaa pitää suorittaa. Kahvipöydässä ei tarvitse olla montaa sorttia, eikä kaiken tarvitse aina olla ”tip top”.
– Jos alkaa ahdistaa, voi hakeutua sellaiseen paikkaan, jossa kaiken hälinän saa suljettua pois. Vaikka metsään, ja siellä voi keskittyä pelkästään hengittämiseen, Hokkanen vinkkaa.
