Sisarusparven nuorimpana syntyi tyttö, joka kastettiin Maireksi. Hän eli koko elämänsä, vuodet 1925–2017, Kivirannan maatilalla Kurisjärvellä.
Heti kun jaksoi, hän osallistui tilan töihin. Nuorena tyttönä Maire oli maitokuskina, ja maidot kuljetettiin Toijalan meijeriin. Hän nosteli 50 litran tonkkia ”kuin muutkin miehet”.
Maatyöt kiinnostivat ja niitä saikin tehdä hevosaikakautena. Pellot on kävelty hevosten perässä viljelyhommissa moneen kertaan. Heinätyöt ja viljan seipäälle pistäminen olivat raskaita töitä nuorelle naiselle. Mairesta tuli pian taitava isäntä jakamaan päivän työt aamuvarhain työmiehille.
Tuli sota-aika ja miehet lähtivät rintamalle. Niin tila jäi naisten hoitoon. Oli ison talon kattoremontti ja karjanhoito maatöiden ohella. Tuli siirtolaisia, jotka Maire kyyditsi Sotkian asemalta Kivirantaan varmoin ottein hurjalla hevosella. Hän oli hyvä hevosmies.
Tuli sitten isäntä taloon, ja Maire sai siirtyä emännän hommiin. Niin sitä vaan opittiin ruuanlaitto ja syntyi kolme lasta. Pöydässä oli aina vierasta väkeä syömässä, kun olivat tilalla töissä. Pellot salaojitettiin ja kunnostettiin ajanmukaiseen kuntoon. Karjanhoito oli sydämen asia. Karjan tarkkailua kehitettiin ja saatiin hyviä kantakirjahiehoja Venäjälle myyntiin. Se oli iso tapahtuma siihen aikaan.
Eläkkeellä olikin jo aikaa matkustella aina ulkomailla asti. Maire totesi, että ”niin maailma avartui”. Tuli lastenlapsia, ja he saivat kuvan menneiltä ajoilta, kun mummu kertoi omia kokemuksiaan.
Leskeksi jäätyään Maire asui synnyintalossaan. Kaikki olivat aina tervetulleita kyläilemään ja kahvittelemaan runsaan pöydän ääreen. Neljättä polvea on nyt 18 lasta. Kaikki se elämänrikkaus on lapsissa ja Maire-äidistä lähtöisin.
Nuorena raskasta työtä tehneenä hän sai elää terveen elämän hyvässä kunnossa. Väsyneenä hän poistui keskuudestamme kevään kynnyksellä.
Kaija Ulanen
Kirjoittaja on Maire Kivirannan tytär
Kommentointi on suljettu.