Kahdeksan tunnin työaika saatiin helposti aikaan teollisuudessa, muttei se mihinkään riittänyt. Myös palkkaa oli korotettava. Vuoden 1917 aikana kirjattiin teollisuudessa 378 lakkoa. Suurin lakko Akaassa oli Viialan lasitehtaalla, jossa lasinpuhaltajat vaativat päästä kuukausipalkalle urakkapalkan sijaan. Kahden kuukauden lakko ei johtanut mihinkään muuhun kuin muiden työntekijöiden panemiseen pois. Koko maan laajuisista lakoista tuntui Akaassa erityisesti kirjaltajien lakko, joka mm. nosti huomattavasti Toijalan Sanomien kustannuksia ja suututti muitakin. Toijalan Sanomat ei puuttunut yhteiskunnallisiin ristiriitoihin, mutta saattoi tällä tavalla esitellä itselleenkin kalliiksi tullutta lakkoa.
Eräänä keskiviikkona alkupuolella heinäkuun ajoi kartanonomistaja Penttinen Toijalan asemalle. Poika jäi pitelemään hevosta Penttisen hyökätessä ostamaan sanomalehteä. Posti oli tänä päivänä tavallista huolimattomuuttaan huolimattomampi ja oli jättänyt kaikki lehdet herra Penttiselle tuomatta.
Sanomalehtikojun edessä seisoi tuuppiva, huutava ja rahapussejaan pitelevä joukko ihmisiä. Penttinen huomasi turhaksi ruveta tuppautumaan joukon läpi myyntiluukulle. Hän otti kojua nurkasta kiinni ja nosti koko kojun ilmaan, jotta lattia ja sillä seisova neitonen vain jäivät paikoilleen. ”Suometar ja Helsingin Sanomat” sanoi herra Penttinen. Neitonen niiasi nätisti ja sanoi ei mitään lehtiä ilmestyneenkään. Penttisen huulilla oli pureva huomautus valehtelemisen rumentavaisuudesta nuoriin neitosiin, mutta malttoi mielensä, laski kopin paikoilleen, kirosi, osti piletin Tampereelle hakemaan sanomalehtiä.
Emmauksen kulmassa tapasi Penttinen sanomalehtipojan näköisen viikarin. Penttinen otti poikaa käsivarresta kiinni ja sanoi: ”Mikset sinä huuda, että…” ”Juu, jos herra ei laske irti, niin huudan tuolle miliisille” Herra Penttinen vilkaisi sivulle ja näki miehen kävelevän keskellä katua punanen nauha hihassa, knalli päässä ja makkarahalko kädessä. Penttinen luuli pojan tarkoittavan, että tuo punainen mies kieltää huutamasta sanomalehtiä olevan kaupan. Hänen sisunsa kuohahti. Pitkin askelin astui hän knalliherran eteen ja sanoi ”suunsa puhtaaksi” sellaisista makkarahalkomiehistä ja määräyksestä estää poikien luvallista ammattia.
Miliisi ymmärsi asian Penttisen sanatulvasta ja selitti poikien huudon olevan aivan suotta nyt, sillä sanomalehdessä on lakko. Penttinen huomasi heti, että lakko on lakko. Sillä hänen kartanossaan Akaassa oli ollut myöskin sellainen. Meijeri oli pantu seisomaan ja Penttinen oli ollut kipeä paljosta viilipiimän syömisestä. TS 11.8.1917
Penttinen ei taida olla tekaistu nimi. Toukokuussa kerrottiin kartanonomistaja Penttisestä, joka ei ollut käynyt Akaassa muualla kuin aseman ravintolassa. Hän oli ostanut kartanon tuttavaltaan, joka edes tiennyt, missä Akaan pitäjä sijaitsee. Hauska esimerkki rehottavasta maatiloilla keinottelusta. TS 12.5.1917
