Koko maailmansodan ajan – 1.8.1914–31.12.1917 maassa ja Akaassa oli venäläisiä sotilaita – koko Suomessa ensin 30 000 ja lopulta 125 000 miestä varmistamassa järjestystä ja torjumassa Saksan mahdollista hyökkäystä Pietariin. Kun Suomenlahti oli miinoitettu, joukkoja siirrettiin Pohjanlahdelle, jossa hyökkäystä pelättiin ennen kaikkea Porin ja Rauman tienoilla.
Toijalassa ja Viialassa olevat joukot kuuluivat 6. nostoväkiprikaatiin. Heitä oli syyskuun lopussa 1917 vain 50 mutta aikaisemmin moninkertaisesti tämä määrä. Muistitiedon mukaan heitä oli Viialassa komppanian verran ja varmaan ainakin yhtä paljon Toijalassa eli yhteensä noin 200 miestä.Heitä kutsuttiin ”siltamiehiksi” ja heidän päätehtävänsä oli ratojen vartiointi ja rautatieliikenteen varmistaminen.
Maaliskuun vallankumous romahdutti kurin armeijassa. Ensin sotilaat ja etenkin matruusit murhasivat upseereitaan ja sen jälkeen alkoivat häiritä suomalaisten elämää. He muun muassa tarkastivat junan Helsingin ja Tornion välillä kuusi kertaa, varmaan myös Toijalan risteysasemalla. Matkustajat ja heidän tavaransa eivät olleet turvassa. Toijalassa häiriöt jäivät kuitenkin vähäisiksi.
Nostoväkijoukoissa oli usein hyvin eksoottisia miehiä. Ne kiinnostivat varsinkin kun heillä oli leipää: Kirkkoherra kertoo: Puhumattakaan nuorista naisista, niin sisarteli ja veljeili naidut vaimotkin ryssäin kanssa ilettävällä tavalla, jopa monias meni niinkin pitkälle, että karkas ryssän kanssa jättäen miehensä ja kotinsa. Ei ollut mitään harvinaista liikkuissa Toijalan kylän raitilla nähdä, että iltaisin vastaantulevan ryssänsotamiehen sinellin alla liikkui eteenpäin neljä jalkaa.
Kaikilla ei ollut hyvä onni: Viime sunnuntai-iltana noin 8 aikaan kuului naisen avunhuutoa Toijalan aseman alueelta. Jarrumies U. Heiniö lähti juoksemaan avunhuutoa kohden ja ennätti pelastamaan erään tytön, jota kolme sotamiestä jo kantaen raahasivat mukaansa naisen huutaessa apua. Sotilaat eivät aikoneet saaliiistaan luopua vaan uhkaisilivat H:tä. H. ei kuitenkaan ollut hätäpoikia vaan vapautti uhrin. Naisen päästyä juoksemaan pakoon alkoivat sotilaat hätyytää Heiniötä. Hän on kuitenkin vahva urheilija, joten harmaatakkiset erehtyivät miehestä.
Tunnustaa täytyy, että venäläisten sotilaiden käyttäytyminen paikkakunnalla on ollut varsin siedettävää. Vasta viime aikoina he ovat alkaneet näyttää huonoja tapoja. Aseman ravintolan naispalvelijat valittavat, että heitä ryssät jahtaavat ja nyt sattunut tapaus osoittaa, että heidän käyttäytymisensä voi mennä kauas siedettävyyden rajojen ulkopuolelle. Mutta se ei saa tapahtua! (TS 27.10.1917)
Lopulta sotamieheltäkin puuttui ruokaa: Toijalan ravintolassa oli eräs sotamies pyytänyt saada leipää. Vastattiin, että pitää olla leipäkortti. Sotamies tempaisi revolverin taskustaan ja ojensi sen tarjoilijattareen sanoen ”hliep” (leipää) ja leipää lähti. (TS 15.12.1917)
Martti Favorin
