Vuoden kierron määrittelyyn käytetään monenlaisia kalentereita. Kalenterista riippuen niihin on kirjattu asioita, jotka ovat olleet tai muodostuneet perinteeksi. Nämä eri kalenterien päivät rytmittävät vuotta ja tuovat esiin arjen ja juhlan vuorottelun. Kirkolla on oma kalenterinsa, jossa kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista marras-joulukuun vaihteessa. Kirkkovuosi jakaantuu kolmeen pääosaan: joulujaksoon, pääsiäisjaksoon ja helluntaijaksoon.
Tästä päivästä, tuhkakeskiviikosta, alkaa pääsiäiseen ulottuva paastonaika, joka kestää 40 arkipäivää – sunnuntaipäiviä ei lasketa. Paastonaika on vähän kuin siivousaikaa ennen suurta juhlaa. Meitä kutsutaan tutkimaan Kristuksen kärsimystien lisäksi omaa tilaamme ja sitä miten kohtelemme muita ihmisiä. Helmikuun alussa alkanut Yhteisvastuukeräys nostaa esiin vastuullisen elämäntavan ja toisten huomioon ottamisen – juuri ne asiat, mihin paastonaika muutenkin haluaa kiinnittää huomiomme.
Tulevan sunnuntain tekstit kertovat kiusauksista, joita Jeesus sai kokea maanpäällisen elämänsä aikana. Pyhän sisällöstä nousee esiin myös se, että meistä jokainen joutuu erilaisiin kiusauksiin. Kullekin pyhäpäivälle on valittu psalmiteksti. Usein nämä psalmit kiteyttävät jotain olennaista pyhäpäivän sanomasta. Niin ensi sunnuntainakin, kun päivän psalmi, Psalmi 91, vakuuttaa meille Jumalan huolenpidosta kiusaustenkin keskellä:
”Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
»Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.»
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.”
Me olemme kovia päättämään ja antamaan lupauksia. Jos olemme rehellisiä, huomaamme, että emme osaa elää niin kuin pitäisi vaan sorrumme kiusauksiin. Siksi on hyvä muistuttaa, että juuri tämän takia Kristus kärsi ja kuoli meidän puolestamme, jotta me voisimme saada sortumisemme, pahat tekomme ja ajatuksemme anteeksi. Tätä anteeksiantoa, armoa, on meidät jokainen, meidän seurakunta ja koko kristillinen kirkko kutsuttu omistamaan ja julistamaan myös eteenpäin monin eri keinoin.
Rippikoulussa on hyvin monelle tullut tutuksi Jukka Salmisen laulu ”Turvapaikka”
”Hiljaisuuden tuulet hyväilevät kasvojani.
Tulet syttyvät jo yöhön pimenevään.
Kulkuetta seuraan, joukkoon liitän askeleeni.
Hämmästyn, kun huomaan, iloiten tähän jään.
Kertosäe: Turvapaikkani, linnani, korkein, Sinun eteesi tulla näin saan.
Turvapaikkani, linnani, korkein, polvistun eteen kuninkaan.
Kuulua saan joukkoon, jossa kädet yhteen liittyy.
Hymni nousee kirkon holviin ja laajenee.
Särkyneiden sydämien toiveet kodin löytää.
Armahduksen sana uuden tien aukaisee.
Laulu vaimenee ja hiljaisuuden tuulet jälleen
Kasvojani koskettavat, se puhdistaa.
Kyrie eleison huulilleni jostain nousee.
Jumalamme läsnä on, Hän sen vaikuttaa.”
Turvallista paastonaikaa!
Heikki Ali-Löytty
